Kysyn nyt ihan vilpittömästi...
Mietin vaan sitä, että jos tämän palstan mukaan mitään ammattia ei kannata opiskella itselleen, koska töitä ei ole. Jos töitä saa niin palkkaus on niin sanotusti hanurista ja työ-olot surkeat. Työttömänäkään ei voi olla koska se syö verorahoja ja saa ihmiset kateellisiksi loppumattomista eduista, jota työttömät saavat.
Onko ainoa vaihtoehtoni nyt narun jatkeeksi liittyminen tai ehkäpä hukuttautuminen? Mitä järkeä missään on? Maailma on jo nyt menossa päin persettä. Onko missään toivoa?
Kommentit (18)
No voisit seuraavaksi kokeilla vaikka omien aivojen käyttöä, eikä tehdä kaikkea niin kuin palstalla sanotaan.
vain joka neljännellä suomalaisella on vakituinen kokoaikainen työpaikka vaikeahan se on oikeasti suositella mitään kun näyttää siltä että suomesta puuttuu jo vähintään puolet työpaikoista...
Hukuttautuminen vaatii vähän duunia kun järvissä on edelleen jonkinlainen jääkerros. Köysi on helpompi ratkaisu ja sitä suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Hukuttautuminen vaatii vähän duunia kun järvissä on edelleen jonkinlainen jääkerros. Köysi on helpompi ratkaisu ja sitä suosittelen.
Sulla on sitten kokemusta asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Hukuttautuminen vaatii vähän duunia kun järvissä on edelleen jonkinlainen jääkerros. Köysi on helpompi ratkaisu ja sitä suosittelen.
Sidonko köyden nyt siis itseeni vai johonkin puuhun jos menen avantoon itseni hukuttamaan?
AP
Mä opiskelin toisen ammatin ja olen nyt 52v. Opiskelu kannattaa aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hukuttautuminen vaatii vähän duunia kun järvissä on edelleen jonkinlainen jääkerros. Köysi on helpompi ratkaisu ja sitä suosittelen.
Sidonko köyden nyt siis itseeni vai johonkin puuhun jos menen avantoon itseni hukuttamaan?
AP
Työnnä pää avantoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hukuttautuminen vaatii vähän duunia kun järvissä on edelleen jonkinlainen jääkerros. Köysi on helpompi ratkaisu ja sitä suosittelen.
Sidonko köyden nyt siis itseeni vai johonkin puuhun jos menen avantoon itseni hukuttamaan?
AP
Siinäpä onkin pohtimista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hukuttautuminen vaatii vähän duunia kun järvissä on edelleen jonkinlainen jääkerros. Köysi on helpompi ratkaisu ja sitä suosittelen.
Sidonko köyden nyt siis itseeni vai johonkin puuhun jos menen avantoon itseni hukuttamaan?
AP
Laittaudu katiskaan niin keväämmällä joku löytää kalaa ja/tai rapuja sapuskaksi. Jos laitat hirttäydyt metsään niin ketuille riittää evästä kunhan et kovin ylös itseäsi nosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hukuttautuminen vaatii vähän duunia kun järvissä on edelleen jonkinlainen jääkerros. Köysi on helpompi ratkaisu ja sitä suosittelen.
Sidonko köyden nyt siis itseeni vai johonkin puuhun jos menen avantoon itseni hukuttamaan?
AP
Laittaudu katiskaan niin keväämmällä joku löytää kalaa ja/tai rapuja sapuskaksi. Jos laitat hirttäydyt metsään niin ketuille riittää evästä kunhan et kovin ylös itseäsi nosta.
Ai hemmetti. Mä kato suunnittelin sinne latvaan kiipeämistä ja siellä roikkumista. Pitää jatkaa mietintöjä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Mä opiskelin toisen ammatin ja olen nyt 52v. Opiskelu kannattaa aina.
Mitä ammattia? Suosituksia?
AP
Ei kannata ottaa kerrasta pois henkeä. Kokeile vaikka ryypätä niin jos muutat mieltäsi niin silloin se ei ole myöhäistä. Miedompien päihteiden kanssa voi käydä niin että haluatkin elää.
Opiskelu antaa myös henkistä pääomaa, sivistystä, elämäniloa ja mielenkiintoa. Jos oikeasti haluaa jotakin opiskella, kannattaa se tehdä todennäköisyyksistä huolimatta. Ikinä et voi tietää, mitä hyötyä taidoistasi voi olla muissa yhteyksissä vaikket alasi työpaikkaa saisikaan. Elämä on myös nauttimista ja hetkessä elämistä varten, ei pelkästään taloudellisen pärjäämisen todennäköisyyslaskentaan nojaamista varten. Ainakin ihmisillä, joilla on intohimoa.
Itse opiskelin lähihoitajaksi erottuani lasteni isästä koska alassa oli minua kiinnostavia elementtejä ja että saisin lisäaikaa välttääkseni lasteni vuorohoitoon laittamisen. Nyt minulla on päivätyö ja se on jopa mielenkiintoinen ja mukava työ. Ja nyt alan pikkuhiljaa haaveilla omasta harrastuksesta, myöskin lapsuudesta jäänyt intohimo. Elämä ei ole niin mustavalkoista, kuin paatuneet ihmiset sen kuvaavat.
Mieti ap että oletko ahne? Mieti että eikö tavallinen elämä riitä sinulle?
Mieti että mitä haluasit oikeasti tehdä ja tee sitä. Tee itsellesi onnellinen elämä. Se välttämättä vaadi isoja tuloja.
Mä olen alalla, jonka ei pitäisi työllistää näköjään yhtään. Jo opintojen aikana alkoi saada oman alan töitä ilman mitään suhteita minnekään ja työkaverit ovat aina olleet ihania ja samanhenkisiä. Palkka voisi nyt aina olla parempi, mutta aika kaukana ollaan niistä kauhukuvista, joita koko opiskeluajan sai kaikilta alan ulkopuolisilta kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ottaa kerrasta pois henkeä. Kokeile vaikka ryypätä niin jos muutat mieltäsi niin silloin se ei ole myöhäistä. Miedompien päihteiden kanssa voi käydä niin että haluatkin elää.
Joo, esimerkiksi kannabis ja muut psykedeelit aivan kokeilemisen arvoisia
Voit myös harkita eunasiaa. Nykyinen kokoonpano on erittäin eutanasia myönteinen.