Paikkakuntaa vaihtaneet

ja asunut niin ulkomailla kuin ympäri Suomea. KOti on täälä missä perhekin on, mutta toisaalta on ihana käydä välillä syntymäseudulla lapissa, missä olen nuoruuden parhaat vuodet viettänyt. Ja paluuta aika ajoin suunnittelen ;)

Itse olen muuttanut miehen perässä uudelle paikkakunnalle ja asunut täällä jo melkeen kymmenen vuotta, silti ei tunnu omalta paikkakunnalta. Toki toivon/toivoin, että tämä paikkakunta alkaisi tuntua ihanalta paikalta asua, mutta olen päätymässä siihen tulokseen että kaikki eivät vain yksinkertaisesti viihdy kaikkialla. Eikä tässä tapauksessa ole kyse siitä ettei kavereita/harrastuksia tai vastaavaa olisi löytynyt. Jotenkin kyseessä oleva paikkakunta ei vain nappaa, vaikka järkipäätöksellä täällä vielä asustelen. Lasten kannalta hyvä paikkakunta, miehellä mielenkiintoinen työ jne..

edelliseen lisään vielä että olen asunut monellakin paikkakunnalla myös ulkomailla. Vaikka sanotaan että koti on siellä missä sydänkin niin kyllä sillä ympäristölläkin vaan on merkitystä!

6 vuotta meni.

Muutin opiskelupaikkakunnalta takaisin kotikonnuilla muutama vuosi sitten. Ajatuksena oli tulla vain hetkeksi. Mutta sain töitä heti ja sillä tiellä olen vieläkin. Vaikka palasin kotiin meni lähes kaksi vuotta ennen kuin sain kiinteän kaveripiirin ja aloin kunnolla viihtymään. Toki sydän on aina täällä ollut ja kotiin paluu teki hyvää.



Nyt muutan miehen kanssa takaisin lähelle opiskelupaikkakuntaani. Hieman hirvittää lähteä taas kaupunkiin, mutta sopeutumista en hermoile. Suurinosa minun kavereista asuu juuri sillä alueella. Täältäkin ne parhaimmat on muuttaneet töiden ja koulujen perässä.