Sairaanhoitajat (tai muut sote-amk), jotka olette kouluttautuneet toiselle alalle sen jälkeen kun ensikertalaisuuskiintiö on otettu käyttöön, mille alalle olet vaihtanut?

Itsellä tuntuu että koko elämä jumissa. Olen 35-vuotias ja alunperin pidin kyllä hoitoalasta ja tavallaan pitäisin varmaan yhä jos henkilöstöongelmat ja palkkaus saataisi oikeasti kuntoon. No taatusti ei saada enkä tiedä enää mitä tehdä, haluaisin alalta pois mutta siinä on muutama mutka matkassa. Aiempi koulutus ennen sairaanhoitajaa on lukio+amis, näistä sitten muutaman humputteluvuoden jälkeen opiskelemaan tätä sen hetkistä unelmatyötäni. Muita korkeakoulututkintoja ei siis ole suoritettuna.

Alanvaihto pyörii mielessä paljon, ei sen tarvitsisi kokonaan sotesta olla pois mutta en sitten tiedä mikä olisi hyvä siirtymä toiselle alalle. Haluaisin toki mielellään korkeakouluun, ongelmana on nuo erittäin tiukat ensikertalaisuuskiintiöt joiden vuoksi sisäänpääsy verrattuna esim suoraan lukiosta lähtevään on aika heikko. Toinen tähän liittyvä ongelma on myös talous, töitä olisi pystyttävä tekemään että saa sen leipänsä pöytään myös opiskelun ohella sekä pääsykokeisiin valmistautuessa. Nuoremmat tulevat suoraan koulusta, moni ottaa valmennuskurssia ja yleisesti voivat keskittyä sisäänpääsyyn täysillä, mihin minä tässä elämäntilanteessa tuskin pystyisin. Minä tosiaan en pysty vaan töitä tässä tilanteessa lopettamaan seinään ja iskemään kaikkia paukkuja pääsykokeisiin mihin sisäänpääsy ensikiintiöllä on erittäin vaikeaa.

Sitten tämä ikä myös tuntuu tuomioita, täytän pian 36 ja en tiedä mikä enää näin vanhalle olisi sopiva ala, myös lapsihaaveet ovat todellakin vielä olemassa mutta rahatilanteen vuoksi olen pistänyt asian toistaiseksi jäihin. Ja jos painun opiskelemaan jotain asia todennäköisesti jää. Kadun etten lähtenyt nuorempana jo liikkeelle asian kanssa, mutta silloin en kokenut tarpeelliseksi enkä osannut ajatella pidemmälle.

Kyseessä ei tarvitse olla korkeakoulututkinto, mutta toki koen että se avaa mahdollisuuksia parempaan palkkaan sekä urakehitykseen. Mutta alanvaihdon pitäisi olla realistinen ja sellainen mihin olisi oikeasti mahdollisuuksia päästä.

Olisiko täällä muita alanvaihtajia joilla edes jokseenkin sama tilanne ollut? Tuntuu kuin olisin täysin jumissa ja mitään realistista ratkaisua ei löydy mikä pidemmällä tähtäimellä helpottaisi tulevaisuutta.