Pakko nyt vaan sanoa..

Kuitenkaan se, että jollain muulla asiat on huonosti, ei ole oikeutus väittää, että muilla asiat olisi hyvin eikä valitusoikeutta :)



Meillä jokaisella on oikeus välillä natista pieniäkin asioita ilman että alamme ajatella kaikkia niitä hengityskoneissa olevia ihmisiä.



Tärkeintä minusta on se, että osaamme nähdä vielä asiat oikeassa mittasuhteissa: emme vähättele toisen ongelmia ja kun silmiemme eteen tulee ikävä ihmiskohtalo, opimme siitä jotain. Edes hetkeksi.



Oma lehmä voi olla ojassa, mutta minä valitan kuumuudesta. Koska se kohdallani tarkoittaa sitä, että oksentelen ja olen heikossa kunnossa. Minkäs teen, olen raskaana ja en voi omalle olotilalleni mitään. En ihan mitään, en mä voi koko aikaa suihkussakaan olla. Ei ole rahaa just nyt ilmalämpöpumppuun joten tuulettimen varassa teen sen, mitä heikotukseltani pystyn.



Ja hoidan samalla kuutta lasta. Omia tosin.



Ei ihminen sillekään mitään voi, että ei kestä raskauaikana 35 asteen lämpöä (sisällä tosin meillä vain 29 astetta).



Eli valitan tosi epäolelliseta sinun mielestäni, mutta tämä olotila vaan nyt täyttää mun elämäni - ja on täytttänyt jo pari kuukautta. Ei helteet kenenkään syy ole, siksi niistä onkin helppo valittaa :D

Hmm.. en tarkoittanut kapsauttaa kirjoitustani helteistä valittavien ihmisten niskaan vaan valaista siitä, että elämässä on paljon hyvää. Itsestäni näytti siltä, että ensisilmäyksellä palstalla valitettiin paljon asioista, jotka eivät välttämättä ole niin isoja, että niihin kannattaisi kiinnittää niin paljon huomiota.



hankala selittää, mutta itse nyt täysin pohjakosketuksen saaneena vasta nyt ymmärrän valittaneeni monesta sellaisesta asiasta, jotka vain tuntuivat olevan huonosti.



ymmärrän, että helteet varsinkin raskaana oleville tuntuu tosi pahoilta ja olen pahoillani jos loukkasin kirjoituksellani sinua.

oon ollut masentunut jo pitkään, ja koska kaikki aina sanoo, että pitää nauttia pienistä asioista ja kaikesta, niin olen yrittänyt hampaat irvessä iloita jokaisesta pilvenhattarasta ja leivosen laulusta, mutta se on vaan pirun rasittavaa yrittää koko ajan nauttia jostain ja huomata kaikki päivittäiset luonnon ja muut ihmeet. Tiedän oikein hyvin, että saatan kuolla vaikka tänään, ja siksi yritänkin nyt sitten olla aina kuin eläisin viimeistä päivää, mutta se käy kyllä voimille, arvostaa joka ikistä pikkuasiaa koko ajan.

Mikä nuorella on?

Se että jollakulla on asiat huonommin ei poista toisen, syystä tai toisesta, kärsimää tuskaa.

Sinä et ole oikeutettu arvostelemaan muiden kärsimyksiä, eivätkä he sinun.

Jos tuolle linjalle lähdetään niin sinä et saisi asiasta mainita koska joku on juuri tällä hetkellä katsomassa lastaan ruumishuoneella.

itse ollut masentunut pitkään.

Oon yrittänyt etsiä kaikesta jotain valonpilkahdusta mutta aika turhaan. Joskus siinä hetkellisesti kyllä onnistuen.



Omituista että tällä palstalla juututaan tällä tavoin asioihin. Oma lapseni on hyvin heikossa kunnossa ja peilasin tätä siihen, että asiat voivat oikeasti olla myös huonosti ja omalla kohdallani tämä tapaus sai ajattelemaan asioista hiukan toisin (en tosin väitä, että pysyvästi..valitettavasti)



ap

Olinko kirjoittanut näin provosoivasti, että vastat noin??

Minkälaisia ihmisiä täällä oikein on?



ap

Hyvähän se on,että huomaa itse valittaneensa turhasta.Se kai kuuluu ihmisluonteeseen.useimmat kärsimystä kokeneet ihmiset sanovat,että vasta sen jälkeen tajuaa,miten helppoa ennen oli.

onhan tuommoiset vastoinkäymiset kamalia, itsekin aina pelännyt itsellä ties mitä sairauksia ja sitten kun niitä ei ole ollutkaan, niin jonkun aikaa sitä iloitsee kaikesta eikä murehdi, mutta jostain syystä sitten vaan alkaa ne pikkuasiat nakertaa niin kuin ennenkin. Mutta ei se mielestäni ole mitenkään luonnotonta tai paha asia, mikäli siis kuitenkin pystyy pitämään asiat perspektiivissä eikä mene syöpäpotilaalle valittamaan, että kuolen kun on niin rumat suonikohjut. Pikkuasiatkin vaan herättää ärtymystä ja jostain lehdestä juuri luinkin, että kun joku vakavasti sairas oli parantunut, niin hänen läheisensä huomasi tämän henkilön masennuksen väistyneen, kun hän jaksoi taas valittaa pikkuasioista.

ymmärrän, että helteet varsinkin raskaana oleville tuntuu tosi pahoilta ja olen pahoillani jos loukkasin kirjoituksellani sinua.

En mä loukkaantunut, nyt vain täältä omasta henk. koht. hikilammikostani piti vähän puolustella itseäni :)

Kullä minä oikeasti tajuan, mitä haet takaa ja on tosi tärkeää, että me jokaienn saataisiin kokea noita hetkiä, jolloin omat huolet todellakin tuntuisi pieniltä ja vähäpätöisiltä.

Jos niitä ei tulisi tai meillä ei olisi silmiä nähdä niitä, oltaisiin tosi kylmiä ihmisiä jokainen.

tsemppiä siis helteisiin kaikille helteestä kärsiville. Yritä lohduttautua mielikuvilla kylmästä talvesta (eipä taida paljon auttaa tilanteessasi mutta kuitenkin...)



ap