Onko puolisosi "arjen vapaamatkustaja"?

Avovaimoni on juuri tuollainen vapaamatkustajaa. Siitä huolimatta hän kehtaa esiintyä (tai antaa ymmärtää esim kavereilleen) niin kuin tekisi jopa enemmän ja kehtaa arvostella minun työni jälkiä. Suunnattoman turhauttavaa.

Eipä ole kun en ala kiskomaan mitään kivirekeä perässäni. Aikuinen terve ihminen osaa tehdä sanomattakin

Tosin en myöskään pidä exceliä siitä kuka milloinkin tekee tai varsinkaan suunnittelee tekemistä mutta silti, kumpikin tekee kummankin mielestä riittävästi

Osin joo (tunnistan tekeväni suuremman osan kotitöistä sekä hoidan meillä noista harvemmin tehtävistä hommista esim. autojen renkaanvaihdot - ihan vaan koska se on minusta hauskaa hommaa -, perushuoltojen varaukset ja katsastukset, huolehdin nuohouksen varaamiset jne. Toki avokkikin osan kotihommista tekee, jos ei aina muuten huomaa, niin viimeistään jos pyydän, että voiko imuroida/laittaa tiskit koneeseen tms.) Minä olen toisaalta enemmän meistä työmatkoilla, jolloin mies hoitaa koko kämpän.

Tilanne on kuitenkin sinällään nähdäkseni ok, koska meillä on aika erilaiset työnkuvat tällä hetkellä ja avokki joutuu asemansa vuoksi omassa työssään tekemään aika pitkää päivää ja monesti hyvinkin iltapainotteisesti, minulla on ns. normaaleina työpäivinä enemmän se 7-16 tai 17 ja sen jälkeen suljen koneen ellei nyt sano olemaan iltapalaveria tai jotain tilaisuutta. Olisi kohtuutonta, jos tämänhetkisen työtilanteen vuoksi vaatisin miestä vielä hoitamaan ehdottomasti puolet kotitöistä. Meillä joustetaan sen mukaan, mikä on toisen tilanne. Ja toimii näin, kun lapsia ei ole.

Ex oli tullainen. Kaiken kukkuraksi laskutkin kaatui päälleni.

Ei ole, koska emme asu yhdessä. En myöskään suostu muuttamaan yhteen, sillä niin ihana kuin puolisoni onkin ihmisenä ja miesystävänä, niin hän tuskin panostaisi yhteiseen kotiin enempää kuin nyt panostaa omaansa. Toisinsanoen yhdessä asuessa päätyisin juuri tuohon tilanteeseen mitä ketjuissa ja artikkeleissa on kuvailtu.

Vältän tämän sillä, että pidämme molemmat omat asuntomme joiden siisteydestä vastaamme.

Ei ole. Ja asumme kumpikin omissa asunnoissamme, eri kaupungeissa, joten ei hänen tapansa tehdä tai jättää tekemättä kotitöitä minulle edes kuulu.

Tulin äsken töistä ja menen kohta syömään mieheni tekemää ruokaa. Jos meillä meinaa syödä, pitää ruokaa välillä tehdä itse ja kun sitä tekee, voi sen tehdä samalla koko perheelle.

Mies on etätöissä ja on päivän aikana näköjään viikannut myös puhtaat vaatteet läjiin ja pessyt koneellisen pyykkiä.

Ei, meillä ei asu yhtään vapaamatkustajaa. Opiskelevat nuoret pääsevät nyt arkena vähemmillä kotitöillä, mutta toisaalta ei meillä ole mikään hätä kotitöiden kanssa muutenkaan. Kenellekään ei ole kuitenkaan ylivoimainen rasti imuroida vaikka koko talo, tehdä ruokaa, tyhjentää tiskikone, pestä pyykkiä tai muuta vastaavaa. Joka jamppa osaa ne jutut hyvin ja tajuaa tehdä ne kyselemättäkin.

Kuulostaa, yhdellä ällällä ja kyllä. Johtuu siitä että minä olen aina tehnyt kotona töitä, joten olen kaikki nämä vuodet helinäkeijuna taikonut tauoilla suurimman osan kotitöistä.

Mulla myös ex oli tuollainen, tosin meillä ei ollut lapsia. Hän ei myöskään talvisin tehnyt töitä, eli halutessaan olisi kyllä ehtinyt tehdä vaikka mitä. Viime talvi oli pohjanoteeraus, teki ruokaa tasan yhden kerran. Mutta minkäs teet kun ei harrastuksilta kerinnyt.

Ex-puoliso oli arjen vapaamatkustaja. Ja siksipä juuri on ex. Aikani katselin ja vedin perässä, sitten pikkuhiljaa kyllästyin ja kun lapset tuli tarpeeksi isoksi, niin sinne jäi. Meilläkin oli kuten tuossa Hesarin kirjoituksessa oli, että mies ei olisi tehnyt mitään aloitetta esim. lakanoiden vaihtoon, imurointiin, roskien viemiseen jne. jne. Joskus kävi ruokakaupassa, mutta lopputulos oli se, että ymmärsi ostaa vain sellaisia tuotteita joita hän itse söi, muu perhe sai sitten syödä niitä samoja, koska hän piti niistä (mm. maksamakkaraa, metwurstia ja banaania ja Saarioisten pizzalättyjä) eli tuostakaan ei vaan tullut mitään. 

Useampaan kertaan yritin sopia hänen kanssaan yksinkertaisen rutiinin, imuroi koko talo joka toinen lauantai (siis huom. vain joka toinen, olisi tehnyt edes sen). Sanoin hänelle, että älä ajattele mitään, vaan vain otat imurin ja alat imuroimaan, se olisi jo iso apu minulle, voin hoitaa muut siivoushommat. No lopputulos oli aina se, että muutama kerta tuo meni, mutta sitten kuluikin 4 viikkoa, eikä elettäkään imurointiin, kului 6 viikkoa... sitten minulta paloi pinna ja kysyin, että milloinkas imuroit. Tuli nenäkäs vastaus, että on ollut kuule menoja, sanoin, että no olisit sitten imuroinut jonain toisena päivänä..... ei älynnyt sellaistakaan. Ja kun kuulemma aina nalkutat siitä, että ei ole tehty. Siis 6 viikkoa odottelin, että hoksaako itse, että jotain jäi tekemättä..... huoh.

Älkää hyvät äidit kasvattako poikalapsianne tuollaisiksi lapamadoiksi, kiitos. Minulla onkin vain tyttöjä, joten vaikea ymmärtää tuota, että mistä tuollaisia miehiä tulee.

Ei ole. Hän on joutunut ottamaan ison osan kotitöistä harteilleen minun sairasteluni vuoksi.

Häm on hyvä kokki, joka osaa laittaa herkullisia aterioita, jotka maistuvat pitkän ruokahaluttomuuden jälkeen. Hän myös huolehtii kaupassa käynneistä suurimmalta osin.

Pyykkiä olen alkanut pesemään voimieni salliessa, mutta päävastuu siitäkin on puolisolla.

Imuroinnin hoitaa robotti, mutta sekin onnistuu aina jäämään jumiin sellaiseen paikkaan, että puoliso joutuu sen pelastamaan kotiin tullessaan.

Eli meillä arjen vapaamatkustaja olen minä. Mutta vuoroin tässä mennään. Nuorempana puoliso oli paljon työreissussa, silloin vastuu kodista ja lapsesta oli minulla.

Ihan ensiksi tärkein: se on kuulostaa, ei kuullostaa. Sinulla on kuulo, ei kuullo.

Sitten mies. Ei ole vapaamatkustaja. On asunut vuosia yksin ja ollut myös yksinhuoltaja. Huolehtinut lapsensa kaikessa, ruokkinut, vaatettanut, käyttänyt parturissa ja hankkinut silmälasit. 

 

Nykyään jaamme arkiaskareet sen mukaan mikä kummallekin paremmin sopii, minkä osaa ja mistä tykkää. Minä olen siivousfriikki ja pidän siitä, siispä siivoan ja pyykkään. Huollan ja säilytän molempien vaatteet. Sisustan ja pidän kodin viihtyisänä.

 

Mies käy kaupassa ja laittaa ruuat 80 prosenttisesti. Hän myös huoltaa tietokoneet ja tekee kodin pienet remonttihommat. 

Nykyinen ei, eksä oli. Eksässä huomionarvoista oli se, että hän kyllä osasi tehdä kotitöitä, kyse ei ollut siitä että hän ei olisi huomannut tai että vaikkapa siisteys ei olisi ollut hänelle tärkeää. Päinvastoin, se oli hänelle tärkeämpää kuin minulle, mutta hänelle vain oli jostain menneisyydestä iskostunut ajatus, että kotityöt kuuluvat naisille.

Oli aikakausi, jolloin hän oli työtön ja minä puolestaan olin kokopäiväisesti opiskelija ja tein kahta työtä iltaisin. Joskus tulin kotiin iltamyöhällä 12-tuntisen päivän jälkeen, hän istui sohvalla ja oli kiihdyttänyt itsensä hirveään kiukkuun siitä, kuinka meillä on aina niin sotkuista :)

Kyllä meillä tuollainen laiskiainen asustaa. Hän käyttää iltapainotteisia työaikojaan jonkinmoisena vapaalippuna osallistumisesta.

Jotenkin mystisesti aamupäivävapailla ei juurikaan voi eväänsä heilauttaa minkään eteen ja missään tapauksessa esim. ruokaa ei voi perheelle kokata kun se tulisi syödyksi vasta illalla.

10 vuotta avosuhteessa, akka ei siivonnut kertaakaan kotia!