Lue keskustelun säännöt.
Kaikki yh äidit jotka hoidatte lapset ja käytte töissä siihen päälle!
19.07.2010 |
Te olette todella vahvoja ihmisiä!!
kunhan nyt halusin sanoa.. on kaikki äidit tietenkin, mut yh:na on raskasta ku siinä ei ole sitä toista ihmistä..
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerrankin joku arvostaa, eikä hauku.
t. ei omaehtoisesti yh, vaan mies jätti.
uhkaili isälleni eroa kunnes ne sitten erosivat kun isä kyllästyi.
Asuttiin äidillä. Äiti kävi töissä ja etsi baareista uutta miestä. Ihan paska lapsuus oli.
Äidillä ei ole ajokorttia, ei koskaan käyty missään ja sitten oli rahat loppu niin ei koskaan käyty missään.
Joi ja poltti kyllä tupakkaa.
Missään äiti ei koskaan tukenut.
Käytti masennukseen lääkkeitä ja kävi terapiassa.
Ei kysynyt koskaan miltä minusta tuntuu tai mitä mulle kuuluu.
Kun koulussa meni huonosti ja käytiin jossain terapiassa jonne koulu suositteli niin äiti ei sinne halunnut viedä ja sanoi minulle että jos teet läksyjä niin ei tartte enää tänne tulla.
Ei yksinhuoltajuus ole maailman pahin asia. Kamalaa oli olla kotona ja kuunnella riitoja.
Mutta mitä se sitten on kun on enää yksi aikuinen lähellä jota kiinnostaa uudet miehet ja muu vouhotus?
Minä nostan hattua niille VANHEMMILLE (naisille, miehille, pareille, leskille) jotka tajuaa olla lapsensa kanssa.
kiitos kovasti, mutta meidän yh-kerhossa on neljä mammaa ja mä luulen, että mä taidan päästä helpommalla kuin muut. Täällä usein valitetaan tukiverkkojen puutetta. Mulla on niitä vaikka kuinka. On vanhemmat, veljet vaimoineen, serkkuja ja tiukka tukiverkko ystäviä, jotka ovat samassa tilanteessa, kaipaavat seuraa ja lastenhoitoa ja apua, sekä "kuuluu" perheeseen.
Ei koskaan vaikeuksia löytää yökylää tai apua tai lapselle kaveria, kun kaikki on lähellä ja ihania.
On mulla mieskin. Se on mun paras kaveri, mutta me emme seurustele. Se viettää paljon aikaa lapsen kanssa.
Vaihtaisinko kaiken tämän johonkin puolivillaiseen suomalaisen turjakkeeseen? No en. Hyvää voi odottaa, ja jos ei löydy, mulla on tosi hauskaa näinkin!
Tosin toinen noista mummoloista, ei ole isän puolelta, vaan ovat ystäväpariskunta, vanhempi sellainen.
Käyn töissä ja parempi meidän näin on kuin väkivaltaisen, persoonallisuuhäiriöisen isänsä kanssa.
Lapseni on jo aika iso, mutta haluan antaa hänelle rakkautta, keskustella ja viedä paikkoihin. Ei minullakaan ole ajokorttia, mutta aina sitä pääsee lähtemään, kun vaan haluaa.
En halua uutta miestä, enkä käy baareissa. Ehkä sitten, kun lapseni muuttaa pois kotoa. En halua sotkea lapsen elämään mitään ulkopuolisia ihmissuhteita, jotka eivät koskisi meitä molempia.
Teen muuten osa-aikatyötä, jotta voin olla lapseni kanssa paljon kotona, vaikka taloudellisesti voisin tienata tuplasti. Pärjäämme näinkin ja olemme onnellisia yhdessä:)
Lapsuuaika on niin lyhyt, miehen ehtii etsiä myöhemminkin, jos haluaa edes enää.
Kolme vuotta olen ollut yh, ja koko sen ajan myöskin käynyt töissä. En koe elämääni mitenkään erityisen raskaaksi, johtuen ehkä siitä etten juuri koskaan kaipaa "omaa aikaa". Tukiverkkoa on jonkin verran, mutta heitä tarvitsee vaivata vain äärimmäisessä hädässä koska lapsi on isällään säännöllisesti.