Onko lähihoitajan koulutus laadukasta?

Meillä satakunnassa ainakin oli hyvät opet. Koen, että koulutus oli laadukasta. Teoriaa ja käytäntöä. Tämä tosin 2000-luvun loppupuolella. Nykypäivän koulutuksesta en tiedä

Ei ole enää nykyään.

On ihan kiinni harjoittelupaikoista, mitä oikeasti oppii. Oppiminen tapahtuu niissä. Itse koulutuksessa on sitten hiljaisempaa.

Tuosta terveydenhuollon koulutuksesta paras esimerkki oli se, missä opettaja potkittiin pois työstään, kun hylkäsi opiskelijan näyttökokeen, jossa olisi pitänyt mitata verenpaine manuaalisesti. Opiskelija ei osannut mitata ja sai hylätyn. Näin ei saa tehdä, vaan opettaja sai kenkää. Tämä oli siis sairaanhoitajaksi opiskelevalla. Perushoitajilla taso on vielä paljon alhaisempi, kun mitään ei voi enää vaatia.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/233bebfa-4c53-48f4-8899-d0b928fd0103

Amiksessa nykyään ei voi oikein vaatia mitään, mikä vaatii luku- ja kirjoitustaitoa. Tämä on se taso. Lähipiirin nuorella (Luksia Nummelassa) matikankurssi oli tästä paras esimerkki. Amiksi matikankurssissa piti lähettää opettajalle ruutukaappaus muutamasta nettipelistä, että oli kokeillut sitä. Tuolla pääsi kurssista läpi, tai siis tuo oli se kurssi (ei opetusta ollenkaan). Pelit olivat ala-astetasoa tyyliin matoralli, jossa ruutuun tuli "1+1" ja jos painoi "2", oma mato eteni, ja jos vastasi väärin, muut madot etenivät. Suurin haaste oli saada ne flash-pelit toimimaan ja autoin siinä. Amiksen matikan kurssi. Opetusta amiksessa on noin 3-5 viikkoa sen 3 vuoden aikana. Loppu on erilaisia etäpäiviä, ryhmätöitä, työssä oppimista yms..

Suomessa oikeastaan kaikki koulutus on ala-arvoista. Lähihoitajien koulutus voi joillain paikkakunnilla olla vielä laadukasta. Tasalaatuista koulutus ei missään tapauksessa ole.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole enää nykyään.

On ihan kiinni harjoittelupaikoista, mitä oikeasti oppii. Oppiminen tapahtuu niissä. Itse koulutuksessa on sitten hiljaisempaa.

Tuosta terveydenhuollon koulutuksesta paras esimerkki oli se, missä opettaja potkittiin pois työstään, kun hylkäsi opiskelijan näyttökokeen, jossa olisi pitänyt mitata verenpaine manuaalisesti. Opiskelija ei osannut mitata ja sai hylätyn. Näin ei saa tehdä, vaan opettaja sai kenkää. Tämä oli siis sairaanhoitajaksi opiskelevalla. Perushoitajilla taso on vielä paljon alhaisempi, kun mitään ei voi enää vaatia.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/233bebfa-4c53-48f4-8899-d0b928fd0103

Amiksessa nykyään ei voi oikein vaatia mitään, mikä vaatii luku- ja kirjoitustaitoa. Tämä on se taso. Lähipiirin nuorella (Luksia Nummelassa) matikankurssi oli tästä paras esimerkki. Amiksi matikankurssissa piti lähettää opettajalle ruutukaappaus muutamasta nettipelistä, että oli kokeillut sitä. Tuolla pääsi kurssista läpi, tai siis tuo oli se kurssi (ei opetusta ollenkaan). Pelit olivat ala-astetasoa tyyliin matoralli, jossa ruutuun tuli "1+1" ja jos painoi "2", oma mato eteni, ja jos vastasi väärin, muut madot etenivät. Suurin haaste oli saada ne flash-pelit toimimaan ja autoin siinä. Amiksen matikan kurssi. Opetusta amiksessa on noin 3-5 viikkoa sen 3 vuoden aikana. Loppu on erilaisia etäpäiviä, ryhmätöitä, työssä oppimista yms..

Vaikka meillä ei opetus aina mitään parasta ole, niin ei nyt kuitenkaan tuollaistakaan :D meillä on pakollisia palautettavia tehtäviä joissa pitää osata kirjoittaa ja lukea, matikasta oli tehtäviä ja koe, on kokeita joissa on 75% läpipääsyraja. Työssäoppimista lukuunottamatta suurin osa ajasta on lähiopiskelua koululla (ellei itse verkko-opiskelua valitse). Ei tämä opiskelu mitenkään kauhean haastavaa ole, mutta ei nyt tuollaista pelleilyäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole enää nykyään.

On ihan kiinni harjoittelupaikoista, mitä oikeasti oppii. Oppiminen tapahtuu niissä. Itse koulutuksessa on sitten hiljaisempaa.

Tuosta terveydenhuollon koulutuksesta paras esimerkki oli se, missä opettaja potkittiin pois työstään, kun hylkäsi opiskelijan näyttökokeen, jossa olisi pitänyt mitata verenpaine manuaalisesti. Opiskelija ei osannut mitata ja sai hylätyn. Näin ei saa tehdä, vaan opettaja sai kenkää. Tämä oli siis sairaanhoitajaksi opiskelevalla. Perushoitajilla taso on vielä paljon alhaisempi, kun mitään ei voi enää vaatia.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/233bebfa-4c53-48f4-8899-d0b928fd0103

Amiksessa nykyään ei voi oikein vaatia mitään, mikä vaatii luku- ja kirjoitustaitoa. Tämä on se taso. Lähipiirin nuorella (Luksia Nummelassa) matikankurssi oli tästä paras esimerkki. Amiksi matikankurssissa piti lähettää opettajalle ruutukaappaus muutamasta nettipelistä, että oli kokeillut sitä. Tuolla pääsi kurssista läpi, tai siis tuo oli se kurssi (ei opetusta ollenkaan). Pelit olivat ala-astetasoa tyyliin matoralli, jossa ruutuun tuli "1+1" ja jos painoi "2", oma mato eteni, ja jos vastasi väärin, muut madot etenivät. Suurin haaste oli saada ne flash-pelit toimimaan ja autoin siinä. Amiksen matikan kurssi. Opetusta amiksessa on noin 3-5 viikkoa sen 3 vuoden aikana. Loppu on erilaisia etäpäiviä, ryhmätöitä, työssä oppimista yms..

Vaikka meillä ei opetus aina mitään parasta ole, niin ei nyt kuitenkaan tuollaistakaan :D meillä on pakollisia palautettavia tehtäviä joissa pitää osata kirjoittaa ja lukea, matikasta oli tehtäviä ja koe, on kokeita joissa on 75% läpipääsyraja. Työssäoppimista lukuunottamatta suurin osa ajasta on lähiopiskelua koululla (ellei itse verkko-opiskelua valitse). Ei tämä opiskelu mitenkään kauhean haastavaa ole, mutta ei nyt tuollaista pelleilyäkään.

Hienoa, jos kaikkialla ei ole noin surkea tilanne (se matopeli-esimerkkini).

Tarkentava kysymys on tietysti, että pystyykö kurssin oikeasti olemaan läpäisemättä, jos ei pääse noista kokeista läpi? Vai pääseekö kurssin oikeasti aina arvosanalla 1 läpi, vaikkei pääsisi kokeesta läpi?

Sen tiedän, että näyttökokeet harjoittelupaikoissa (pakolliset harjoittelut) voi oikeasti olla läpäisemättä, jos kokeen ottajana on riittävän kovapäinen sairaanhoitaja. Siinäkin tosin kokeen ottajaa aletaan painostaa päästämään läpi, vaikkei osannutkaan, "kun se valmistuminen nyt on tuosta kiinni ja pitäisihän hänen valmistua, ja osasihan hän nyt melkein sen tehdä ja ja ja". Tuosta eräs sairaanhoitajana aiemmin pitkään työskennellyt tuttuni on minulle useasti avautunut, ja kertonut kauhutarinoita, miten ihan yksinkertaiset asiat voi mokata, kun ei ymmärrä mistä on kyse ollenkaan. Hän ei päästänyt läpi, jos näyttökokeen suorittaja ei osannut hommaa, niinkuin kriteerit läpipääsylle olivat. Hän lopulta vaihtoi alaa. Ei harjoittelijoiden takia, vaan muuten sote alan tilanteen takia.

Lähihoitajan koulutus oli kuin helppoa terapiaa, rentoa ja jopa kannustavaa yhdessäoloa.  Hoitotoimenpiteitä opetettiin aivan liian vähän. Harjoittelussa oppi sen mitä oppi. Loppupuolella koulutusta tuntui siltä, kuin osalla opettajista loppuisi materiaali ja motivaatio kesken. Valittivat huonoa palkkaansa, naama oli nurinpäin käännettynä, käskivät tuottamaan heille opetusmateriaalia ryhmätöiden avulla, tahtoivat itse päästä helpolla ja vähäisillä opetustunneilla yms. Olisimme tahtoneet paikata puuttuvia kohtia opinnoissa, mutta opettajat eivät enää panostaneet meihin.

Paras opetus tuli työergonomiasta. Siinä oli huippu opettaja ja hän varmasti säästi monia tulevia hoitajia työperäisiltä tuki-ja liikuntaelinten vaivoilta. Lääkelaskut olivat helppoja, paitsi joillekin. Monesti huomasi, että itsellä on mahdollisuudet jatkaa opintoja korkeammalla tasolla, mutta että joillekin lähihoitajaopinnot ovat se, mitä heidän päällään kykenee enintään opiskelemaan. Edettiin heikoimpien ehdoilla ja piti olla hoivaava mentaliteetti, vaikka opinnot olivat välillä puuduttavan suppeita. Opetin mm joillekin lääkelaskuista selviytymistä ja sama jatkui myös työelämässä. Kaikki valmistuneet eivät osaa laskea!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole enää nykyään.

On ihan kiinni harjoittelupaikoista, mitä oikeasti oppii. Oppiminen tapahtuu niissä. Itse koulutuksessa on sitten hiljaisempaa.

Tuosta terveydenhuollon koulutuksesta paras esimerkki oli se, missä opettaja potkittiin pois työstään, kun hylkäsi opiskelijan näyttökokeen, jossa olisi pitänyt mitata verenpaine manuaalisesti. Opiskelija ei osannut mitata ja sai hylätyn. Näin ei saa tehdä, vaan opettaja sai kenkää. Tämä oli siis sairaanhoitajaksi opiskelevalla. Perushoitajilla taso on vielä paljon alhaisempi, kun mitään ei voi enää vaatia.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/233bebfa-4c53-48f4-8899-d0b928fd0103

Amiksessa nykyään ei voi oikein vaatia mitään, mikä vaatii luku- ja kirjoitustaitoa. Tämä on se taso. Lähipiirin nuorella (Luksia Nummelassa) matikankurssi oli tästä paras esimerkki. Amiksi matikankurssissa piti lähettää opettajalle ruutukaappaus muutamasta nettipelistä, että oli kokeillut sitä. Tuolla pääsi kurssista läpi, tai siis tuo oli se kurssi (ei opetusta ollenkaan). Pelit olivat ala-astetasoa tyyliin matoralli, jossa ruutuun tuli "1+1" ja jos painoi "2", oma mato eteni, ja jos vastasi väärin, muut madot etenivät. Suurin haaste oli saada ne flash-pelit toimimaan ja autoin siinä. Amiksen matikan kurssi. Opetusta amiksessa on noin 3-5 viikkoa sen 3 vuoden aikana. Loppu on erilaisia etäpäiviä, ryhmätöitä, työssä oppimista yms..

Vaikka meillä ei opetus aina mitään parasta ole, niin ei nyt kuitenkaan tuollaistakaan :D meillä on pakollisia palautettavia tehtäviä joissa pitää osata kirjoittaa ja lukea, matikasta oli tehtäviä ja koe, on kokeita joissa on 75% läpipääsyraja. Työssäoppimista lukuunottamatta suurin osa ajasta on lähiopiskelua koululla (ellei itse verkko-opiskelua valitse). Ei tämä opiskelu mitenkään kauhean haastavaa ole, mutta ei nyt tuollaista pelleilyäkään.

Hienoa, jos kaikkialla ei ole noin surkea tilanne (se matopeli-esimerkkini).

Tarkentava kysymys on tietysti, että pystyykö kurssin oikeasti olemaan läpäisemättä, jos ei pääse noista kokeista läpi? Vai pääseekö kurssin oikeasti aina arvosanalla 1 läpi, vaikkei pääsisi kokeesta läpi?

Sen tiedän, että näyttökokeet harjoittelupaikoissa (pakolliset harjoittelut) voi oikeasti olla läpäisemättä, jos kokeen ottajana on riittävän kovapäinen sairaanhoitaja. Siinäkin tosin kokeen ottajaa aletaan painostaa päästämään läpi, vaikkei osannutkaan, "kun se valmistuminen nyt on tuosta kiinni ja pitäisihän hänen valmistua, ja osasihan hän nyt melkein sen tehdä ja ja ja". Tuosta eräs sairaanhoitajana aiemmin pitkään työskennellyt tuttuni on minulle useasti avautunut, ja kertonut kauhutarinoita, miten ihan yksinkertaiset asiat voi mokata, kun ei ymmärrä mistä on kyse ollenkaan. Hän ei päästänyt läpi, jos näyttökokeen suorittaja ei osannut hommaa, niinkuin kriteerit läpipääsylle olivat. Hän lopulta vaihtoi alaa. Ei harjoittelijoiden takia, vaan muuten sote alan tilanteen takia.

Kokeita voi uusia, mutta läpi ei pääse suorittamatta koetta vähimmäispisteillä.

2010 kävin itse lähihoitajakoulun pk-seudulla ja silloin oli kyllä muistaakseni todella hyvä opetus ja opinnoilta vaadittiinkin jotain, piti todella lukea kokeisiin jne. Sain hyvät valmiudet alalle.

Nykyään taitaa olla eri tilanne, valitettavasti.

Mulla on kokemusta kahdesta amiksesta, teknisen puolen amikseem verrattuna lähäriamis oli huomattavasti laadukkaampi. Aineet olivat monipuolisia ja osa opettajista erittäin hyviä työssään, osa taas ei ja laitteli viikonloppuna klo 04 tekstarina peruutuksia maanantain tunneista.

Tämä siis suurinpiirtein vuonna 2010.

Hoitotyön harjoitustunteja olisi voinut olla enemmänkin.

Loput oppimisesta tapahtui toki sitten työharjoittelussa ja niissähän oli ihan tuurista kiinni sitten että minkälaiseen paikkaan päätyi ja minkälainen meininki ohjaajalla oli. Olisi kiva kuulla millaista nykyään opetus on.

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajan koulutus oli kuin helppoa terapiaa, rentoa ja jopa kannustavaa yhdessäoloa.  Hoitotoimenpiteitä opetettiin aivan liian vähän. Harjoittelussa oppi sen mitä oppi. Loppupuolella koulutusta tuntui siltä, kuin osalla opettajista loppuisi materiaali ja motivaatio kesken. Valittivat huonoa palkkaansa, naama oli nurinpäin käännettynä, käskivät tuottamaan heille opetusmateriaalia ryhmätöiden avulla, tahtoivat itse päästä helpolla ja vähäisillä opetustunneilla yms. Olisimme tahtoneet paikata puuttuvia kohtia opinnoissa, mutta opettajat eivät enää panostaneet meihin.

Paras opetus tuli työergonomiasta. Siinä oli huippu opettaja ja hän varmasti säästi monia tulevia hoitajia työperäisiltä tuki-ja liikuntaelinten vaivoilta. Lääkelaskut olivat helppoja, paitsi joillekin. Monesti huomasi, että itsellä on mahdollisuudet jatkaa opintoja korkeammalla tasolla, mutta että joillekin lähihoitajaopinnot ovat se, mitä heidän päällään kykenee enintään opiskelemaan. Edettiin heikoimpien ehdoilla ja piti olla hoivaava mentaliteetti, vaikka opinnot olivat välillä puuduttavan suppeita. Opetin mm joillekin lääkelaskuista selviytymistä ja sama jatkui myös työelämässä. Kaikki valmistuneet eivät osaa laskea!

Tuo lääkelaskujuttu oikeasti kertoo, että osa ihmisistä ei osaa laskea oikeastaan mitään.

Laskut ovat yläasteen matematiikan osaavalla triviaaleja. Tyyliiin, että yhdessä pillerissä on 10mg lääkeainetta, potilaalle annetaan päivässä 2x20mg lääkettä, montako pilleriä laitat dosettiin? Vastaus kaksi pilleriä kaksi kertaa päivässä.

Osalle perushoitajista lähes ylitsepääsemättömän vaikea lasku. Uskomatonta, mutta totta.

Osa tietysti tylysti ryssii lääkelaskutentit töissä, että ei tarvi käsitellä lääkkeitä. Sama palkka, vähemmän vastuuta ja työtä, kun muut hoita lääkkeet. Mutta osa ei vaan osaa laskea noin vaikeita laskuja.

Sitten sairaanhoitajan LOVe jutuissa alkaa olla jo oikeasti vaikeita juttuja (laskuja, teoriaa yms.) ja monia osa-alueita, eli sitä ei pidä sekoittaa ollenkaan tuohon. Sen läpäisy ei ole triviaalia, vaan vaatii osaavaltakin kertaamista ennen tenttejä (uusitaan 5 vuoden välein).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole enää nykyään.

On ihan kiinni harjoittelupaikoista, mitä oikeasti oppii. Oppiminen tapahtuu niissä. Itse koulutuksessa on sitten hiljaisempaa.

Tuosta terveydenhuollon koulutuksesta paras esimerkki oli se, missä opettaja potkittiin pois työstään, kun hylkäsi opiskelijan näyttökokeen, jossa olisi pitänyt mitata verenpaine manuaalisesti. Opiskelija ei osannut mitata ja sai hylätyn. Näin ei saa tehdä, vaan opettaja sai kenkää. Tämä oli siis sairaanhoitajaksi opiskelevalla. Perushoitajilla taso on vielä paljon alhaisempi, kun mitään ei voi enää vaatia.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/233bebfa-4c53-48f4-8899-d0b928fd0103

Amiksessa nykyään ei voi oikein vaatia mitään, mikä vaatii luku- ja kirjoitustaitoa. Tämä on se taso. Lähipiirin nuorella (Luksia Nummelassa) matikankurssi oli tästä paras esimerkki. Amiksi matikankurssissa piti lähettää opettajalle ruutukaappaus muutamasta nettipelistä, että oli kokeillut sitä. Tuolla pääsi kurssista läpi, tai siis tuo oli se kurssi (ei opetusta ollenkaan). Pelit olivat ala-astetasoa tyyliin matoralli, jossa ruutuun tuli "1+1" ja jos painoi "2", oma mato eteni, ja jos vastasi väärin, muut madot etenivät. Suurin haaste oli saada ne flash-pelit toimimaan ja autoin siinä. Amiksen matikan kurssi. Opetusta amiksessa on noin 3-5 viikkoa sen 3 vuoden aikana. Loppu on erilaisia etäpäiviä, ryhmätöitä, työssä oppimista yms..

Vaikka meillä ei opetus aina mitään parasta ole, niin ei nyt kuitenkaan tuollaistakaan :D meillä on pakollisia palautettavia tehtäviä joissa pitää osata kirjoittaa ja lukea, matikasta oli tehtäviä ja koe, on kokeita joissa on 75% läpipääsyraja. Työssäoppimista lukuunottamatta suurin osa ajasta on lähiopiskelua koululla (ellei itse verkko-opiskelua valitse). Ei tämä opiskelu mitenkään kauhean haastavaa ole, mutta ei nyt tuollaista pelleilyäkään.

Hienoa, jos kaikkialla ei ole noin surkea tilanne (se matopeli-esimerkkini).

Tarkentava kysymys on tietysti, että pystyykö kurssin oikeasti olemaan läpäisemättä, jos ei pääse noista kokeista läpi? Vai pääseekö kurssin oikeasti aina arvosanalla 1 läpi, vaikkei pääsisi kokeesta läpi?

Sen tiedän, että näyttökokeet harjoittelupaikoissa (pakolliset harjoittelut) voi oikeasti olla läpäisemättä, jos kokeen ottajana on riittävän kovapäinen sairaanhoitaja. Siinäkin tosin kokeen ottajaa aletaan painostaa päästämään läpi, vaikkei osannutkaan, "kun se valmistuminen nyt on tuosta kiinni ja pitäisihän hänen valmistua, ja osasihan hän nyt melkein sen tehdä ja ja ja". Tuosta eräs sairaanhoitajana aiemmin pitkään työskennellyt tuttuni on minulle useasti avautunut, ja kertonut kauhutarinoita, miten ihan yksinkertaiset asiat voi mokata, kun ei ymmärrä mistä on kyse ollenkaan. Hän ei päästänyt läpi, jos näyttökokeen suorittaja ei osannut hommaa, niinkuin kriteerit läpipääsylle olivat. Hän lopulta vaihtoi alaa. Ei harjoittelijoiden takia, vaan muuten sote alan tilanteen takia.

Kokeita voi uusia, mutta läpi ei pääse suorittamatta koetta vähimmäispisteillä.

Onko tuossa sama kuin AMK, että se koe on tarkalleen sama uusinnoissa? Pojan AMKssa oli niin, että tentin sai uusia 2 kertaa, jos ei päässyt ekalla läpi, ja koe oli tarkalleen sama uusinnoissa (samat kysymykset)?

Panostetaanko lähihoitajiin tarpeeksi?

.