Onko vanhuksille yleistä kieltää oma kuolevaisuus?
Siis tekevät sellaisia suunnitelmia mitä kaikki muut näkevät että ovat tuhoon tuomittuja koska elinaikaa ei ole kauaa enää. Keksitty esimerkki: Haaveilee ostavansa talon Ranskasta vaikka on raihnainen ja tuskin jaksaa kaksiota siivota ja ikää 80v. Siis ei nyt ihan noin radikaalia mutta kuitenkin ei ole järki mukana ja osaa miettiä ikäänsä.
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Hävetti kun olen melkein 80 ja ostin läppärin. Mitähän ne myyjät aatteli, mummu kuolee kohta, jää uus läppäri perinnöksi.
Uus läppäri on parempi asenne, kuin äitini määä kuolen kohta, jota nyt kuunneltu jo muutama vuosi.
Ei ole.
Haaveissani on linna Ranskassa, 19-vuotias rakastaja ja voitto Mrs Bikini Fitness -kisassa.
Hilja, 98 vee
Miksi vanhuksella ei saisi olla haaveita, mistä tiedät etteikö hän päätyisi sinne Ranskaan huvilalle.
Ihan joka ikäluokassa on tavallista kieltää oma kuolevaisuus ja unelmoida epärealistisesti.
Mieluummin se, että haaveilee ja toteuttaa unelmiaan kuin että tekee puheissaan kuolemaa kymmeniä vuosia.
Tavallisempaa on minusta höpöttää koko ajan omasta kuolemastaan ja sairauksistaan.
Ei mun enää kannata sitä, ei mun enää kannata tota, kun jos mä tästä pian jo kuolen pois kauan on jo kuolemaa tehnyt, ei ole kivaa kuunneltavaa, mieluummin ottaisin tulevaisuuden suunnittelijan ja haaveilijan.
80 v. voi hyvinkin elää vielä parikymmentä vuotta. Pitääkö se aika vaan odottaa kotona kuolemaa? Se on hyvä merkki, että mieli on virkeä ja positiivinen.
Mistä ap tietää oman elinaikansa? Ei kannatta hirveästi puuttua toisten asioihin. Ihan vinkkinä.
Minä en tajunnut voivani kuolla milloin tahansa kuin vasta 45v. Kyllä tuo kuolemattomuus on yl. Nuorten juttu.
Kirsti Paakkanen ajeli urheiluautolla ja asusteli Nizzan huvilassaan 80- >90v
On hyvä että on haaveita ja mielikuvitusta. Eihän nuorenakaan haaveillut toteudu aina tai monet niistä. Joillakin ei toteudu juuri mikään tai pienemmät. Elämäniloa voi syntyä vähän unelmista tai kivan asian ajattelusta, vaikka se olisi tavallaan "turhaa". Eri asia sitten heittääkö huumorilla tai kevyemmin, vai realiteetit kadonneet. Voi keski-ikäinenkin haaveilla parisuhteesta, mutta tietää todelliset realiteetit ja vaatimukset, ei mene siihen. Tai haluaa ulkomaille, ei pääse sinne. Elää ilmastohelvetissä ja energia poissa.
Aloittaja on täysi id ioo tti.
Voi sitä vaikka haaveilla kartanon ostamisesta ja maailmanympäripurjehduksesta. Ihan sama minkä ikäinen on.
Ja ei ole aloittajan asia määritellä, millä tavalla 80-vuotias siivoaa asuntonsa. Niin kauan, kuin hajuhaittoja ei ole ja roskat pysyvät ovien sisällä, niin ihan sama elääkö sottaisesti. On niitä nuorempiakin sikailijoita ihan riittämiin tässä maassa. Vai kieltääkö tuo torvi aloittaja kaikkien "siivottomien" haaveilun, iästä riippumatta.
Vanhat ihmiset tietävät tasa tarkkaan että mitä luultavimmin kuolevat ennen nuoria, mutta tietävät myös, että kuolema ei ole iästä kiinni. Ehkä sillä sun vanhuksella on ympäriltä ystävä- tai sukulaispiiristä kuollut lapsi tai kaksi tai naapurin Pentti, joka humalapäissään kaatui ja halkaisi päänsä.
Voi olla, että se sun Ranskassa olevasta talosta haaveileva mummo elää vielä 25 v ja nauttii Välimeren maisemista tuhlaten sinne loputkin säästöistään.
Sehän se kai sua ärsyttääkin, että mummo saattaa todellakin vuokrata sen kalliin talon myymällä koko kiinteän omaisuutensa Suomessa, ostaa sitten lämpimästä itselleen siivous- ja hoitopalvelut ja sinä jäät ilman kauan kuolaamaasi perintöä.
Siksi kai sua ärsyttääkin, että mummon kotia ei siivota? Asunnosta kun saa vähemmän jos siellä on piintynyttä likaa. Per---le, on perintö sitten pienempi.
Eikö sun mieleesi ole tullut, että vähin mitä voisit tehdä on siivota mummon nurkat nurisematta?
Ehkä mummo viihtyy sitten paremmin sun seurassa ja jättää asunnon sinulle?
Vaan ei, ei sellainen tullut kai mieleesikään, kun olet vaan tottunut vaatimaan itsellesi käsi ojossa kaiken vaan et suomaan vanhemmillesi ja isovanhemmillesi mitään.
Oletpa surkimus.
Isoäitini on 76-vuotias ja osti viime kesänä talon Ranskasta.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on täysi id ioo tti.
Voi sitä vaikka haaveilla kartanon ostamisesta ja maailmanympäripurjehduksesta. Ihan sama minkä ikäinen on.
Ja ei ole aloittajan asia määritellä, millä tavalla 80-vuotias siivoaa asuntonsa. Niin kauan, kuin hajuhaittoja ei ole ja roskat pysyvät ovien sisällä, niin ihan sama elääkö sottaisesti. On niitä nuorempiakin sikailijoita ihan riittämiin tässä maassa. Vai kieltääkö tuo torvi aloittaja kaikkien "siivottomien" haaveilun, iästä riippumatta.
Vanhat ihmiset tietävät tasa tarkkaan että mitä luultavimmin kuolevat ennen nuoria, mutta tietävät myös, että kuolema ei ole iästä kiinni. Ehkä sillä sun vanhuksella on ympäriltä ystävä- tai sukulaispiiristä kuollut lapsi tai kaksi tai naapurin Pentti, joka humalapäissään kaatui ja halkaisi päänsä.
Voi olla, että se sun Ranskassa olevasta talosta haaveileva mummo elää vielä 25 v ja nauttii Välimeren maisemista tuhlaten sinne loputkin säästöistään.
Sehän se kai sua ärsyttääkin, että mummo saattaa todellakin vuokrata sen kalliin talon myymällä koko kiinteän omaisuutensa Suomessa, ostaa sitten lämpimästä itselleen siivous- ja hoitopalvelut ja sinä jäät ilman kauan kuolaamaasi perintöä.
Siksi kai sua ärsyttääkin, että mummon kotia ei siivota? Asunnosta kun saa vähemmän jos siellä on piintynyttä likaa. Per---le, on perintö sitten pienempi.
Eikö sun mieleesi ole tullut, että vähin mitä voisit tehdä on siivota mummon nurkat nurisematta?
Ehkä mummo viihtyy sitten paremmin sun seurassa ja jättää asunnon sinulle?
Vaan ei, ei sellainen tullut kai mieleesikään, kun olet vaan tottunut vaatimaan itsellesi käsi ojossa kaiken vaan et suomaan vanhemmillesi ja isovanhemmillesi mitään.
Oletpa surkimus.
Tuota noin.... jos ap on surkimus, niin sinäkö se olet meidän korkein toivomme?
Tietääkö ap, että myös nuoret kuolevat?
Lopettakaa nuoret kaikki haaveilu kun voi olla, ettette elä enää kauan.
Eihän se kuulu muille mihin rahansa laittaa.
Jopas herätti tunteita. Talo Ranskassa oli keksitty esimerkki kuten kerroin aloitusviestissä. Pointti on se, että ne epärealistiset jutut eivät ole sellaisia mitä voi itse toteuttaa ja ne kaatuu muiden niskaan hoidettaviksi. Mutta kun kertoo faktat alkaa uhoaminen että aikoo elää 100-vuotiaaksi.
Ap
Hävetti kun olen melkein 80 ja ostin läppärin. Mitähän ne myyjät aatteli, mummu kuolee kohta, jää uus läppäri perinnöksi.