Miksi lapsettomat ei voi ymmärtää että jos nyt saisin kolmannen lapsen

Musta ainakin tuntuisi vaikealta sanoa toiselle ihmiselle että "voi vitsi, niinpä teidän elämä tosiaan menisikin ihan pilalle jos saisitte kolmannen lapsen!" - vaikken itsekään todellakaan haluaisi kolmatta lasta. Olisi helpompaa vain sanoa jotain vähän ympäripyöreää ("noooh, ei kai siihen nyt maailma sentään kaatuisi") muiden lapsilukua sivuavissa keskusteluissa.

2 lasta on ehdoton maksimi



t. kahden lapsen äiti

sinähän se päätät millaista ehkäisyä käytät eikä kaverisi siihen voi vaikuttaa



Sitä paitsi jos joku panikoi siitä että voi voi kamalaa tulen hulluksi jos saan vielä yhden lapsen niin mitä muuta siihen voi sanoa kuin yrittää lohduttaa että et varmaan tuu.

Terveisin kahden lapsen yh, joka ajattele että siinä se kolmaskin menisi vaikka järkytys tietysti olisi jos raskaustesti näyttäisi positiivistä, koska viimeksi seksiäkin on ollut vuonna 2003 tai 2004. Mutta sitä lastahan olisi kristikunta odottanutkin pari tuhatta vuotta.

Lapseton tai ei, ei kellekään voi sanoa, että voi hirveetä, joo tosiaan olis maailmanloppu jos teille tulis lisää lapsia. Ei vaan voi.

...

ärsyttää vaan kun se kyllä mulle aina narisee kaikki asiansa ja voivottelee ja minä kuuntelen ja ymmärrän ja koitan asettua hänen asemaansa ja murehdin että miten sillä nyt menee ja näin, sitten kun minä pelkään että jos oisin raskaana tai ihan mitä muuta tahansa niin hän ei reagoi oikeestaan mitenkään, varsinkin jos mulla on joku asia päin persettä (kerrottakoon tähän väliin etät mulla on kierukka ja nyt tullut olo että jos oon silti raskaana) tuntuu että mulla ei mikään asia voi ola huonosti koska onhan mulla perhe.



Ärsyttää se että hän ei voi esim kysyä että no mikä siinä olis kamalaa, ei vaan hän sanoo että eihän se nyt olis ollenkaan kamalaa ja piste. siigtä on turha hänen kanssa enää keskustella, no kai hänkin josku ymmärtää kun hankkii miehen ja muutaman lapsen...



ap



okei ehkä ongelmani onkin tuo kaveri eikä niinkään tämä laspi asia. =)

Minulla AIVAN samanlainen kaveri.Mistään ei saa "valittaa" kun on perhe=)).Siis tän lapsettoman kaverin mielestä.Ja minulla on kaksi lasta joista nyt toisen kanssa saatiin heräillä 1,5-vuotta allergioiden yms takia USEITAUSEITA kertoja yössä.Olin AIVAN järjen rajamailla väsymyksestä.Nyt väsymys helpottanut, allergiat hoidossa ja SAAN NUKKUA.Kaverilleni sanoin ETTEI IKINÄ ENÄÄ TÄTÄ.Siis yövalvomisia..niin hän vaan "katotaan vaan muutaman vuoden päästä"..Ei siis todellakaan ymmärrä kuinka POIKKI olen ollut.Mutta eihän valittaa saa kun on perhe=).Enkä valitakaan, ihana kun yökukkumiset on historiaa.=)

ekana vuotena en paljoa nukunut ja en muista päivää milloin lapsi ei olisi ollut kipeä. Sitten meninkin jo töihin ja lapsi alkanut vasta nyt kolme vuotiaana nukkumaan yöt ilman että kertaakaan mitään kitisee/heräilee. Minä kun olen vielä erittäin herkkä heräämään.

Mutta nyt meillä on niin paha uhma että päivät on yhtä helvettiä, vaikka töissä olenkin eikä lapsen kanssa tarvitse olla kuin illat ja viikonloput...

Mutta aina kauhulla vilkuilen kelloa että kohta joutuu menemään taas kotiin tappelemaan.



ap