Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka ovat ihania, huumorintajuisia ja tunnollisia ihmisiä mutta ystäviä ei ole? Harmittaa.
13.03.2023 |
Minä voisin noin itseäni kuvailla ja tiedän, että täällä on niin paljon samanlaisia ihmisiä. Välillä työpaikalla tai baarissa olen törmännyt samanhenkisiin mutta aikuisena on kovin vaikea lähtentyä paremmin, etenkin kuin on hieman introvertti ja kaipaa paljon myös omaa rauhaa.
Kaipaan kuitenkin ystäviä. Aikaisemmat ystävät ovat olleet sitten lopulta heitä, jotka ovat mielummin hyötyneet ja lannistaneet, tuli epämiellyttävä olo lopulta ja nykyään olen katkaissut välejä tällaisiin ihmisiin. Olen alkanut ymmärtämään oman arvoni.
Olen aidosti vilpitön ja kanssani on hauskaa mutta nautin myös syvällisestäkin keskustelusta. Olen todella tunnollinen tietyissä asioissa mutta suurimmaksi osaksi todella rento ja lämminhenkinen.
Vähän hajamielinen ja joskus nolaan itseni mutta sama se. :D
Kaipaan todella läheisiä ihmisiä elämään mutta en tietenkään mitään ripustautimista vaan ihan aitoa molemminpuoleisesti antoisaa suhdetta.
Nyt jaksaisin alkaa tutustumaan ihmisiin ja käymään jossain. Mistä aloittaisin?
Kommentit (18)
Hui, ihan kuin lukisi itse kirjoittamaansa tekstiä. Et ole siis ainoa! Enkä minäkään tiedä, mistä saisin uusia ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko saaneet ystäviä aikuisiällä?
Ihan kuin joku psykiatri kysyisi tuon kysymyksen. Eikö se pitäisi ennemmin kirjoittaa yksikkömuodossa: 0letko saanut ystäviä aikuisiällä?
Minäkin yksinäinen ja aikuisiällä ystävien saaminen kiven alla.. :(
Vierailija kirjoitti:
Hui, ihan kuin lukisi itse kirjoittamaansa tekstiä. Et ole siis ainoa! Enkä minäkään tiedä, mistä saisin uusia ystäviä.
Niin, olen tavannut kaltaisiasi tai kaltaisiamme mutta jostain syystä ne ovat olleet ohimeneviä hetkiä esimerkiksi työn ohella tai sitten vain en ole törmännyt ihmiseen enää myöhemmin. Joistakin vain huomaa heti, että samalla aaltopituudella ollaan ja se on ihan mahtava tunne.
Aikuisena on vaan hankalampaa tutustua tai lähentyä niin, että ystävystyisi kunnolla. :/
Olen melko lähellä kolmeakymppiä, ollaanko samaa ikäluokkaa?
Tsemppiä joka tapauksessa, jospa tilanne muuttuisi ja ystäviä/ystävän elämäänsä saisimme :)
Ap
Jännä lukea, kuinka kuvailet itseäsi ihanaksi, huumorintajuiseksi, aidosti vilpittömäksi, tunnolliseksi, hauskaksi, rennoksi ja lämminhenkiseksi, mutta samassa aloituksessa haukut muut ihmiset.
Mitenköhän nämä muut ihmiset kuvailisivat sinua? Tuskin ainakaan sanoilla, joita sinä itsestäsi käytit.
Ehkä olet syystäkin ystävätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä muillakin kivoilla on samoja ongelmia ja joutuvat välttelemään ikäviä. Jos on kaksi kivaa, heilläkin voi tulla yhtäkkiä näkemyseroja kaikessa, ellei olla samalla punaisella langalla menossa eteenpäin - jonnekin. Mihin. Entä elämäntilanteiden erot.
Olen mielestäni ihana, huumorintajuinen ja tunnollinen.
Muiden mielestä huumorini on kyynistä, ja tunnollisuus on joillekin tylsyyttä, mutta en lähde muuttamaan itseäni. Miksi lähtisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tiedät olevasi ihana? Onko joku sanonut niin?
Mistäpäin olette? Minä asun Joensuussa. Voitaisiin kahvitella jos on lähialueelta muitakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingissä ja Turussa on olohuone iltamia. Kirjaston seinällä näkyy ilmoituksia. Facessa voipi löytyä ryhmiä. Vapaa pääsy.
Voithan säkin järkätä iltaman olohuoneeseen taikka läheiseen kirjastoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hui, ihan kuin lukisi itse kirjoittamaansa tekstiä. Et ole siis ainoa! Enkä minäkään tiedä, mistä saisin uusia ystäviä.
Niin, olen tavannut kaltaisiasi tai kaltaisiamme mutta jostain syystä ne ovat olleet ohimeneviä hetkiä esimerkiksi työn ohella tai sitten vain en ole törmännyt ihmiseen enää myöhemmin. Joistakin vain huomaa heti, että samalla aaltopituudella ollaan ja se on ihan mahtava tunne.
Aikuisena on vaan hankalampaa tutustua tai lähentyä niin, että ystävystyisi kunnolla. :/Olen melko lähellä kolmeakymppiä, ollaanko samaa ikäluokkaa?
Tsemppiä joka tapauksessa, jospa tilanne muuttuisi ja ystäviä/ystävän elämäänsä saisimme :)
Ap
Aww olet vähän kuin minä, olen 28v. Mutta minulla on 2 todella hyvää ystävää, poikaystävä ja lapsuudenperhe, työkaverit ja vuorotyö ja pari ihmistä elämässäni, joiden kanssa haluan lähentyä.
Joskus minäkin haluaisin pari läheistä ystävää lisää. Sitten ajattelen, että elämäni on jo täynnä.
Näin se varmaan on monella.
En kaipaa "hyvänpäivän tuttuja".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen löytänyt aikuisiällä kavereita kursseilta, harrastusryhmistä, seurakunnasta ja työpaikoilta. Hankalinta on löytää sellaisia sydänystäviä, joilla olisi oikeasti aikaa ja intoa satsata ystävyyssuhteeseen. Yleensä sinkuilla on paremmin aikaa. Ikävä kyllä on osunut matkan varrella myös niitä hyväksikäyttäjä.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hui, ihan kuin lukisi itse kirjoittamaansa tekstiä. Et ole siis ainoa! Enkä minäkään tiedä, mistä saisin uusia ystäviä.
Niin, olen tavannut kaltaisiasi tai kaltaisiamme mutta jostain syystä ne ovat olleet ohimeneviä hetkiä esimerkiksi työn ohella tai sitten vain en ole törmännyt ihmiseen enää myöhemmin. Joistakin vain huomaa heti, että samalla aaltopituudella ollaan ja se on ihan mahtava tunne.
Aikuisena on vaan hankalampaa tutustua tai lähentyä niin, että ystävystyisi kunnolla. :/Olen melko lähellä kolmeakymppiä, ollaanko samaa ikäluokkaa?
Tsemppiä joka tapauksessa, jospa tilanne muuttuisi ja ystäviä/ystävän elämäänsä saisimme :)
ApAww olet vähän kuin minä, olen 28v. Mutta minulla on 2 todella hyvää ystävää, poikaystävä ja lapsuudenperhe, työkaverit ja vuorotyö ja pari ihmistä elämässäni, joiden kanssa haluan lähentyä.
Joskus minäkin haluaisin pari läheistä ystävää lisää. Sitten ajattelen, että elämäni on jo täynnä.
Näin se varmaan on monella.
En kaipaa "hyvänpäivän tuttuja".
Kuulostaa mahtavalle! Tuollainen lähipiiri olisi minulle kyllä enemmän kuin uskaltaisin toivoakaan tällä hetkellä. Paljon hyvää sinne :)
Se tässä on ehkä vaikeinta nyt kun tosiaan ihmisillä on pitkälle niin vakiintunut lähipiiri ja useammalla ikäisemmälle jo perhettä, joka tottakai vie ison osan elämästä ja uutena tuttavana siihen on ymmärrettävästi aika hankala kunnolla lähentyä, etenkin kun on itse sinkku ja lapseton.
Tai sitten pelkään, että minusta oletetaan jotain kun ei ole ystäviä vaikka totuus on vain siinä, että ne ystäväpiirit joissa olen ollut niin ovat olleet minulle vääränlaisia.
En ketään hauku mutta se vain on fakta, että en voinut hyvin kun arvot niin paljon poikkesivat (selän takana puhuminen, draamailu) ja oli ymmärsin, että en vain kuulu joukkoon. Olen kai "outo" mutta olkoot se sitten niin. Tässä olen sitten viettänyt paljon aikaa nyt yksin ja tosiaan jättänyt paljon taakseni.
Nyt onneksi alkaa uudet työt ja muutenkin paljon uusia asioita tässä, joten saa nähdä minkälaisia ovia avautuu :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistäpäin olette? Minä asun Joensuussa. Voitaisiin kahvitella jos on lähialueelta muitakin?
Minä asun myös Joensuussa, tarkemmin Lehmossa. Mitä ikäluokkaa olet?
Mitä ehtoja sinulla on ystäville? Mainitsitkin jo lapsettomuuden, perheettömyyden ja sinkkuuden, eli kun sinä olet sellainen niin ystävien tulisi ilmeisesti olla samanlaisia.
Mitäs muuta? Minkä ikäinen ystävän tulisi olla? Kelpaako ystäväksi esimerkiksi 80 vuotias yksinäinen leskirouva tai vaikka Suomeen tullut yksinäinen ulkomaalainen? Entä koulutus ja ammatti, onko tällainen asia tärkeä? Voitko ystävystyä vaikka työttömän kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Mitä ehtoja sinulla on ystäville? Mainitsitkin jo lapsettomuuden, perheettömyyden ja sinkkuuden, eli kun sinä olet sellainen niin ystävien tulisi ilmeisesti olla samanlaisia.
Mitäs muuta? Minkä ikäinen ystävän tulisi olla? Kelpaako ystäväksi esimerkiksi 80 vuotias yksinäinen leskirouva tai vaikka Suomeen tullut yksinäinen ulkomaalainen? Entä koulutus ja ammatti, onko tällainen asia tärkeä? Voitko ystävystyä vaikka työttömän kanssa?
Ei minulla ole tuollaisia ehtoja ystävyydelle. Ei todellakaan ole sellaista ehtoa, että pitäisi olla sinkku tai lapseton tms. Sanoin vain, että tuntuu olevan hankalampaa saada ystävää kun moni on perheellistynyt ja tietenkin elävät kiireistä aikaa.
Voi olla, että tuo "hankaluus" on myös omassa päässäni.
Ei iälläkään niin väliä. Olen minä ollut läheinen 40-,50-, ja 60- vuotiaidenkin kanssa. Siis esimerkiksi työkavereiden, opiskelu jne. Nyt elän vain eri kaupungissa ja muutenkin elämäntilanteet muuttuneet puoleen ja toiseen.
Myöskään kansalaisuudella tai yhteiskunnallisella asemalla ei ole niin väliä, se luonne ja kemia on tietenkin kaikista tärkeintä.
Voin minä itseänikin tietenkin tilanteesta syyttää, että esim viime vuodet olen paljon ollut omissa oloissani enkä ole edes ollut halukas paljoa vapaa-ajalla tutustumaan uusiin ihmisiin kun oli omassa elämässä aika vaikeita asioita meneillään.
Olisin kuitenkin todella valmis tutustumaan ja elämään sosiaalisempaa elämää.
Minun täytyy miettiä mihin menisin ja mitä alkaisin harrastamaan.
Ap
Mulla on ns. ystavia, mutta tuntuu etta olen kaveriporukoissa jaanyt taka-alalle viime vuosina, sen jalkeen kun lopetin alkoholin juonnin, jatkuvan treffeilla juoksemisen ja miesten jahtaamisen. Keskityn omaan hyvinvointiin ja itseasiassa voinkin paremmin kuin koskaan, ja se tuntuu ihmisia pikemmin karkoittavan kuin pitavan lahella.
Oletteko saaneet ystäviä aikuisiällä?