Lue keskustelun säännöt.
Ylipositiiviset ihmiset, jotka eivät kestä mitään negatiivista, mitä mieltä?
20.03.2023 |
Jos vaikka hiihtolomalla menee jalka poikki, hehkuttaa että mutta sinulla on nyt hiihtoloma, eikö ole hienoa.
Vähän kärjistetty esimerkki, mutta ei kaukana totuudesta.
Kommentit (15)
On kokemusta, mutta enemmänkin ehkä netissä. Ympärillä on selväpäistä, normaalia porukkaa, joilla on koko tunnearsenaali käytössään. Ja joilla ei ole mitään tarvetta painostaa minua väärentämään sitä, mitä tunnen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On totta, että positiivinen ihminen näkee saman asian mieluummin myönteisenä kun taas pessimisti ainoastaan negatiivisena. Positiivinen ihminen tuo auringonpaisteen päivään kuin päivään ja pessimisti tummat pilvet päivään kuin päivään. Mutta ylipositiivinen ihminen, hmm... onko hän sellainen ihminen joka sulkee silmänsä kaikelta ikävältä? Ei suostu kohtaamaan sitä, käsittelemään sitä ja tuntemaan niitä tunteita, joita tulee, kun elämässä tulee vastaan myös ruusunpiikkejä, vaan piilottaa ikävältä tuntuvat tunteensa jonnekin syvälle sisälleen. Ehkä joku mielenliikkeiden asiantuntija osaa sanoa, mitä tällaisesta torjunnasta seuraa pitkällä aikavälillä. Ymmärtäisin niin, että tasapaino on kaikessa a ja o, kyky käsitellä niin myönteisiä kuin kielteisiäkin tunteita. Niin ne eivät pakkaudu sisimpään tikittäväksi aikapommiksi.
Heillä on traumatausta, jonka vuoksi välttelevät kaikki konflikteja. Ei mua vaivaa yltiöpositiiviset. Itsekkkin pyrin olemaan, koska on tutkitusti totta, että jos ajattelet myönteisiä ajatuksia voit myös fyysisesti paremmin.
Tuntee kyvyttömyyttä käsitellä negatiivisia tunteita joten yrittää niistä yli, ali, ohi tai ympäri.
Oon kyllästynyt näihin kullattu pilvenreunus-tarinoihin. Ajatellaan että joku on kuollut niin sillekin pitää keksiä joku ihme hattaratarina. Miksei voi vaan todeta että kuollut on?
Yltiöpositiiviset ja toksisesti positiiviset ihmiset tuntuu jotenkin mielenterveysongelmaisilta. Enemmin olen tekemisissä aitojen ihmisten kanssa jotka tuntevat tunteet sellaisina kuin ne tulevat eivätkä ole mitään robotteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Spiritual bypass or spiritual bypassing is a "tendency to use spiritual ideas and practices to sidestep or avoid facing unresolved emotional issues, psychological wounds, and unfinished developmental tasks". The term was introduced in the mid 1980s by John Welwood, a Buddhist teacher and psychotherapist.
Tiedän yhden tälläisen tarinan keksijän. Aina on niin positiivinen mutta sairastui työuupumukseen. Ei kai positiivinen ihminen nyt voi sellaiseen sairastua ;) ?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden tälläisen tarinan keksijän. Aina on niin positiivinen mutta sairastui työuupumukseen. Ei kai positiivinen ihminen nyt voi sellaiseen sairastua ;) ?!
Miten hän sen selitti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden tälläisen tarinan keksijän. Aina on niin positiivinen mutta sairastui työuupumukseen. Ei kai positiivinen ihminen nyt voi sellaiseen sairastua ;) ?!
Miten hän sen selitti?
Niin mikä on sen ihmisen todellinen ajatusmaailma sitten sen positiivisen ajattelun takana vai onko se vain rooli tietyissä tilanteissa? Eli käyttäytyy tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla mutta itkee iltaisin kotona kun muut eivät näe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän ihmettelen ihmisiä, jotka eivät kestä mitään positiivista. Puhuvat erittäin mielellään p^skaa muista muiden selän takana. Energiasyöppöjä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden tälläisen tarinan keksijän. Aina on niin positiivinen mutta sairastui työuupumukseen. Ei kai positiivinen ihminen nyt voi sellaiseen sairastua ;) ?!
Positiivinenkin ihminen voi tehdä liikaa töitä ja uupua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmän ihmettelen ihmisiä, jotka eivät kestä mitään positiivista. Puhuvat erittäin mielellään p^skaa muista muiden selän takana. Energiasyöppöjä.
Juuri tein aloituksen tuosta! Ja kyllä, ovat nimenomaan energiasyöppöjä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Oon kyllästynyt näihin kullattu pilvenreunus-tarinoihin. Ajatellaan että joku on kuollut niin sillekin pitää keksiä joku ihme hattaratarina. Miksei voi vaan todeta että kuollut on?
Yltiöpositiiviset ja toksisesti positiiviset ihmiset tuntuu jotenkin mielenterveysongelmaisilta. Enemmin olen tekemisissä aitojen ihmisten kanssa jotka tuntevat tunteet sellaisina kuin ne tulevat eivätkä ole mitään robotteja.
Meillä on töissä robotti, joka toistelee vuodesta toiseen miten ei Suomessa töitä tekemällä rikastu ja pian alkaa taas yt:t. Hän on ilmeisesti sitten aito?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti väkinäinen hymy huulilla, vaikka kulkisivat yksin kadulla.
Eikö ole kokemusta tällaisista?