Lue keskustelun säännöt.
Töissäkäynti stressaa
29.07.2010 |
Aloitin hiljattain uudessa työpaikassa. En koe viihtyväni siellä, itse työ on puuduttavaa, samoin työilmapiiri "umpimielinen" ja hiljainen. Olen tottunut töissä juttelemaan ja vaihtamaan ajatuksia, jakamaan ongelmia. Tässä työpaikassa en "uskalla" avata suutani tai kysyä neuvoa. Mielialani on masentunut. En nyt enää tiedä onko masennus syy vai seuraus tästä työpaikanvaihhoksesta. Joka tapauksessa iltaisin sydänalastani kouraisee ja sellainen ihme "pelon" tunne iskee, kun mietinkin seuraavaa päivää ja töihin menoa. Ja miettimättä en pysty olemaan. Mikä ihme avuksi? Asennemuutos? Millä keinoin? Mitä muuta? Onko muita joilla samanlainen tilanne?
Kommentit (3)
voihan olla että reagoit voimakkaasti nyt, mutta mistä tuo pelko oikein nousee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yleenäskin herkkä reagoimaan ja stressaantumaan joten ehkä työpaikan vaihdos aiheuttanut tämän. En osaa selittää tarkemmin. Jos kysyy jotain, niin saattaa saada vastauksen, että katso niistä papereistasi jne. Kun ihmettelen jotain tai sorrun kyseenalaistamaan niin ärähdetään, että aina tehty näin jne. Totta, että ihmisiä on erilaisia ja kemiat pelaa jos pelatakseen.
Työpaikan vaihto, uudet tehtävät ja työkaverit ovat stressitekijä.
Jos olet aloittanut lomakaudella ja työhön perehdytys ei ole toiminut niin ehkä syksyllä helpottaa.
Minusta sinun kannattaa ottaa asia (työilmapiiri ja perehdytys tai sen puute) avoimesti esille esimiehesi kanssa.
Mulla itsellä on ongelma toisin päin, en ole hirveän sosiaalinen ja haluaisin keskittyä työntekoon. Siin normaalisti osallistun tauoille ja sosialisoin, mutta ärsyttää nämä henkilökohtaisten asioiden tenttaajat ja ovenpielessä norkuajat aikavarkaat.
Kerran erehdyin sanomaan yhdelle, että en pysty keskittymään kun hän kokoajan lappaa siinä ja asia kääntyi ihan ympäri. Työasioista olen aina valmis keskustelemaan ja neuvottelemaan...
Jos tilanne jatkuu pidempään, niin ala etsiä uutta työtä. Eri luonteiset ihmiset sopivat erilaisiin töihin. Eikä se arvota kenenkään luonnetta.