Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko ns. "tavallisia", tapakristittyjä uskovaisia enää olemassa?
12.03.2023 |
Olen järjen tasolla agnostikko, koska Jumalaa tai Raamatun kertomuksia ei voi mitenkään todistaa. Tunteen tasolla koen kuitenkin, että on jokin korkeampi voima, saan apua rukouksesta, ja saan valtavasti lohtua ajatuksesta siitä, että tapaan kuolleet omaiset vielä joskus taivaassa. Pidän kirkossa käymisestä joskus, luen joskus huvikseni raamattua. En kuulu kirkkoon kuitenkaan, enkä käy missään seurakunnan jutuissa ja koen uskovaiset porukkana hyvin vieraaksi. En koe minkään asteista uskonnosta kiihkoilua omaksi jutukseni vaan mulle usko on arkista, ennen kaikkea luottamusta siihen että elämä kantaa vastoinkäymistenkin läpi, ja toivoa siitä että joku minua korkeampi voima johon turvata. Ajattelen, että Jumalan rakkaus näkyy minun kauttani hyvinä tekoina lähimmäisille. Minun ajatuksissani Jumala on hyvä ja rakastava, eikä sellainen joka laittaa vaikka homot ja uskossaan epävarmat helvetin lieskoihin palamaan. En myöskään vaivaa päätäni sillä onko Jumala olemassa ja kuinka sen voi todistaa, koska minulle kyseessä on tunteen asia. En vaadi myöskään tieteellisiä todisteita esimerkiksi sille, että puolisoni rakastaa minua, vaan kyse on uskosta, toivosta ja luottamuksesta. En koe että tiede ja usko ovat mitenkään vastakkaiset asiat, vaan kyse on eri asioista. Olen itsekin korkeasti koulutettu ja luonnontieteellisellä alalla.
Tässä lyhyesti se mitä koen uskon asioista, ja koen olevani "yksin" näiden mietteiden kanssa, koska esimerkiksi mediassa näen lähinnä vain hartaita uskovaisia ja täysateisteja. Onko ketään muita, jotka ajattelevat asioista näin kuten minä? Onko tapani uskoa jotenkin väärä?
Kommentit (20)
Eiköhän iso osa usko juuri tuohon tyyliin, heillä ei ole tarvetta julistaa uskoaan lehdissä ja netissä ja siksi heihin ei törmää niin aktiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin Raamatun kertomuksia ei voi todistaa? Oletko tutustunut asiaan? Esim. arkeologiset löydöt, profetiat.
Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että Jeesus niminen mies eli ja hänet teloitettiin roomalaisten toimesta. Tämä on myös profetioitu vanhassa testamentissa satoja vuosia ennen Jeesusta.
Miksi on jotenkin hienompaa uskoa vain vähäsen? Jos asia on totta, se on totta eikä vain vähän totta.
Nytkin odottelen tässä jumalanpalveluksen alkamista, minusta on tärkeää joka sunnuntai kuunnella se jostain kirkosta netin kautta mutta paikan päällä en ole käynyt vuosiin
Vierailija kirjoitti:
Miten niin Raamatun kertomuksia ei voi todistaa? Oletko tutustunut asiaan? Esim. arkeologiset löydöt, profetiat.
Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että Jeesus niminen mies eli ja hänet teloitettiin roomalaisten toimesta. Tämä on myös profetioitu vanhassa testamentissa satoja vuosia ennen Jeesusta.
Ei tuolla varmaan tuota tarkotettu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin Raamatun kertomuksia ei voi todistaa? Oletko tutustunut asiaan? Esim. arkeologiset löydöt, profetiat.
Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että Jeesus niminen mies eli ja hänet teloitettiin roomalaisten toimesta. Tämä on myös profetioitu vanhassa testamentissa satoja vuosia ennen Jeesusta.Ei tuolla varmaan tuota tarkotettu
Vaan mitä? Ei todisteet kelpaakaan, koska joutuisi uskomaan? 😉
Eikö ole valtavan suurta jos/kun on saanut lahjan uskoa Jeesukseen. Sillä raamattu kertoo sen olevan lahjan joka on varattu kaikille, kaikki vain ei halua.
Jos ja kun uskosi on aitoa ja perustuu raamatulliseen totuuteen, se riittää Jumaalle. Teot ja kutsut tekoihin jne ovat yksilöllisiä, kuten persoonallisuutemmekin. Uskovinakin saamme olla ja elää kukin tavallamme. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa elää uskovaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella on omanlainen Jeesus suhde.
Suosittelen kumminkin opiskelee Raamattua
Esim
Rkk-sansa,tv7 armon kalliolla.
Ajattelen samoin kuin ap ja kuulun herännäisiin eli körttiläisiin.
Tämä tuntuu hyvältä ja oikealta, armolliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kai olen tuollainen tapakristitty. Kuulun kirkkoon, mutta en oikeastaan koskaan käy kirkossa muuten kuin häissä ja hautajaisissa. Ja joskus työn puolesta (olen töissä seurakunnassa).
En tiedä, uskonko Jumalan olemassaoloon. En sano, että Jumala on olemassa koska en voi tietää sitä, mutta en myöskään sano, että ei ole, koska en voi tietää sitäkään.
Kai uskonto onkin enemmän uskon kuin tiedon asia, mutta minulla ei usko ehkä kuitenkaan ole niin vahva, että luottaisin pelkästään siihen.
Tavallinen uskovainen on mielestäni eri kuin tapakristitty, joten mitähän nyt haet takaa? Tavallinen uskovainen on uskossa Jeesukseen ja haluaa olla sitä tosissaan tavallisessa arjessa. Tapakristitty käy kirkossa tai seurakunnalla vain tavan vuoksi, eikä Jumalalla tai sanomalla Jeesuksesta ole niin väliä. Jos agnostikkona kokee saavansa rukouksista apua, niin miksi ei heivata agnostismi pois ja sanoa Jumalalle että haluan olla tosissani. On pelastavaa uskoa ja sitä muuta uskoa.
Eiköhän suurin osa tavallisista uskovaisista ole just sitä tavallista arkea elävää kansaa, joka välillä istuu kirkossakin. Sitten on niitä uskovaisia, jotka eivät jaksa käydä missään vaan ovat uskossa kotonaan. Eihän se pitemmän päälle hyväksi ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin Raamatun kertomuksia ei voi todistaa? Oletko tutustunut asiaan? Esim. arkeologiset löydöt, profetiat.
Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että Jeesus niminen mies eli ja hänet teloitettiin roomalaisten toimesta. Tämä on myös profetioitu vanhassa testamentissa satoja vuosia ennen Jeesusta.Ei tuolla varmaan tuota tarkotettu
Vaan mitä? Ei todisteet kelpaakaan, koska joutuisi uskomaan? 😉
Varmaan sellaisia asioita joita ei voi todistaa.
"tapakristitty" ja "uskovainen" ovat toisensa poissulkevia termejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kristitty mutta olen aina ajatellut ettei raamattu kirjaimellisesti kuvaa mitään vaan on vertauskuva joka selittää kristillisiä arvoja. Mielestäni ei ole tehty kirjaimellisesti tulkittavaksi.
Mutta kannatan kyllä kristillisiä arvoja, onhan niiden perusteella lännestä tullut maailman menestynein alue.
Ja sitten ihmetellään kun joku lankeaa näihin Nigerialaiskirjeisiin..
Vierailija kirjoitti:
Olen kristitty mutta olen aina ajatellut ettei raamattu kirjaimellisesti kuvaa mitään vaan on vertauskuva joka selittää kristillisiä arvoja. Mielestäni ei ole tehty kirjaimellisesti tulkittavaksi.
Mutta kannatan kyllä kristillisiä arvoja, onhan niiden perusteella lännestä tullut maailman menestynein alue.
Krirstinuskon roolin ja arvojen merkityksen voisi kyllä kyseenalaistaa. Pitemminkin vahva korrelaatio näyttää olevan antiikin arvoilla ja länsimaailman menestyksellä. Kristinusko osui aikaan jolloin rooman valtakunta oli hajoamassa ja vasta renesanssin myötä länsi nousi jälleen merkittäväksi tekijäksi maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin Raamatun kertomuksia ei voi todistaa? Oletko tutustunut asiaan? Esim. arkeologiset löydöt, profetiat.
Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että Jeesus niminen mies eli ja hänet teloitettiin roomalaisten toimesta. Tämä on myös profetioitu vanhassa testamentissa satoja vuosia ennen Jeesusta.Ei tuolla varmaan tuota tarkotettu
Vaan mitä? Ei todisteet kelpaakaan, koska joutuisi uskomaan? 😉
Varmaan sellaisia asioita joita ei voi todistaa.
No mistä ne toteutuneet profetiat ovat alunperin tulleet, jos ei Jumalalta? Ihmiset itse osasivat ennustaa Jeesuksen ja hänen kuolemansa? Ja jos nuo toteutuneet profetiat ovat kerran Jumalasta, niin miksei koko Raamattu?
Jotkut vaan eivät usko, vaikka mitkä todisteet esitettäisiin. Mikään ei heille riitä todisteeksi.
Riippuu siitä, viittaatko Suomeen vai koko maailmaan. Maailmalla kristittyjen määrä lisääntyy jatkuvasti. Eri asia sitten on, miten tapakristittyjä he ovat. Kaiketi heissä on aivan sama jakauma kuin kaikkialla, eli syvästi uskovista, tapakristittyjen kautta porukkaan, joka ei juuri välitä aiheesta.
Protestanttisuudessa vaikein taakka on mielestäni sola scriptura, joka antaa kouhoimmille "Päiveille" sellaisen lakimieshenkisen asetelman omaa ja muiden ihmisten (!!!) uskoa ja elämää kohtaan.
Olen enemmän mystiikan linjoilla, mutta en olekaan rajautunut hengellisyydessäni mihinkään kirkkokuntaan (tai edes välttämättä uskontokuntaan, vaan voin tarkastella heidänkin hengellisyyttään avoimesti). Olen kyllä tapakristitty siis, mutta toki sisimpäni on omani.
Nykyinen ilmapiiri ei oikein anna tilaa tällaisten erilaisten näkemysten esittämiselle. Päättömimmät ja kovaäänisimmän vain ovat esillä, mikä kieltämättä välillä on aika väsyttävää ja turhauttavaa.
Eri tavalla ja joustavammin näistä asioista ajattelevista ihmisistä osa pitäytyy "tapakristittyinä", koska onpa edes joku paikka, joka pyörii näiden asioiden ympärillä. Se on varsin epätäydellinen ja täynnä jumiutunutta hengellisyyttä (kuten elämä yleensäkin), mutta se on silti ihmisten hengellisyyden ilmauksesta syntynyt instituutio. Järjestäytynyt uskonnollisuus on aina tietyllä tapaa ongelmallista, mutta toisaalta hengellisyydessä on olennaista myös tajuta, että olemme yhtä ihmiskunnan kanssa. Siksi sellainen erakoituminen omiin mystisiin harjoituksiin on vain jonkinlainen välivaihe hengellisyyden polulla.
Alue: Aihe vapaa
On samalla tavalla ajattelevia paljonkin
ja kuten totesit, me emme pidä paljon ääntä.
Julkisuudessa näkyvät vain ne ääripäät Päivi Räsä sineen jne. Itse kuulun kirkkoon, koska siellä tehdään tärkeää diakoniatyötä köyhien ja syrjäytyneiden hyväksi. Uskon rakastavaan Jumalaan ja käyn silloin tällöin jumalanpalveluksissa. Koen samalla tavalla
kuin aloittaja, että uskon tulisi näkyä välittävässä
asenteessa ja teoissa lähimmäisiä sekä luotuja kohtaan, mutta usko ei synny suorittamalla,
vaan positiivisen ihmettelyn kautta: luomakunta on niin ihmeellinen, että en jaksa uskoa siihen, että kaiken takana olisi vain sattuma. Hyvää päivänjatkoa kaikille!