Ottaako uros- vai narttukoira?

Nartut "helpompia" periaatteessa, urokset pomottelevampia ja saattavat tapella enemmän koirapuistoissa. Nartuilla juoksut valeraskauksineen ja kalliimpi operaatio jos steriloida haluaa.



Riippuu pitkälti millaiseen tilanteeseen ja käyttöön koiraa ollaan hankkimassa.



Meillä on sekä narttu että uros.

Urokset ovat narttuja isompia ja ärhäkämpiä, jos kyse isosta ja vaativasta rodusta, suosittelen mieluummin narttua.



Narttuilla sitten taas huonona puolena on juoksuajat verenvuotoineen ja vahtimiseen, että ei silloin ainakaan pääse karkailemaan. Samoin juoksut estävät kaikki koiraharrastukset kestonsa aikana.

Nartut "helpompia" periaatteessa, urokset pomottelevampia ja saattavat tapella enemmän koirapuistoissa. Nartuilla juoksut valeraskauksineen ja kalliimpi operaatio jos steriloida haluaa. Riippuu pitkälti millaiseen tilanteeseen ja käyttöön koiraa ollaan hankkimassa. Meillä on sekä narttu että uros.

lenkkikaveriksi ja ehkä harrastuskaveriksi. Tokoa, agilityä tmv.

tullut narttu. Aivan ihana. Aikaisempaa kokemusta kahdesta uroksesta. Narttu on kiltti ja tottelee tosi hyvin.

Urokset ovat narttuja isompia ja ärhäkämpiä, jos kyse isosta ja vaativasta rodusta, suosittelen mieluummin narttua. Narttuilla sitten taas huonona puolena on juoksuajat verenvuotoineen ja vahtimiseen, että ei silloin ainakaan pääse karkailemaan. Samoin juoksut estävät kaikki koiraharrastukset kestonsa aikana.

joka pitäisi olla suht. koht. helppo kouluttaa. Muita koiria ei meillä ole vielä, eikä ihan lähinaapurustossa ainakaan tällä hetkellä. Ihan sisäkoiraksi on siis tulossa, ei pihakoiraksi. Myöskin tulee kulkemaan mukanani töissä, jossa on sitten yksi muukin koira, melko isoksi kasvava sekarotuien uroskoira, vielä pentu nyt. ap

Meillä on sekä narttu että uros.

EIVÄT ole automaattisesti helpompia kouluttaa. Esim. kääpiöpinseri todella vaativa vaikka kokoa ei ole juuri mitään. Samoin ihmiset yleensä luulevat chihuahuan olevan kiva ja helppo seurakoira, mitä se ei ole vaan vaatii kunnon koulutuksen.

Koira on koira vaikka olisi pienikin. Pieni koira ei saa niin pahoja tuhoja aikaan kuin iso, mutta eipä se kovin hauskaa ole jos se pienikin koira tuhoaa paikkoja, näykkii ihmisiä, vetää hihnassa jne. jne

Urokset ovat narttuja isompia ja ärhäkämpiä, jos kyse isosta ja vaativasta rodusta, suosittelen mieluummin narttua. Narttuilla sitten taas huonona puolena on juoksuajat verenvuotoineen ja vahtimiseen, että ei silloin ainakaan pääse karkailemaan. Samoin juoksut estävät kaikki koiraharrastukset kestonsa aikana.

joka pitäisi olla suht. koht. helppo kouluttaa. Muita koiria ei meillä ole vielä, eikä ihan lähinaapurustossa ainakaan tällä hetkellä. Ihan sisäkoiraksi on siis tulossa, ei pihakoiraksi. Myöskin tulee kulkemaan mukanani töissä, jossa on sitten yksi muukin koira, melko isoksi kasvava sekarotuien uroskoira, vielä pentu nyt. ap

jos harrastekaveria koirasta haet niin ehdottomasti suosittelen urosta. nartulla mieliala vaihtelee juoksujen myötä ja voi olla erittäinkin laiskalla tuulella kausittain. -Narttu on enemmänkin seurakoira.

Uroksesta tempperamenttia löytyy enemmän mutta koulutuksen tarve voi olla suurempi. toki eri koiraroduilla erot sukupuolten välillä vaihtelevat . Olitko mitä rotu harkitsemassa ja onko kyseessä ensimmäinen koira?

ison koiran (jollaisen halusimme) juoksut olisivat sen verran veriset, että emme sitä sotkua halunneet, kuten emme myöskään valeraskauksia ja kohtutulehduksia. Ja otimme uroksen.



Mutta ei uroksenkaan omistaminen helppoa ole seudulla, jossa tuntuu joka naapuritalossa olevan leikkaamaton narttu. Lisäksi niitä narttuja kuljetellaan ja käytetään surutta esim. koirapuistoissa juoksuisina, mikä saa aikaan sen, että uros on pyörryksissä koko ajan, ulvoo ja laihtuu rakkaudentuskissaan. Eli ei tämäkään helppoa ole.



Ollaan käytetty urosta rauhoittamaan jarrupalaa, ja kastroinnistakin on ollut puhetta, mutta siihen on vaikea asennoitua, kun veisi kuitenkin osan koiran persoonaa, tai pitäiskö sanoa koiranluonnetta. Esimerkiksi USAssahan käytännöllisesti katsoen kaikki kotikoirat neutrataan.

kolmen koiran kokemuksella sanoisin, ettei se välttämättä muuta koiran luonnetta, ainakaan huonompaan suuntaa. Meidän urokset ovat pysyneet ihan yhtä virkeinä, iloisina ja liikkuvaisina kuin ennenkin, tottelevaisuudessa eikä oppimisessakaan ei ole huomattu muutosta. Ainoa muutos on ollut, ettei naapurin narttujen juoksut enää sekoita poikien päitä, vaan pysyvät ihan normaaleina - ennen kastraatiota meillä oli kolme syömätöntä, unetonta ja ulvovaa koiraa... tiedä sitten, onko veljekset vaan poikkeuksia, vai olisiko rodulla jotain tekemistä asian kanssa (keskikokoisia villakoiria).

Nartut ovat keskimäärin taipuvaisempia luonteeltaan kuin urokset, sekä lempeän ja hieman herkemmän luonteensa avulla useammin helpommin koulutettavia. Uroksilla murrosikä on yleensä voimakkaampi ja jos ei ole niin ainakin se jatkuu vähän pidempään. Ne ovat yleensä myös narttuja terävämpiä ja tällä terävyydellä saattaa olla tulevaisuudessa paljonkin merkitystä koulutuksessa, joten aloittelijalle en välttämättä urosta suosittelisi, ainakaan siinä tapauksessa jos puhutaan kovin voimakastahtoisesta rodusta. Yksilöiden väriset erot ovat silti suuria eli vaikka hankkisikin esim. nartun voi se olla aivan yhtä topakka kuin uroskin jnd. Monissa roduissa koiran sukuopuolen välisiä eroja ei juuri ole, toisissa ne ovat hyvinkin suuria, eli siihen miten nämä erot poikkeavat kyseisen rodun kohdalla toisistaan kannattaa perehtyä hyvin. Nartuilla on juoksuajat, mutta toisin kuin joku muu täällä väitti, ne eivät ole mitenkään erityisen sotkuisia, elleivät sitten lainkaan. Se riippuu tietenkin vähän ihmisestä, että onko kerran puolessa vuodessa tapahtuvat juoksut niin suuri ongelma, mutta itselläni ei tästä ole ikinä ollut erityistä haittaa. Valeraskaustakin joillakin nartuilla esiintyy. Uroksen ja nartun valintaan voi vaikuttaa myös se millaiseen tarkoitukseen olet koiraa hankkimassa tai oletko fyysisesti vahva vai heiveröinen. Ne ovat asioita jotka kannattaa myös ottaa ainakin ensikertalaisen huomioon. Kannattaa sitten näitä keskustelujen kommentteja lukiessa muistaa, että nyt ei ole kyse kenenkään ihmisen mielipiteestä. Olen huomannut, että toisinaan ollaan tämän asian kannalta hyvin puolueellisia ja suositaan kaikin keinoin vain sitä mikä oma koira on. Ja yleensäkin kannattaa tehdä päätös puolueettoman tiedon mukaan, ei yksittäisen ihmisen mielipiteen mukaan. Joku on saattanut tavata esimerkiksi vihaisen ja väärin koulutetun uroksen ja tämän mukaan sitten levitetään sanaa uros koirien vihaisuudesta. Molemmissa on omat puolensa, hyvät ja huonot, joten asian harkitseminen on tärkeää. Koiraa hankkiessa on syytä ottaa huomioon yksillöllisetkin erot. Tarkkailemalla pentuja, voi havaita jo hieman koiran tulevan luonteen voimakkuutta, eli tuleeko pennusta myöntyväinen ja joustava, vaiko sitten määrätietoinen ja lujempi kaveri. Pennuilla on tapana höyriä ja touhuta emonsa ympärillä, kutsuen tätä leikkiin esim. näykkimällä. Kun emo saa jossain vaiheessa tarpeekseen se ärähtää pennuille. Ne yksilöt jotka jättävät emon parhaiten rauhaan ovat mahdollisesti tulevaisuudessakin myöntyvämpiä, kun taas pentu joka ei millää luovuta ja jota emo joutuu useammin komentamaan saattaa olla myös koulutuksessa kovempi. Emon luonne periytyy voimakkaammin pennuille, kuin isän, joten myös sitä kannattaa tarkkailla. Oli koira sitten uros tai narttu, saadaan molemmista varmasti rakastettava kumppani, kunhan koira on oikealla tavalla koulutettu ja sen rotutyypilliset tarpeet huomioitu.

Meillä on molemmat. Tyttökoira suloinen kuin mikä ja leikattu uroskin aikamoinen lällykkä.

Urokset omien kokemuksieni mukaan ennalta-arvattavampia ja suorempia. Itse olen tykännyt enemmän uroksista.

Meillä uros (9.v) ja narttu (4.v) englanninvinttikoirat. Eroja on hieman havaittavissa, mutta en ole varma johtuuko koulutuksesta (uros kodinvaihtaja, narttu tullut pentuna). Toki suurin osa on yksillöllisiä joten voi olla eri tavalla eri koiralla!

HUONOT PUOLET:

Narttu: Juoksut, ahne, dominoiva, vahtii ruokaansa, vahtii välillä emäntää, riekkuu ja pomppii hihnassa, haukkuu muille koirille, hyppii, ulvoo emännän perään, herkempi, kestää kauemmin rauhoittua.

Uros: Lenkillä saa pysähtyä useammin kun merkkailee, hajuhörhö, haukkuu muille koirille, säikky, tapaturma-altis (siro rakenteisempi), vahvempi riistavietti.

HYVÄT PUOLET:

Narttu: aktiivinen, hauska, lihaksikas, kiltti ihmisille, kiltti kissoja kohtaan.

Uros: erittäin seurallinen, kulkee nätisti hihnassa, rauhallinen, hauska, sopeutuvainen, syö nätisti, kiltti ihmisille, utelias.

Siinä nyt joitakin meidän koirien hyviä ja huoja puolia. Kaikki koirat ovat yksilöitä ja sellaisina niitä tulisi myöskin kohdella!

Ei ole korrektia luokitella koiria uroksiksi ja nartuiksi. Jos he vaikka kokevat olevansa muusuja.

Ei taida kumpikaan ottaa

Sellainen koira kuin emäntä tai isäntä (kumman koiraksi leimaantuu?)