Lue keskustelun säännöt.
Elämän leppoistaminen? Alan vaihto akateemisesta duunariksi?
19.03.2023 |
Tämän aloituksen tarkoituksena on kartoittaa, että millaisia kokemuksia tai näkemyksiä palstalla on siitä, että akateemisesti koulutettu ihminen vaihtaa perinteiseen duunarintyöhön.
Omaan kaksi maisterintutkintoa ja olen koulutustani vastaavassa asiantuntijatyössä. Korvaus on kohtuullinen, samoin työhön liittyvä vapaus suunnitella omat aikataulut, tehdä etätyötä jne. Tästä huolimatta olen parin viime vuoden ajan kokenut, että olisin mahdollisesti tyytyväisempi ja toisaalta onnellisempi jossain perinteisessä duunaritason työssä. Syitä tähän on useita mutta ainakin itseäni kiehtoo konkreettinen tekeminen ja työn näkyvä tuloksellisuus. Olen aina pitänyt käsillä tekemisestä ja olen siinä kätevä, arvostan paljon erilaisia ammattimiehiä- ja naisia jotka tekevät työnsä huolella ja ammattitaidolla.
Asiantuntijatason työssä minua tökkii se, että työni omalla alallani on pitkälti erilaisia palavereita, sähköposti- ja puhelinrumbaa, kiirettä ja läppärin ääressä istumista. Työssä aloitetaan ja päätetään erilaisia projekteja joiden lopputulokseksi ei usein saada mitään näkyvää aikaan. Näin toki tietotyössä usein on. Työ tuntuu usein merkityksettömältä mutta sinällään olen kiitollinen, että olen saanut hyvän työn jossa voin paljon vaikuttaa itse asioihin.
Ehkä enemmänkin ajattelen muutosta elämässäni niin, että hyppäisi tietynlaisesta oravanpyörästä pois. Elän vaatimatonta ja yksinkertaista elämää enkä tarvitse välttämättä suurta rahamäärää, silti olen hyvin säästäväinen. En voi kieltää, etteikö ympäröivän yhteiskunnan painostus suorittamiseen ja lähipiirin asenteet ja korkeat uratavoitteet vaikuttaisi siihen, että hyppäys suorittavan tason työhön tuntuu vaikealta. Toki nämä seikat täytyy lopulta jättää omaan arvoonsa ja miettiä, mikä tekee minut onnelliseksi. Näen työssäni paljon uupumusta, loppuun palamista ja jaksamisen ongelmia ja tämä saa minut miettimään omia tavoitteitani työelämän suhteen.
Jonkin verran olen lukenut ihmisistä, jotka ovat tehneet rohkeita uravalintoja ja jättäneet yhteiskunnan ja ympäröivien ihmisten silmissä menestyvät urat ja tehtävät ja siirtyneet täysin erilaisiin hommin, ehkä etsien omaa kutsumustaan ja tullakseen paremmin tyytyväiseksi elämään.
Olisi kiva kuulla kokemuksia, millaisia rohkeita alavalintoja ihmiset ovat tehneet ja onko lopputulos tyydyttänyt?
Kommentit (30)
No ainakin täytyy heti varoittaa liian ruusuisista kuvitelmista leppoisasta duunarityöstä.
Se ala kannattaa sitten valita todella tarkkaan koska todella moni duunarityö on rankkaa suorittamista, usein vuorotyötä johon ei paljoa ole itse mahdollista vaikuttaa. Usein palkka on niin pieni että jatkuvassa päänsäryssä saa miettiä miten lutviutuu seuraavaan tilipäivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akateemisena et tule kestämään duunarityökavereitasi. Mieti sellainen ala, että pääset olemaan yksin esim. ajamaan rekkaa.
Mulla on sekä duunariammatti että akateeminen ammatti. Ensimmäinen on työvoimapula-alalla, ja vaikka sen palkka ei päätä huimaa, tässä elämäntilanteessa, missä lasten ja lainojen takia ei enää tarvitse painaa, on etu, että voi päättää työsuhteensa pituuden ja ajankohdan. Toiseen ammattiin en enää palaa, se ei jousta riittävästi. Tuli kokeiltua, mutten arvosta työtä joka tunkeutuu vapaa-ajalle, en ole niin työorientoitunut. Vapaa-ajankin nälkä kasvaa syödessä, nykyään max 7 kk vuodesta töitä. Pyrin 50/50-suhteeseen.
Enpä näe mitä haittaa kokeilusta olisi. Kokeile ja aina voi palata takaisin, jos siltä tuntuu.
En jaksanut lukea noin pitkää aloitusta.
T. Akateeminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuohon ole mitään yhtä oikeaa vastausta, kaikki ihmiset ja tilanteet on niin erilaisia.
Monesti hyvä ratkaisu on downshiftata oman alan sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Akateemisena et tule kestämään duunarityökavereitasi. Mieti sellainen ala, että pääset olemaan yksin esim. ajamaan rekkaa.
Kuka kestää ja kuka ei, ei kaikki akateemiset ole samanlaisia eikä kaikki duunarit samanlaisia. Itse olen kestänyt jo vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen duunari joka on vaihtamassa akateemiselle alalle. Syy helpompi työ, mukavampi työympäristö ja palkka millä pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sekä duunariammatti että akateeminen ammatti. Ensimmäinen on työvoimapula-alalla, ja vaikka sen palkka ei päätä huimaa, tässä elämäntilanteessa, missä lasten ja lainojen takia ei enää tarvitse painaa, on etu, että voi päättää työsuhteensa pituuden ja ajankohdan. Toiseen ammattiin en enää palaa, se ei jousta riittävästi. Tuli kokeiltua, mutten arvosta työtä joka tunkeutuu vapaa-ajalle, en ole niin työorientoitunut. Vapaa-ajankin nälkä kasvaa syödessä, nykyään max 7 kk vuodesta töitä. Pyrin 50/50-suhteeseen.
Täällä toinen duunari joka on mennyt halpaan eli tuohon "alalla huutava pula tekijöistä" ja sitten saa huomata että palkka on mitätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko miettinyt välimallia? Puolet akateemista työtä (esim. yrittäjänä jos palkkatyötä ei saa vajailla tunneilla) ja puolet duunarina? Olisi pehmeä lasku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sekä duunariammatti että akateeminen ammatti. Ensimmäinen on työvoimapula-alalla, ja vaikka sen palkka ei päätä huimaa, tässä elämäntilanteessa, missä lasten ja lainojen takia ei enää tarvitse painaa, on etu, että voi päättää työsuhteensa pituuden ja ajankohdan. Toiseen ammattiin en enää palaa, se ei jousta riittävästi. Tuli kokeiltua, mutten arvosta työtä joka tunkeutuu vapaa-ajalle, en ole niin työorientoitunut. Vapaa-ajankin nälkä kasvaa syödessä, nykyään max 7 kk vuodesta töitä. Pyrin 50/50-suhteeseen.
Täällä toinen duunari joka on mennyt halpaan eli tuohon "alalla huutava pula tekijöistä" ja sitten saa huomata että palkka on mitätön.
Mulla ei juuri ole edes palkkaeroa alojen välillä, kiitos progression ja ensimmäisen alan ikälisien. Ero on lähinnä siinä, onko kovilla kroppa vai pää, valitse rutto tai kolera. Jotenkin kumpikaan ei maksa vaivaa... Onneksi elämässä on muutakin ja nykyään jo järjestelyvaraakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilen, että suurin muutos tulee olemaan työkavereissa. Älä sitten missään tapauksessa kerro akateemisesta taustasta työkavereille mitään.
Varoitan: ei kannata. Olen tehnyt paljon duunarin töitä vaikka olen nykyään koulutusta vastaavassa työssä asiantuntijana.
Duunarin elämä on kamalaa. Työolot on lähes poikkeuksetta huonot, työnantaja vedättää aina kun mahdollista, työajat ei jousta yhtään ja kaiken huipuksi palkka on niin pieni, että et todenköisesti nykyiseen elintasoosi tottuneena pärjää sillä.
En edes aloita fyysisestä kuormituksesta, jota kukaan päivänsä näyttöpäätteen äärellä istuva ei tunnu käsittävän. Jos duunari taas tienaa rahaa epäsäännöiisillä työvuoroilla, eliniästäsi lähtee keskimäärin useita vuosia sen aiheuttaman kuormituksen vuoksi. Siihen on syynsä, miksi korkeasti koulutetut elävät pidempään ja terveemmin kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä nautin helposta ja sisäsiististä asiantuntijatyöstä kohtuu hyvällä palkalla ja toteutan itseäni vapaa-ajalla
Oikeita töitä tekevillä ei todellakaan ole leppoisampaa kuin kädenheiluttajilla. Esim. toimistotyö ei ole edes oikea työ. Se menee samaan kastiin tubettajien ja blogaajien kanssa.
Sinulla on todella romantisoitu käsitys duunarien elämästä. Ilmeisesti näet itsesi jossain viehättävässä pajassa tekemässä vaikkapa käsitöitä omaan tahtiin ja sitten lopuksi saat ihastella, jotta tulipa hieno jakkara tai tuokkonen.
Käytännössä nämä konkreettiset ammatit ovat fyysisesti raskaita ja pakkotahtisia. Monella viisikymppisellä alkaa tulla fyysinen jaksaminen tiensä päähän ja sitten yritetään hakeutua sinne toimistoon koneen ääreen.
Näetkö tosiaan itsesi valvomassa öitä, vaihtamassa vaippoja vanhuksille, konttaamassa lattiatöissä, pakkasessa rakennuksilla tai tehtaalla liukuhihnan jatkona?
Monessa näissä ihanan ihmisläheisissä ammateissa sitten, kuten lastenhoito, kotihoito, sairaanhoito, on nykyään hirveä kiire ja stressi. Siitä sitten tienaa sen pari tonnia ja huonon omantunnon, kun ei pysty hoitamaan töitä kunnolla.
Jos ap edes kertoisi, mistä duunarin työstä haaveilee, olisi helpompi kommentoida.
Ehdottaisin aloittajalle työn leppostamista siirtymällä lyhyempiin työpäiviin tai työviikkoon, niin että viikonlopun voi aloittaa torstai-iltapäivästä ja palata töihin maanantaiaamuna. Toisin sanoen tekee esimerkiksi ma-to klo 9-15 töitä, jolloin illat ja viikonloput ovat aina vapaita. Silloin se työaikakin on enemmän "tehokasta työaikaa" , jonka katkaisee ainoastaan keskipäivällä pidettävä luonastauko.
Toki silloin ei pidä olla mitään järjettömän isoa asuntolainaa maksettavana vaan talous on lähtökohtaisesti tasapainossa pienemmilläkin tuloilla, järkevällä määrällä juoksuvia menoja ja riittävän isolla puskurirahastolla.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on todella romantisoitu käsitys duunarien elämästä. Ilmeisesti näet itsesi jossain viehättävässä pajassa tekemässä vaikkapa käsitöitä omaan tahtiin ja sitten lopuksi saat ihastella, jotta tulipa hieno jakkara tai tuokkonen.
Käytännössä nämä konkreettiset ammatit ovat fyysisesti raskaita ja pakkotahtisia. Monella viisikymppisellä alkaa tulla fyysinen jaksaminen tiensä päähän ja sitten yritetään hakeutua sinne toimistoon koneen ääreen.
Näetkö tosiaan itsesi valvomassa öitä, vaihtamassa vaippoja vanhuksille, konttaamassa lattiatöissä, pakkasessa rakennuksilla tai tehtaalla liukuhihnan jatkona?
Monessa näissä ihanan ihmisläheisissä ammateissa sitten, kuten lastenhoito, kotihoito, sairaanhoito, on nykyään hirveä kiire ja stressi. Siitä sitten tienaa sen pari tonnia ja huonon omantunnon, kun ei pysty hoitamaan töitä kunnolla.
Ja esimiehet kohtelevat kuin pikkulasta, jonka pitää tuoda lääkärintodistus heti ensimmäisestä sairaspäivästä, kun duunaria pidetään ilmanmuuta lusmuna, jota pitää kyykyttää ja ojentaa.
Tämä ei ole vastaus kysymykseesi, koska en ole tehnyt enkä halua tehdä mitään rohkeita uravalintoja vaan päinvastoin. Teen samanlaista työtä kuin sinä, mutta ensinnäkin tykkään siitä, että saan haastaa itseäni ja pääsen koko ajan oppimaan uutta. Haluan kehittyä oman alani asiantuntijana. Mutta lisäksi minulle on tärkeää nimenomaan se, että vaikka olen toisen palveluksessa, työni on joustavaa. On päivittäiset liukumat, voin tehdä pitkää päivää silloin kun on kiirettä ja ottaa saldovapaata, kun on hiljaisempaa, ja se on ihan ilmoitusasia. Jos minulla on oma meno kesken työpäivän, voin merkitä sen kalenteriin ja työajan seurantaan. Pystyn työskentelemään lähes täysin etänä, toimistolla tarvitsee käydä harvemmin kuin kerran viikossa.
Lisäksi on mahdollisuus pitää vuosilomia melko vapaasti. Lomaa kertyy 30 päivää vuodessa ja meidän alallamme lauantait eivät kuluta vuosilomapäiviä, joten se tarkoittaa kuutta täyttä viikkoa. Otan jälleen kesällä nelisen viikkoa vuosilomaa, muutama päivä menee lahjavapaista ja loput palkatonta niin, että voin olla juhannusviikosta elokuun alkuun lomalla. Loppuja vuosilomapäiviä käytän sitten joulun aikaan, jotta saan sinne taas 2.5 viikkoa lomaa (ml. palkattomia). Syksylle suunnittelen kuukauden pätkää ulkomailla työskennellen sieltä käsin. Siitä pitää esihenkilön kanssa sopia erikseen, koska sieltä en pääse lähitapaamisiin, jos yhtäkkiä joku oman talon väestä tai ulkopuolelta sellaista keksii haluta. Mutta mahdollista se on, koska parhaillaankin yksi työntekijöistämme työskentelee Italiasta käsin.
On toki myös aikoja, jolloin minun olisi käytännössä mahdotonta saada palkatonta tai saldovapaata, kun työpäivät ovat sellaisia että lounaskin on syötävä koneen äärellä, mutta silti tämä vapaus on sellaista, mitä en vaihtaisi suorittavan tason työssä olemiseen.