Lue keskustelun säännöt.
Työssä käynti ja koko työelämä ahdistaa ja on ahdistanut aina, mikä on ongelma?
08.03.2023 |
Olen kärsinyt tästä aina, mutta en ole koskaan sinänsä hakenut mitään apua tms. Olen vain kärvistellyt läpi "urani". Töihin lähteminen on todella työn ja tuskan takana fyysisine oireineen ja unettomine öineen, varsinkin uudet työpaikat ahdistavat aina ihan hirveästi, mutta tuttukaan työ ei poista ahdistusta kokonaan. Vain jos työ on ihan todella äärimmäisen tuttua rutiinia, ahdistus pysyy edes jotenkin ja hetkittäin kurissa.
Pidän ihmisistä, minusta pidetään ja tulen yleensä kaikkien kanssa toimeen, että siitä ei ole kyse. En ole mitenkään sosiaalisesti kömpelö siis. Mutta työssä käynti kaikkineen ahdistaa vaan ihan pirusti. Olen kokeillut kaikenlaisia ja muotoisia työsuhteita löytääkseni oman koloni jossa voisin hyvin, mutta kun ei... Olen 40+ enkä juurikaan ole työttömänä ollut, eli olen vain räpiköinyt jotenkin läpi elämäni ja pysynyt siis työelämässä, mutta tämä on siis ihan ka-ma-laa. :D
Muita samanlaisia? Mikä on diagnoosinne jos sellaista on? Miten pärjäilette asian kanssa?
Kommentit (11)
Täällä toinen, ei mitään diagnooseja. En ole koskaan tykännyt töissä käymisestä, eniten ärsyttää se että joku muu määrää ajankäytöstäni. Mieleistä alaa ei ole löytynyt, tai mieluisa ala on sellainen ettei siihen ole asuinalueellani mahdollisuutta kouluttautua, saatikka että alan töitä olisi lähimaillakaan. Palkka ei motivoi. Paras vaihtoehto olisi varmaankin ryhtyä yrittäjäksi, mutta ei siihenkää kaikkien rahkeet riitä. Olen ratkaissut asian tekemällä osa-aikaista työtä ja elämällä vähemmällä rahalla, elämä on siten siedettävämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko käyny lääkärissä? Sulla voi olla joku ahdistuneisuushäiriö
Osa-aikatyötä teen jotta palautumista olisi mahdollisimman paljon. Eläkkeelle pääsyä tai lottovoittoa odotellessa...
En tosiaan ole lääkärissä käynyt kun tämä tuntuu niin typerältä ja vähäpätöiseltä, vaikkakaan ei tosiaan ole kun miettii että olen kärsinyt tästä koko aikuiselämäni. En tiedä miksi avun hankkiminen tuntuu niin työläältä (heh) tällaisen asian vuoksi. Tietyntyyppistä yrittäjyyttäkin olen kokeillut, mutta siinä on sitten ihan omat, eri stressinsä. AP
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen, ei mitään diagnooseja. En ole koskaan tykännyt töissä käymisestä, eniten ärsyttää se että joku muu määrää ajankäytöstäni. Mieleistä alaa ei ole löytynyt, tai mieluisa ala on sellainen ettei siihen ole asuinalueellani mahdollisuutta kouluttautua, saatikka että alan töitä olisi lähimaillakaan. Palkka ei motivoi. Paras vaihtoehto olisi varmaankin ryhtyä yrittäjäksi, mutta ei siihenkää kaikkien rahkeet riitä. Olen ratkaissut asian tekemällä osa-aikaista työtä ja elämällä vähemmällä rahalla, elämä on siten siedettävämpää.
Minulla on myös tuo että palkkakaan ei motivoi. Olen tienannut joskus todella, todella hyvin, mutta ei se sen kivemmaksi mitään tehnyt. Mahdollisti vain/toki sen että saatoin tehdä 50% työaikaa. Se vähän helpotti. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaatko tunnistaa mikä tarkemmin ottaen töissä ahdistaa? Onko se se että työtäsi mitataan ja tarkkaillaan? Koetko suorituspaineita tai stressiä? Onko työtä liikaa? Ja ennenkaikkea: oletko täydellisyyttä tavoitteleva ja ahdistut kun työ ei tekemällä lopu tai ole tarpeeksi organisoitua?
On ihan normaalia tuntea että työ aina välistä ketuttaa. Ketäpä ei. Saan itse lohtua siitä että olisin stressaantuneempi työttömänä. Suosittelen myös ns. Quiet quittingia. Teet mitä voit ja ehdit mutta et uhraa koko elämääsi töille. Itse olen oppinut priorisoimaan ja vetämään rajoja ja en aina tee töitä 100% tehokkuudella. Teen työt tarkasti ja laadusta tinkimättä mutta joskus kuten nyt selaan AV ja tartun kohta taas kuvainnolliseen heinähankoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Diagnoosi: perslaiskuus
Jaa miten niin kun kaikesta hankaluudesta huolimatta ihminen on käynyt töissä koko elämänsä? Sanoisin pikemminkin päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Osaatko tunnistaa mikä tarkemmin ottaen töissä ahdistaa? Onko se se että työtäsi mitataan ja tarkkaillaan? Koetko suorituspaineita tai stressiä? Onko työtä liikaa? Ja ennenkaikkea: oletko täydellisyyttä tavoitteleva ja ahdistut kun työ ei tekemällä lopu tai ole tarpeeksi organisoitua?
On ihan normaalia tuntea että työ aina välistä ketuttaa. Ketäpä ei. Saan itse lohtua siitä että olisin stressaantuneempi työttömänä. Suosittelen myös ns. Quiet quittingia. Teet mitä voit ja ehdit mutta et uhraa koko elämääsi töille. Itse olen oppinut priorisoimaan ja vetämään rajoja ja en aina tee töitä 100% tehokkuudella. Teen työt tarkasti ja laadusta tinkimättä mutta joskus kuten nyt selaan AV ja tartun kohta taas kuvainnolliseen heinähankoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vähän sama juttu. Nuorena ja opiskelijana ahdisti kovastikin, kun piti kesätöitä ruveta miettimään jo tammikuussa. Teinkin vuosia täysin alaani liittymättömiä kesätöitä aina samassa paikassa, koska en vain halunnut etsiä kesätöitä muualta. En ole koskaan nauttinut työnteosta ja teen nytkin ihan vaan koska on pakko jostain rahaa saada. Unelmoin eläkkeelle pääsystä, vaikka tiedän, että pääsen eläkkeelle vasta aika myöhään ja tuloni tulevat olemaan pienet.
Olen usein miettinut, miksi suhtautumiseni työntekoon on hieman "kieroutunut", ja yhtenä vaikuttimena ehkä se, että isä aina toitotti työntekemsen tärkeyttä ja isäsuhteeni on muutenkin ollut aika ongelmallinen.
Teen työni tunnollisesti ja olen ihan pidetty työkaveri, mutta itse en tosiaan saa juurikaan mitään iloa itse työnteosta. Olen ollut lyhyitä kausia työttömänä, ja tuolloin elämänlaatuni on ollut ihan parasta.
ryhdy yrittäjäksi?