Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö lapselle antaa niin paljon huomiota kuin hän vaatii?
19.07.2010 |
Meillä esim. 2-vuotias olisi koko ajan sylissä, tahtoisi että leikin koko ajan hänen kanssaan.
Välillä itkun kanssa jää yksin huoneeseensa leikkimään, jotta edes joskus saisin jotain tehtyä rauhassa itsekseni/vauvan kanssa. Tästä on ollut huono omatunto (esim. tänä aamuna pistin leikkimään, sanoin että nyt en voi pitää sinua sylissä, on tehtävä hommia, olisi toki saanut tulla mukaani niitä hommia tekemään muttei tahtonut vaan itkien jäi huoneeseensa, olisi tahtonut minun jäävän myös).
Kommentit (23)
Näinhän elämässäkin on, täytyy osata myös jäädä joskus kakkoseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaisia tilanteita vaan tulee eteen, ettei pysty koko ajan lasta viihdyttämään. Luultavasti on takertunut sinuun juuri tuon vauvan vuoksi, koska kokee mustasukkaisuutta. Kunhan huomioit, että vanhempi saa huomiota joka päivä henkilökohtaisesti (teette jotain ihan kahdestaan) ja tietenkin, jos esim. satuttaa itsensä, niin tarvitsee lohdutusta.
likaiset pesemättä, lattiat imuroimatta... Kun tenava haluaa olla sylkyssä 12h/vrk? Tai siis tahtoo syliin, pois, syliin, pois... Kantoliinakaan ei siinä oikein auta, kun ei malta olla...
minä en ole koskaan leikkinyt lasteni kanssa, mutta tuossa tilanteessa olen sanonut että nyt mennää tekemään sitä ja tätä, oikeastaan meillä lapset ovat hakeutuneet leikkimään työnteosta saadakseen hetken rauhan äidistä.
koska lapsenkin on hyvä oppia että joskus joutuu odottamaan sitä huomiota, ja että ei aina ole se huomion keskipiste. Tottakai lapsi protestoi, kukapa meistä ei pohjimmiltaan haluaisi saada huomiota aina kun se itselle sopii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sama juttu. Otan aina syliin, kun haluaa ja jätän muut työt tekemättä. Sitten kun vauva(nyt 1 v 4 kk) alkaa puuhata muuta tai haluaa pois sylistä, menen omiin hommiini. Haluan antaa lapselle niin paljon aikaa kuin mahdollista. Totta on sekin, että elämä on pettymyksiä täynnä, joten aina ei voi saada kaikkea periksi, mutta syliin siis pääsee aina.
ja se hommien yhdessä tekeminen ei kiinnosta pätkääkään?
minä en ole koskaan leikkinyt lasteni kanssa, mutta tuossa tilanteessa olen sanonut että nyt mennää tekemään sitä ja tätä, oikeastaan meillä lapset ovat hakeutuneet leikkimään työnteosta saadakseen hetken rauhan äidistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sylkytellä aina kun ne tahtovat, jos lapsia on enemmän kuin yksi... Vai kuopusko se aina saa huomion, kun on nuorin?
mutta luuletko että 2v istuu sylissä tunnin kaksi? Aistiiko hän että sinun ajatuksesi ovat muualla kuin hänessä? Ainakin meillä nuo sylittelyt kestävät 30sekunttia ja sitten jatketaan muihin hommiin. Minusta on tärkeää kun on kotona lasten kanssa on kotona lasten kanssa ja toisella kädellä siivoaa ja laittaa ruokaa, pesee pyykkiä, kotona olo ei ole mitää suorittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia on 3, joten enhän mitenkään voisi jokaista pitää joka hetkeä sylissä/paijailla. Kotitöitä on kuitenkin melkoisesti ja uloskin pitää päästä ym.
Lapset ovat 2,5v sekä 2 x 9 kk.
Pitkin päivää on "hemmotteluhetkiä", jolloin hassutellaan, lapset on sylissä, pussailen ja kutittelen, lueskellaan kirjoja ym. Aamulla heti herätessä on ensimmäinen tämmöinen tuokio ennen aamiaista.
Aamulla on ulkoilu ja silloin kannustan lapsia leikkimään ulkona, liikkumaan, ei siis kyhnäämään sylissä, mutta otan toki "jos muukaan ei auta" syliinki, tai jos on joku hätä tms.
Sitten on ruokailu ja ruokailun jälkeen taas "kihnutellaan". Sitten päiväunet ja päiväunien jälkeen taas "lempeä herätys" ja kihnutteluakin.
Sitten taas ulkoilua ja yritän tehdä kotihommiakin iltapäivän aikana minkä pystyn. (Näin 11 aikaan lapset on jo syöneet päiväruoan ja menneet päiväunille ja sitten on mun ihan oma hetki, en tee kotitöitä, vaan kerään voimia! :)
Illalla sitten kun iskäkin on kotona, riittää enemmän sylejä ja vanhemmatkin voi ottaa rennommin ja pääsee vessaankin yksin =P
Eli meillä on aika tarkat rytmit ja kun ollaan ulkona niin kannustan ensisijaisesti pois sylistä...
Ainakin meillä nuo sylittelyt kestävät 30sekunttia ja sitten jatketaan muihin hommiin.
Ja sen jälkeen jatketaan sillä lahkeessa roikkumisella... lapset on niin erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai lapsen tulee saada paljon huomiota ja rakkautta mutta lapsen on hyvä myös oppia että maailma ei pyöri vain ja ainoastaan hänen halujensa ja toiveidensa ympärillä.
Ja tässä tarkoitan lasta joka ymmärtää jo ympäristöään niin että tajuaa ettei äiti/isä/kukalienee katoa kun menee tekemään omia hommiaan. Vauva-aika on sitten asia erikseen.
monta tuntia? Eihän se ole tervettä, silloin varmasti sitä syliä ei ole ollut tarjolla kun sitä olisi tarvinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että halusi syliin aina jos yritin tehdä jotain muuta... Eli halusi syliin, kun istuin ja otin niin halusi pois. Jatkoin hommia, halusi heti taas syliin, istuin ja otin ja halusi pois. Jatkoin hommia, halusi heti taas syliin, istuin ja otin ja halusi pois...
Ja kyllä joka kerta kun siirsin huomion pois lapsesta halusi syliin tai alkoi huutaa. Arva aoliko kiva puhua esim. puhelimessa (eikä kyse ole nyt mistään 2 h juoruilusta vaan esim. lääkäriajan varaamisesta) ja laittaa ruokaa? En itse sim. tykkää siitä että ruoka palaa pohjana koska toinen ei siedä sitä että äidin huomio on 2 min paistinpannussa eikä hänessä.
mutta luuletko että 2v istuu sylissä tunnin kaksi? Aistiiko hän että sinun ajatuksesi ovat muualla kuin hänessä? Ainakin meillä nuo sylittelyt kestävät 30sekunttia ja sitten jatketaan muihin hommiin. Minusta on tärkeää kun on kotona lasten kanssa on kotona lasten kanssa ja toisella kädellä siivoaa ja laittaa ruokaa, pesee pyykkiä, kotona olo ei ole mitää suorittamista.
että yhdessä vaiheessa lapsi ei sietänyt OLLENKAAN sitä jos äiti ei keskittynyt vain häneen. Ja syliä on kyllä ollut paljon tarjolla, sillä olen itsekin sellainen joka tykkää sylitellä, halia ja paijailla mutta rajansa kaikella! Jos istuin lapsen vieressä tekemättä mitään, se oli okei. Mutta annas olla jos yritin esim. laittaa ruokaa tai käydä vessassa, saati esim. vain istahtaa hetkeksi vaikka kahvikupin kanssa niin johan herra alkoi haluta syliin, roikkua lahkeessa tai itkeä.
Kyllä meillä lapsi otetaan syliin aina jos vaan voidaan, mutta EN ruvennut keskeyttämään esim. imurointia 1 min välein koska toinen ei halunnut että huomioni on siivouksessa. Ja poika ei pelännyt imuria: siivous oli ihan fine jos sen teki joku muu kuin minä. No, poika sai sopeutua siihen että äiti tekee kotihommia, eihän se olisi ollut rielua jos mies olisi työpäivän päätteeksi joutunut tekemään kaikki kotityöt ja minä olisin istunut 12 h lapsen vieressä. Kirjaimellisesti.
monta tuntia? Eihän se ole tervettä, silloin varmasti sitä syliä ei ole ollut tarjolla kun sitä olisi tarvinnut.
siinä jaksaa kantaa vielä 3v ja oikealla voi kääntää soosijauhoja pannussa.
ja niin sitä sitten roikotin kainalossa kun tein ruokaa, siivosin jne. Kun laski lattialle, alkoi huuto. Ja aivan varmasti oli saanut riittävästi syliä ja hellyyttä sekä perusturvallisuutta yllin kyllin tätä aiemminkin.
No, nyt leikki-ikäisenä lapsi on rohkea ja aktiivinen ja jopa yökyläilee omasta halustaan ystävillään, viihtyy edelleen kyllä hyvin sylissä, mutta aika vähän aikaa kerrallaan kun muut puuhat ovat tärkeämpiä.
En tiedä, ehkä tuo kanniskelu oli turhaa ja vähemmälläkin olisi selvinnyt - minä nyt toimin kuitenkin noin kun siihen oli mahdollisuus.
harvemmin myöskään esim. vessan pesu onnistuu lapsi kainalossa yhdellä kädellä.
siinä jaksaa kantaa vielä 3v ja oikealla voi kääntää soosijauhoja pannussa.
Sitä varten naisella on lantio ja vasen käsi siinä jaksaa kantaa vielä 3v ja oikealla voi kääntää soosijauhoja pannussa.
joten se lapsen kannattaminen ruokaa tehdessä oli ainakin mulle todella fyysisesti raskasta. Ja tuo oli sellainen asia, joka tuli esikoisen kohdalla yllätyksenä mulle, että vauvan ja taaperon hoito käy niin kovasti fyysisten voimien päälle. Kyllä meillä usein itki äitikin, kun olin vaan niin väsynyt, kädet ihan makaroneja siitä joka päiväisesta jätkuvasta kanniskelusta.
huomiota niin paljon kuin on pysytytty. Silloin tuntui raskaalta, mutta jälkeenpäin ajateltuna se aika meni niin kauhean nopeasti ohi...