Oletteko huomanneet, että aina jos asettaa itselleen tavoitteita, niin iskee stressi ja elämänlaatu heikkenee?

Mulla on kyllä päinvastoin: kun asetan tavoitteita - aika pitkän harkinnan jälkeen yleensä - saan siitä energiaa, toivoa, uskoa. Otan selvää monista asioista, teen suunnitelmia, vertailen, kyselen.

Jos ei ole tavoitteita ei tiedä koska feilaa.

No enpä ole huomannut. Totta kai pitää olla tavoitteita. Tosin niiden pitää olla oikeantasoisia. Mutta elämä kokonaan ilman tavoitteita on säälittävää lillimistä.

Viimeaikoina on ollut tuota. Minun on vain nyt opittava hyväksymään itseni vihdoin sellaisena kuin olen. Ei tässä muu auta. Koita ap samaa, hyväksy itsesi.