Lääkäri ja kätilö aiheuttivat vastasyntyneen kuoleman

Tuli kyllä tosi surullinen olo tuosta. Toinen odottaa saavansa nyytin ja sitten käy noin. Hoitovirheitä tehdään ihan liikaa, ja harva jaksaa viedä asioita eteenpäin.

Ja sitten ihmetellään, miksi naiset eivät halua alkaa lastentekoon... Olosuhteet, apu ja hoiva kuntoon, niin on ainakin yksi kynnys vähemmän.

Tämä ei liity suoranaisesti juuri tähän murheelliseen asiaan, mutta tässä on jo 30 vuotta ajettu alas synnytyssairaalajärjestelmää, sillä perusteella että kaikissa toimivissa yksiköissä täytyy turvallisuussyistä olla ympärivuorokautinen hätäsektiomahdollisuus ja riittävä määrä sektioita vuodessa.

No nyt meillä on isoja yksilöitä ja tulehtuneita työilmapiirejä, moni asuu tunnin tai kahden automatkan päässä synnäristä, ja puhelimessa vielä kerrotaan että ole kotona niin kauan kuin voit. Sairaalassa sitten äiti lojuu ypöyksin tai tukihenkilön kanssa, ja se hieno sektiomahdollisuus jää käyttämättä.

Itse olen nopea synnyttäjä, mikä yleensä tarkoittaa vauvan voinnin kannalta hyvää, mutta ehdin kyllä kolmen lapseni myötä niin väsyä siihen, että minun tehtäväni omissa tuskissani on taivutella portsarit, anteeksi, siis kätilöt päästämään itseni sisään ennen kuin vauva kolauttaa päänsä lattiaan.

Mielenkiintoinen yksityiskohta tuolla artikkelin lopussa tuo : ei olisi voitu tehdä mitään toisin. Olen kuullut itse täsmälleen nuo samat sanat kun oma vauvani liki kuoli hapenpuutteeseen lääkärin vitkuttelun vuoksi. Ei olisi voitu tehdä mitään toisin, paitsi kuten omassa tapauksessanikin , olisi voitu olla tilanteen tasalla ja ryhtyä toimiin ennen kuin vauvan kunto menee liian huonoksi.

Ihan totta mitä joku tuolla edellä kirjoitti, synnysten olosuhteet ja äitien hoito sen jälkeen pitää saada paremalle tolalle, jos Suomessa halutaan lapsiluvun nousevan. Meillä oli kolmilapsinen perhe haaveissa, mutta yksi iso syy siihen, että kahteen lapseen jäätiin oli juurikin kamalat synnytys-ja sairaala kokemukset.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei liity suoranaisesti juuri tähän murheelliseen asiaan, mutta tässä on jo 30 vuotta ajettu alas synnytyssairaalajärjestelmää, sillä perusteella että kaikissa toimivissa yksiköissä täytyy turvallisuussyistä olla ympärivuorokautinen hätäsektiomahdollisuus ja riittävä määrä sektioita vuodessa.

No nyt meillä on isoja yksilöitä ja tulehtuneita työilmapiirejä, moni asuu tunnin tai kahden automatkan päässä synnäristä, ja puhelimessa vielä kerrotaan että ole kotona niin kauan kuin voit. Sairaalassa sitten äiti lojuu ypöyksin tai tukihenkilön kanssa, ja se hieno sektiomahdollisuus jää käyttämättä.

Itse olen nopea synnyttäjä, mikä yleensä tarkoittaa vauvan voinnin kannalta hyvää, mutta ehdin kyllä kolmen lapseni myötä niin väsyä siihen, että minun tehtäväni omissa tuskissani on taivutella portsarit, anteeksi, siis kätilöt päästämään itseni sisään ennen kuin vauva kolauttaa päänsä lattiaan.

Sanoit aika hyvin! Ja esim Lapissa joudutaan vuokraamaan asunto synnärin läheltä viimeiseksi kuukaudeksi, koska välimatkat! Meiltä on tyksiin 70km, ja kyllä sekin matka jännittäisi. Meidän kylillä yksi jos toinenkin on syntynyt tien päällä, kun on vetkuteltu lähtöä portsarin käskystä...

Se nyt vaan on niin, että päivystysleikkausta voi nykyään joutua odottamaan pitkään. Ei ole henkilökuntaa. Odotusaikana välillä kuolee ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen yksityiskohta tuolla artikkelin lopussa tuo : ei olisi voitu tehdä mitään toisin. Olen kuullut itse täsmälleen nuo samat sanat kun oma vauvani liki kuoli hapenpuutteeseen lääkärin vitkuttelun vuoksi. Ei olisi voitu tehdä mitään toisin, paitsi kuten omassa tapauksessanikin , olisi voitu olla tilanteen tasalla ja ryhtyä toimiin ennen kuin vauvan kunto menee liian huonoksi.

Ihan totta mitä joku tuolla edellä kirjoitti, synnysten olosuhteet ja äitien hoito sen jälkeen pitää saada paremalle tolalle, jos Suomessa halutaan lapsiluvun nousevan. Meillä oli kolmilapsinen perhe haaveissa, mutta yksi iso syy siihen, että kahteen lapseen jäätiin oli juurikin kamalat synnytys-ja sairaala kokemukset.

Näistä tapauksista pääsee läpi liian helpolla, koska luottavat siihen että muilla kuin lääkäreillä ei ole lääketieteellistä osaamista määrittää sitä koska on tehty tarpeeksi. Usein tosiaan olisi voinut tehdä edes jotain, mutta on päätetty olla tekemättä yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vaan on niin, että päivystysleikkausta voi nykyään joutua odottamaan pitkään. Ei ole henkilökuntaa. Odotusaikana välillä kuolee ihmisiä.

Vähän huono sanavalinta, että se nyt vaan on niin. Ei ole, koska asialle voi tehdä jotain! Lääkäreiden alikoulutus on ollut kansan tiedossa jo parikymmentä vuotta ja viimein tänä vuonna lääkäreiden ammattiliittokin hyväksyi faktan, että lääkäreitä on liian vähän. En ainakaan itse hyväksy sitä, että ihmisiä vammautuu ja kopa kuolee hoitojonoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen yksityiskohta tuolla artikkelin lopussa tuo : ei olisi voitu tehdä mitään toisin. Olen kuullut itse täsmälleen nuo samat sanat kun oma vauvani liki kuoli hapenpuutteeseen lääkärin vitkuttelun vuoksi. Ei olisi voitu tehdä mitään toisin, paitsi kuten omassa tapauksessanikin , olisi voitu olla tilanteen tasalla ja ryhtyä toimiin ennen kuin vauvan kunto menee liian huonoksi.

Ihan totta mitä joku tuolla edellä kirjoitti, synnysten olosuhteet ja äitien hoito sen jälkeen pitää saada paremalle tolalle, jos Suomessa halutaan lapsiluvun nousevan. Meillä oli kolmilapsinen perhe haaveissa, mutta yksi iso syy siihen, että kahteen lapseen jäätiin oli juurikin kamalat synnytys-ja sairaala kokemukset.

Näistä tapauksista pääsee läpi liian helpolla, koska luottavat siihen että muilla kuin lääkäreillä ei ole lääketieteellistä osaamista määrittää sitä koska on tehty tarpeeksi. Usein tosiaan olisi voinut tehdä edes jotain, mutta on päätetty olla tekemättä yhtään mitään.

Omassa tapauksessani kätilö hälyytti lääkäriä useampaan kertaan paikalle imukuppia varten, mutta jotain syystä, joka ei itselleni, eikä ilmeisesti oikein kenellekään muullekaan ikinä selvinnyt, lääkäri ei tähän ryhtynyt vaikka sydänkäyrät selvästi osoittivat, että alkaa olla kiire. Kun lopulta lääkäri suvaitsi purjehtia paikalle ( mitään muuta kiireellistä ei samaan aikaaan ollut, asiaa selviteltiin jäkikäteen) vauva saatiin maailmaan ja kiidätettiin henkitoreissaan suoraan vastasyntyneiden teholle, jossa häntä jo odotettiin, koska kätilö oli etukäteen ilmoittanut, että tämmöinen on tulossa. Kätilö oli meidän tapauksessamme tilanteen tasalla, lääkäri ei. Mitään sanktioita tai edes huomautusta ei lääkärille tästä koitunut. Omaan elämääni tällä traumaattiselka kokemuksella oli sen sijaan kauaskantoiset vaikutukset.

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vaan on niin, että päivystysleikkausta voi nykyään joutua odottamaan pitkään. Ei ole henkilökuntaa. Odotusaikana välillä kuolee ihmisiä.

Synnytyssairaaloissa on oltava AINA sen verran henkilökuntaa, että yksikään vauva tai synnyttäjä ei kuole vuoronvaihtoa odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vaan on niin, että päivystysleikkausta voi nykyään joutua odottamaan pitkään. Ei ole henkilökuntaa. Odotusaikana välillä kuolee ihmisiä.

Synnytyssairaaloissa on oltava AINA sen verran henkilökuntaa, että yksikään vauva tai synnyttäjä ei kuole vuoronvaihtoa odotellessa.

Alapeukuttajan mielestä on ilmeisesti ihan ok, että vauvoja ja äitejä kuolee synnärillä. Hän on varmaankin henkilökuntaa.

Hyvin harvoin kuolee Suomessa.

Minua tarkkailtiin naistenklinikalla erittäin hyvin, ikä yli 40 v ja raskausajan diabetes. Vointi oli loistava. Kiireellinen sektio ja kaikki meni hyvin. Kiitos.

Ja pieniä synnäreitä uhkaa sulkeminen potilasturvallisuuteen vedoten... Synnytin pienessä yksikössä ja pääsin heti sisään, vaikka synnytys ei ollut kunnolla käynnissä. Meitä käytiin katsomassa tiheästi pyytämättä ja jos oma kätilö oli kiinni, synnyttäneiden osastolta joku kävi kyselemässä vointia ja kivunlievityksen tarvetta. Että niin vaarallista oli. Sulkuun vaan.

Ei ole työntekijöiden vika, jos henkilökuntaa ei ole tarpeeksi, eikä tarvittavia hoitotoimia voida tehdä. Vika on niiden, jotka ovat vastuussa henkilökunnan riittävyydestä eli linjajohtajat ja ylihoitajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vaan on niin, että päivystysleikkausta voi nykyään joutua odottamaan pitkään. Ei ole henkilökuntaa. Odotusaikana välillä kuolee ihmisiä.

Synnytyssairaaloissa on oltava AINA sen verran henkilökuntaa, että yksikään vauva tai synnyttäjä ei kuole vuoronvaihtoa odotellessa.

Alapeukuttajan mielestä on ilmeisesti ihan ok, että vauvoja ja äitejä kuolee synnärillä. Hän on varmaankin henkilökuntaa.

Tuo " on aina oltava" sen teki. Tottahan se on, mutta käytäntö ja todellisuus näyttää toisin. Olisi oltava sopisi paremmin, vaikka sekään ei enää päde. Monissa paikoissa ja tapauksissa ei ole, ei yksinkertaisesti ole.

Synnyttäjien kohtelu on aivan hirveällä tolalla, varsinkin jos synnytyksessä tulee komplikaatioita ja se pitkittyy. Olen itse kokenut traumaattisen 36 tunnin synnytyksen, jossa oma vauva päätyi vastasyntyneiden teholle ja omakin hengenlähtö oli lähellä.

Kohtelu oli aivan erilaista kun toinen synnytys oli ns. helppo ja nopea.

Loppuraskaudessa sikiö helposti kärsii hetkittäin happivajeesta, kun äiti rasittaa itseään fyysisesti, ei hengitä oikein tms. ja hänen kohtunsa kramppaa. Asia ilmenisi, jos sikiön pulssia mitattaisiin. Toisin sanoen, on "normaalia," että sikiö herkästi "veltostuu" (pulssi laskee) äitinsä vähänkin poikkeavista tavoista olla.

Kun sikiön tila epäilyttää, mutta potilas ei itse osaa säädellä kipuaan tai säätely pettää, kätilön tulee auttaa ja ohjata potilas asentoon, jossa sikiön hapensaanti on paras mahdollinen. Mitään sellaista kemikaalia, joka vähänkin lamaa sikiötä, ei kannata ottaa silloin, kun sikiön virkeydestä on jo valmiiksi huoli/epäilys.

Vauvan voimakas stressi (kova huuto) saattoi johtua ihan jo siitä, että hän ei varsinaisesti syntynyt, vaan hänet leikattiin pois - se on raju siirtymä.

Vierailija kirjoitti:

Loppuraskaudessa sikiö helposti kärsii hetkittäin happivajeesta, kun äiti rasittaa itseään fyysisesti, ei hengitä oikein tms. ja hänen kohtunsa kramppaa. Asia ilmenisi, jos sikiön pulssia mitattaisiin. Toisin sanoen, on "normaalia," että sikiö herkästi "veltostuu" (pulssi laskee) äitinsä vähänkin poikkeavista tavoista olla.

Kun sikiön tila epäilyttää, mutta potilas ei itse osaa säädellä kipuaan tai säätely pettää, kätilön tulee auttaa ja ohjata potilas asentoon, jossa sikiön hapensaanti on paras mahdollinen. Mitään sellaista kemikaalia, joka vähänkin lamaa sikiötä, ei kannata ottaa silloin, kun sikiön virkeydestä on jo valmiiksi huoli/epäilys.

Vauvan voimakas stressi (kova huuto) saattoi johtua ihan jo siitä, että hän ei varsinaisesti syntynyt, vaan hänet leikattiin pois - se on raju siirtymä.

Nyt meni satuiluksi. Sikiön sykevaihtelu on normaalia ja tervettä. Epänormaalia on sen sijaan poikkeava syke, jonka tunnistamiseen kätilöt ja lääkärit koulutetaan ja jonka tunnistamiseksi sykettä seurataan synnytyksessä. Äiti ei.omalla toiminnallaan aiheuta poikkeavaa sykekäyrää.

Olen myös hyvin pöyristynyt ja surullinen tämän perheen kohtalosta. Koska olen itse terveydenhuoltoalalla, tiedän päivystysvuorojen kiireen ja paineen. Mitään näin traagista ei kuitenkaan ikinä saisi tapahtua. Meidän terveydenhuolto on vain nyt jo niin kriisissä, että valitettava tosiasia on, että näitä tapauksia tai muita vastaavia mokia on tiedossa enenevässä määrin. Kaikki te, jotka vastustitte hoitajien lakkoa ja olitte sitä mieltä, että hoitajat eivät ansaitse parempaa, olette omalta osaltanne pahentaneet resurssipulaa. Tästä suosta on vaikea nousta, ei voi muuta sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppuraskaudessa sikiö helposti kärsii hetkittäin happivajeesta, kun äiti rasittaa itseään fyysisesti, ei hengitä oikein tms. ja hänen kohtunsa kramppaa. Asia ilmenisi, jos sikiön pulssia mitattaisiin. Toisin sanoen, on "normaalia," että sikiö herkästi "veltostuu" (pulssi laskee) äitinsä vähänkin poikkeavista tavoista olla.

Kun sikiön tila epäilyttää, mutta potilas ei itse osaa säädellä kipuaan tai säätely pettää, kätilön tulee auttaa ja ohjata potilas asentoon, jossa sikiön hapensaanti on paras mahdollinen. Mitään sellaista kemikaalia, joka vähänkin lamaa sikiötä, ei kannata ottaa silloin, kun sikiön virkeydestä on jo valmiiksi huoli/epäilys.

Vauvan voimakas stressi (kova huuto) saattoi johtua ihan jo siitä, että hän ei varsinaisesti syntynyt, vaan hänet leikattiin pois - se on raju siirtymä.

Nyt meni satuiluksi. Sikiön sykevaihtelu on normaalia ja tervettä. Epänormaalia on sen sijaan poikkeava syke, jonka tunnistamiseen kätilöt ja lääkärit koulutetaan ja jonka tunnistamiseksi sykettä seurataan synnytyksessä. Äiti ei.omalla toiminnallaan aiheuta poikkeavaa sykekäyrää.

Olen eri kuin tuo, jota kommentoit. Hänellä oli tietty määrä satuilua tuossa kommentoinnissaan, mutta poimin sieltä myös tärkeän asian, jossa hän on ihan oikeassa. Kätilön pitäisi olla paikalla ja pitää huolta synnyttäjän fyysisestä ja myös henkisestä kunnosta. Tarkkailla paitsi sikiön hapensaantia, myös synnyttäjän mielialaa. Synnytys on yhtä paljon henkinen kuin fyysinenkin kokemus. Se, että nainen tuikataan täyteen vahvaa kipulääkettä ja jätetään yksin tukihenkilön, joka on usein täysin kokematon ja vielä miespuolinen, kanssa, ei millään tavalla vastaa sitä käsitystä hyvästä synnytyksestä, joka oli olemassa ennen synnytyksien medikalisaatiota.

En kaipaa aikaa ennen modernia lääketiedettä, mutta kyllä itselleni parasta hoitoa synnytyksissäni oli se, kun eräs pyylevä vanha kätilö näki huoleni, otti minut syliinsä ja halasi. Oma äitini oli kuollut jo vuosia aiemmin.