En tarvinnutkaan tukiperhettä

Olen yksinhuoltaja ilman tuvaverkkoa kahdelle lapselle. Olen ollut yksin lasten kanssa kymmenisen vuotta.

Kuvittelin, että en voi koskaan mitään tehdä, koska minun pitää huolehtia aina lapsista. Olin väsynyt ja monien vuosien pyytämisen jälkeen saimme tukiperheen.

Tukiperhetoiminta loppui noin vuoden kuluttua, ja totesin että en sitä tarvitse. Olen niin yksinäinen, että en hyötynyt lapsivapaasta ajasta. Kun lapset oli tukiperheessä, siivosin ja kävin kaupassa, muutaman kerran kävin elokuvissa.

Minun kaikki harrastukset on jäänyt pois lasten myötä ja niin myös ystävät. Ei ne harrastukset enää kiinnosta ja en ole kehdannut olla yhteydessä kenenkään. Yleensä en ole kertonut kenellekään, että minulla on lapsivapaa viikonloppu. Tukiperhe kysyi kun hain lapset, oliko hyvä viikonloppu niin sanoin kyllä.

Oli kyllä hyvä kun sai mennä nukkumaan jo klo 21 ilman lasten kanssa hösläämistä. Se oli kyllä hyöty... mutta pärjään kyllä ilmankin.

Onneksi minulla on lapset, niin ei tarvitse olla kokonaan yksin. Ja työpaikka. Kun lapset muuttaa, olen suunnitellut tekeväni keikkatöitä työn ohella. Toivottavasti pysyn aina terveenä, niin ei joudu eläkkeelle.