Lapsenlapsen myötä olen miettinyt paljon sukupolvien jatkumoa

Noinhan se on.

Lapsettomana koen että muiden lapsille olen sitten jotain velkaa, kun omia ei ole. Se ei tee omasta elämästä tarkoituksetonta. Tavaran keräämistä en pysty käsitämään aitona elämän tarkoituksena ellei ole täysin kuollut henkisesti.

Sitä etsii suvun piirteitä lapsenlapsesta.

Mieti, ap, seuraavaksi, miten pienestä se on kiinni, että sinä olet juuri sinä. Tarvittiin juuri tietty siittiösolu juuri oikean kierron aikana. Jos joku toinen siittiö olisi ehtinyt ensin tai vanhemmillasi olisi tärpännyt noin neljä viikkoa aikaisemmin, niin sinua ei koskaan olisi syntynyt. Ja tämä sama koskee kaikkia niitä sukupolvia, joita suvussanne jo on.

Unohdit nyt kokonaan lapsenlapsen toisen vanhemman (miniäsi?) äidin ja isän ja heidän sukunsa.

AP, muista että olet elossa niin kauan kun joku sinut muistaa ja lasuu nimesi.

Olisi hauska tietää miten paljon ihmiset tietävät omista suvuistaan. Esivanhemmistaan. Onkohan täällä ollut ketjuja, en ole itse niitä nähnyt.

Arvelen että tämän asian suhteen olemme myös hyvin eriarvoisia. Siis siinä, millaisia tarinoita saamme kotoamme ja rakennustarpeiksi omalle identiteetillemme. Aiemmin sukulaisuus ja menneiden sukupolvien tekemiset ovat velvoittaneet usein jotenkin esim ammatinvalinnassa. Jos ei oikein edes tiedä mitä isovanhemmat tsi heidän vanhempansa tekivät niin onhan se hirveä menetys, tyhjä kohta itseymmärryksessä, Nykyinen aikamme ei puhu riittävästi menneisyyden merkityksestä ja arvosta. Kuitenkin kaikki yksilöllisyys perustuu sille että rakentuu luovasti edellisen päälle, ei niin että leikkautuu siitä irti.

Vierailija kirjoitti:

Unohdit nyt kokonaan lapsenlapsen toisen vanhemman (miniäsi?) äidin ja isän ja heidän sukunsa.

Laitoin jne koska en jaksanut kirjoittaa joka sukupolvea. Toki hekin tietenkin. Ap