Työpaikoilla: etunimi vai sukunimi

On tuota samanlaista, joitakin kutsutaan työssä käytettävällä nimikoodilla, tulee etunimen ja sukunimen alkukirjaimista hieman vaihtelevalla tyylillä. Ja sitten joitakin sanotaan sukunimellä, enemmän kyllä ns. selän takana, mutta tavatessa etunimellä. Joillakin on lempinimiä, toisilla ei. Kun on useita samannimisiä, jotakin kutsutaan lempinimellä, toista sillä oikealla noin niin kuin erotukseksi. 

Sillä nimellä puhutaan, jolla ihminen esittelee itsensä. Miehillä on ehkä naisia useammin tapana kutsua itseään sukunimellä (armeijastakohan tuo tapa tulee?). En ole ikinä huomannut naisen esittelevän itseään sukunimellä, mutta miesten kyllä useamminkin.

Onkohan ennen naisten nimissä ollut enemmän valikoimaa kuin miesten? Meillä on monia Jareja, Villejä, Antteja ja Tuomoja, mutta naisten nimissä on paljon enemmän vaihtelua. Ehkä sattumaa. Mutta tuosta voisi johtua se, että miehiä on tarve kutsua sukunimellä.

Edellisessä työpaikassa 1 mies keksi minulle lempinimen, mutta ei sitä kyllä kukaan muu käyttänyt.

Sukunimi silloinkun se on koomisen kuuloinen ja helppo lausua.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan ennen naisten nimissä ollut enemmän valikoimaa kuin miesten? Meillä on monia Jareja, Villejä, Antteja ja Tuomoja, mutta naisten nimissä on paljon enemmän vaihtelua. Ehkä sattumaa. Mutta tuosta voisi johtua se, että miehiä on tarve kutsua sukunimellä.

Oon joskus miettinyt, että liittyykö armeija tähän jotenkin?

Muistan, kun ala-asteella 30v sitten meidän luokan pojat, 10-11-vuotiaat, huuteli toisilleen suvereenisti "Hei Lehtonen, tuu tänne!" tai "Tuominen ja Koskimäki mukaan peliin" tms. Me tytöt taas puhuteltiin toisiamme aina etunimillä. En tiedä, miksi oli tällainen ero.

Meillä on niin paljon samannimisiä että sekä miehiä että naisia kutsutaan sukunimillä. Itseäni ei ole koskaan kutsuttu sukunimellä, mutten ole koskaan tavannut ketään kaimaanikaan.

Mun sukunimi on von kersbärshers, jostain ihmeen syystä mua kutsutaan aina vaan etunimellä Aki.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on niin paljon samannimisiä että sekä miehiä että naisia kutsutaan sukunimillä. Itseäni ei ole koskaan kutsuttu sukunimellä, mutten ole koskaan tavannut ketään kaimaanikaan.

Meillä taas on paljon porukkaa joilla on sama sukunimi, joten tämäkään ei onnistu. Joitain kutsutaan etunimellä, joitain sukunimellä ja joitain koko nimellä. Minusta käytetään etunimeä.

Luulen, että tulee armeijasta. Meillä töissä myös muutama Mika, joten selkeämpi kutsua heitä sukunimillä. 

Sama huomio, kun meille oli luotu käyttöoikeudet Jiraan, miehet olivat siellä etunimillään ja minä ainoana naisena etunimelläni. 

Työhistoriani aikana naisvaltaisella alalla miesporukassa työtä tehdessä minusta käytettiin etunimeä, jos miehet puhuivat ja naistyötoverit keksimiään lempinimiä.

Kun taas sitten vaihdoin kokonaan miesporukkaan, niin miehet puhutteli sukunimellä ja naapuritiimin naiset etunimellä.

Nykyään olen naisvaltaisella alalla. Naistyökaverit käyttää minusta sukunimeä ja harvat työkaverimiehet etunimeä.

Eli suurimman osan työelämästäni minusta on käytetty sukunimeä!

Ai niin se sukupuoli: nainen. ;)

SHT kirjoitti:

Sama huomio, kun meille oli luotu käyttöoikeudet Jiraan, miehet olivat siellä etunimillään ja minä ainoana naisena etunimelläni. 

Olisiko sinulle pitänyt tehdä poikkeus, kun olet ainoa nainen, vai mitä tässä haetaan takaa?

Minusta ei koskaan käytetä sukunimeä, joko etunimeä (joka sekin on hankala) tai sitten jotain keksittyä kutsumanimeä. Sukunimeni on Suomessa harvinainen, ja kuuluu näihin, joita täällä palstalla säännöllisesti kauhistellaan. Onhan se erilainen, joo, mutta en minä sitä sen takia mene vaihtamaan, että jonkun mielestä se on ruma/härski. Mutta naisia meillä enimmäkseen huudellaan sukunimellä (Virtanen, käy keittämässä kahvit. Joko Pennanen on tullut reissusta? Sen auto on tuolla pihassa. jne) ja miehiä etunimellä (Mikko, joko SINÄ keitit ne kahvit kun Virtasta ei näy? Pave varmaan osaa kertoa miten tää matkalasku täytetään?). Mutta se voi johtua siitä, että kun minä tulin tänne töihin, niin olin ainoa nainen porukassa, ja nyt kun täällä on näitä muita naisia, niin olen sitä vanhaa porukkaa, joka kaikki kulki etunimillä?

Miehet oppivat sukunimikäytännän armeijassa, ja sitä nuorempina armeijan ihannoinnissa. Ja sitten on niitä, jotka käyttävät mieluusti lempinimeään. Se voi olla "omampi" jos on ollut useampi samanniminen esim. koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Sillä nimellä puhutaan, jolla ihminen esittelee itsensä. Miehillä on ehkä naisia useammin tapana kutsua itseään sukunimellä (armeijastakohan tuo tapa tulee?). En ole ikinä huomannut naisen esittelevän itseään sukunimellä, mutta miesten kyllä useamminkin.

Miehen sukunimi on yleensä vaihtunut harvemmin kuin naisten, ja armeijassa tosiaan puhutellaan vain sukunimellä. Pohjoisen varuskunnassa olivat vähän kummastelleet tuttavallisuutta, kun oli puhuteltu Eeroa ja Jussia.

Onhan se paljon selvempää puhutella Leena Korhonen- Virtanen- Mäkinen- Lahtea vaan Leenaksi kuin muistaa se uusi sukunimi, joka on vaihtunut jo kolmannen kerran.

Tulee varmaankin vahvasti armeija ajoilta. Siellä kutsutaan kaikkia sukunimellä ja se jää jotenkin päälle. Eihän kouluissa tai nuorena opiskelupaikoissa kutsuta ketään sukunimillä.

Joissain yhteyksissä myös sillä osoitetaan auktoriteettiä. Esim ei ison yrityksen pukupäällä kulkevaa johtajaa sanota välttämättä "Jukaksi" se olisi ikäänkuin liian tuttavallista, vaan kun hänestä puhutaan, puhutaan sukunimellä. Mutta silloin jos hän on itse läsnä, käytetään etunimeä.

Etunimellä menee kaikki. Kesällä etunimi+sukunimi, jos on kaimoja. Tai mulla etunimi+kolmas nimi, ku aina löytyy vähintään yks kaima. Parhaimmillaan tais olla 3 kaimaa 😎

Meillä käytetään etunimiä kaikista, jos on samannimisiä niin tarkentavasti lempinimeä/sukunimeä/koko nimeä. Miesvaltainen toimistotyö.