Milloin vilkas ja omapäinen lapsi

Varmasti en vielä osaa sanoa että kuinka kauan menee että pääseen tuohon yksin nukahtamiseen, mutta meillä 1v8kk vuotias tyttö reilun viikon jälkeen nukahtaa puolessa tunnissa. Ja lähtötilanne oli reilu puolitoista tuntia.



Jätän siis tytön omaan sänkyyn ja sanon hyvät yöt ja kerron että itse menen siivoamaan keittiötä. Kun lapsi nousee sängystä niin mitään puhumatta nostan sen kainaloista omaan sänkyyn ja peitto päälle. Ei katsenkontaktia eikä minkäänlaista reaktiota itseltä vaikka lapsi tekisi mitä eikä kunnolla syliin ottamista. Vain tyynen rauhallinen nostaminen takaisinja poistuminen saman tien. Aluksi tyttö meni piiloon, yritti jutella, huusi, kiljui, itki, potki, pyysi, yritti takertua, juoksi karkuun, yritti haastaa leikkimään, mutta mihinkään en lähtenyt mukaan. Yhdesti jopa väänsi kakat housuun, mutta silloinkaan en antanut katsekontaktia tai muutakaan vaan siivosin kakat ja samantien kannoin sänkyyn. Tällä hetkellä tilanne siis se että tyttö poistuu sängystä noin 6-8 kertaa ja kävelee keittiön ovelle ja odottaa että kannan sen takaisin. Toivon että tästä edetään yhtä nopeasti kuin tähän astikin ollaan edetty.



Minulle valaisevaa oli ymmärtää että huonokin huomio on huomiota ja sitä pitää välttää nukahtamaan opetellessa. Toinen on se että todellakin äidin läsnäolo häiritsi lapsen rauhoittumista sänkyyn vaikka muuta halusin ajatella.



Tsemppiä harjoitteluun.

kuin aikuiset sen antavat jatkua. Vilkas ja omapäinen ovat synonyymi sille, että "me ei oikein viitsitä".

pari kirjoja ja omia tarinoita aina nukkumaan mennessä ja rapsutellaan ja silitellään puolisen tuntia (joskus kauemminkin), sitten vanhempi menee "vessassa käymään" ja sillä aikaa yleensä nukahtaa. Unikoulua kokeiltu joskus, mutta meillä ainoa mikä saa rauhoittumaan siihen asteeseen, että pystyy itse nukahtamaan on yhdessä vanhemman kanssa sängyssä makoilu... Eikä tätä pidetä ongelmana sillä sehän on ihan mukava hetki aikuisellekin, kun vaan lainaa uusia kirjoja, kun ei itse jaksa samoja aina lukea.

Vilkas ja omapäinen ovat synonyymi sille, että "me ei oikein viitsitä".

Kolme parasta neuvoa ovat johdonmukaisuus, johdonmukaisuus ja johdonmukaisuus.

tarkoittaisi samaa kuin vanhempien iitseliäisyyden vähyys. Lapset ovat erilaisia, toiset rauhallisempia kuin toiset, toiselle jokin on helpompaa, toiselle sama asia vaatii pitempään harjoittelua. Toiselle riittää yksi tai muutama kielto, toinen kokeilee itsepintaisesti vielä "miljoonannen" kerran jälkeen.



Ap:lle kovasti tsemppiä täältä, kyllä lapsi nukahtaa yksin sitten kun on siihen valmis. :) Eli kärsivällisyyttä, ja kyllä toki myös johdonmukaisuutta vaaditaan. Toistuvat rutiinit tuovat turvallisuutta. :)

Meillä siis menee esittämiseksi tietyn rajan jälkeen. Tein niin, että sanoin, jos temput jatkuvat, niin lelu lähtee. Kaksi varoitusta ja kolmannesta suosikkiunilelu nukkuu äidin kainalossa. Kerran piti ottaa pois, sen jälkeen on riittänyt uhkailu.

ja illan rauhoittaminen.



Esim. tv on hyvä sammuttaa jo pari tuntia ennen nukkumaan menoa. Rutiinit on hyvä tehdä toistuviksi.



Ja niinkuin joku jo kirjoittikin, lapsi tulisi vain viedä takaisin sänkyynsä ja olla juttelematta. Itse tein sen joskus aikanaan 80 kertaa... Mutta kannatti. Vähitellen kerrat vähenivät ja lopulta huomasi, että turha tulla pois, takaisin joutuu ilman huomiota.

Puoli tuntia tuo otti taas tänäkin iltana että tyttö viimein rauhoittui sänkyyn, mutta tänään jouduin kantamaan lapsen takaisin varmaan pari kymmentä kertaa. Uskon kuitenkin että tällä tavalla oppii tuon nukahtamisen itsekseenkin ja itse mietin että ehkä lapsi tuolla laukkuuttamisella hakee turvaa itselleen. Siis että tietää että äiti löytyy sieltä missä se sanoo olevansa ja tarvii tietyn määrän toistoja siihen että uskaltaa luottaa että näin vain aina on. Jos ei kuukaudessa aika lyhene niin sitten pitää keksi muuta mutta sen verran aikaa annan tälle kokeilulle.

Mikäli sinusta vilkas ja omapäinen = me ei oikein viitsitä, niin sinä vaan et tiedä lapsista yhtään mitään.



Minulla on yksi vilkas ja omapäinen ja yksi normaali (jota kutsun helpoksi ja tämä ihan vaan sen takia, että noita helppoja saisi olla tusina, jotta voisivat käyttää minulta saman energiamäärän kuin tuo vilkas ja omapäinen. Viitsiminen on ihan toinen juttu.)



Tosin siinä olet oikeassa, että vilkkaan ja omapäisen kanssa pitää olla johdonmukainen. Helppojen kanssa ei niinkään tarvitse, niiden kanssa riittää, että tehdään vähän sinnepäin kuin kuuluisi...