miten kestää sitä että oma lapsi ei pysty

kuin minä samanikäisenä. Itse opettelin itku kurkussa englantia 3. luokalta lähtien ja vasta vuoden päästä aloin päästä edes pikkuisen jyvälle. Tuo oma muksu meni ja opetteli ko. kielen 2. luokan aikana, tyystin omatoimisesti. 3. luokan alussa kielitaito sellainen, että kykeni lukemaan Harry Pottereita englanniksi.



Ja joo, hampaiden harjaus on edelleen tuskaa.

oma lapsi on ihan erillinen oma persoonansa eikä äitinsä jatke...

Oletko niin kärsimätön, ettet kestä lapsen levottomuutta vai pelkäätkö, että hän oireilee jotakin suurempaa? Ettei ole normaali?

lapsi ei ole kuin äitinsä. Itse olen lukenut 5-vuotiaana, olin aina luokkani priimus jne. Oikea lapsinero. Oma tyttöni on vain keskinkertainen tai jopa hiukan hitaampi. Siis ihan normaali lapsi, muttei sellainen pikkuvanha "neropatti" kuin olen itse ollut. Toisaalta tyttöni on persoonana paljon parempi kuin minä. Empaattinen, rauhallinen ja hirmuisen sitkeä (tätä keskittymiskykyä ja puurtamista on kiitelty jo päiväkodista asti). Olen minäkin empaattinen, mutta kärsimätön hössö muuten. Ja sitkeys vie monesti elämässä paljon pidemmälle kuin pelkkä nopeaälyisyys.

lapsi kasvaa, koeta kasvaa itse isoksi, muuten teillä tulee sata ziljoonaa ongelmaa tulevaisuudessa.

toisesta asiasta pois.

Tuo oma muksu meni ja opetteli ko. kielen 2. luokan aikana, tyystin omatoimisesti. 3. luokan alussa kielitaito sellainen, että kykeni lukemaan Harry Pottereita englanniksi.