Mitä tuo luetteloiva tyyli on kirjallisuudessa?
Kuuntelin pätkän Äidin puheenvuoron kirjasta. Hänen instasivuillaan. Siinä oli hyvä otos ja esimerkki: luetellaan valehtelematta 20 asiaa, mitä vanha talo on kokenut. En osaa selittää tätä. Monissa autofiktioissakin törmännyt samaan.
Kommentit (4)
Kuvailua listojen muodossa. Pyrkimystä sanoa paljon. Vaihtelua ja dynaamisuutta kerrontaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuvailua listojen muodossa. Pyrkimystä sanoa paljon. Vaihtelua ja dynaamisuutta kerrontaan.
Ei mielestä tuo vaihtelevuutta. Oi minun ihanat koipeni, olette kantaneet minut yli alttarin, yli heinäpellon, läpi cooperin-testin, synnytysosastolle ja sieltä takaisin, rakastelemaan vanhan heinäladon uumeniin jne. Tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvailua listojen muodossa. Pyrkimystä sanoa paljon. Vaihtelua ja dynaamisuutta kerrontaan.
Ei mielestä tuo vaihtelevuutta. Oi minun ihanat koipeni, olette kantaneet minut yli alttarin, yli heinäpellon, läpi cooperin-testin, synnytysosastolle ja sieltä takaisin, rakastelemaan vanhan heinäladon uumeniin jne. Tuollaista.
Ei tuo vaihtelevuutta, jos koko teksti on tuollaista, mutta missään kirjassa ei ole. Se on yksi tehokeino muiden joukossa, jolloin lopputulos on vaihtelevampi kuin ilman tuota keinoa.
Mitä tulee tuohon esimerkkiisi, siihenhän luetteloiva tyyli nimenomaan sopii. Tuossa pyritään kertomaan miten paljon kaikkea hänen typerät koipensa ovatkaan hänen elämänsä aikana hommailleet ja koska niitä asioita tietenkin on paljon, listaava ratkaisu tukee kerrontaa.
Huonoa kirjallisuutta?