Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko anteeksi?
11.08.2008 |
Tästä on jo aikaa mutta kun ei lakkaa vaivaamasta. Mies oli eräällä baarireissulla pussaillut erään naisen kanssa jonka tunnusti minulle välittömästi.
Olo on loukattu ja lapsia on sekä tulossa.
Miten selvittää asia? Ja voiko sitä selvittää?
Kommentit (17)
Mistä voi mennä takuuseen, ettei mitään muuta ole tapahtunut?
Miksi oli pussaillut? Onko aiemmin tehnyt vastaavaa tai halunnut tehdä?
Minkälaisessa jamassa parisuhde? Katuuko mies selvästi vai menikö ohi olankohautuksella?
Kannattaa varmaan ottaa asia puheeksi kun kaivelee, eikä ihme että kaivelee varsinkin raskaana ollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en pitänyt sitä paljon minään jos totta puhutaan. Yks kännipusu sinne tänne jonka jälkeen tulee kiltisti kotiin vaimon luo. Olisi ollut tyhmää jäädä siihen kiinni
sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin antaa anteeksi. Et kai nyt eroakaan ota yhden pussailun vuoksi? Vai aiotko myrkyttää mielesi ja tulevaisuutesi? Jos et mitään halua tehdä, sinulla ei ole vaihtoehtoa.
Olimme saaneet juuri kuulla kauan toivotusta perheenlisäyksestä. Ja kyllä, molemmat halusi paljon. Seksi elämä alkoi juuri kukoistaa pitkästä aikaa vaikka ihan hyvää se oli "huononakin" aikana.
Kyllä se todellakin typerältä lipsahdukselta vaikuttaa. Olen 100% varma etteivät menneet sen pidemmälle.
Mutta kun tuntuu pahalle. Usko ja luottamus meni kerralla. Miten jaksan iloita raskaudesta kun tämä asia vaivaa? elänkö valhessa kun luulen kaiken olevan hyvin. Olemme aina olleet avoimia ja läheisiä. Vituttaa.
luottamus meni kerralla, eikä se varmaan voi enää korjaantua kuin 99 prosenttisesti.
Teillä on todellakin hyvä suhde, kun mies uskalsi tulla ja tunnustaa. Älä nyt reagoi niin, että hän sulkee suunsa tästä lähtien... Jos hänelle jää tunne, että kannatti tunnustaa, niin hän kyllä tekee sen uudelleen, jos on tarvis. Näin tiedät, että voit uskoa ja luottaa edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostavinta tilanteessanne on se, että kuvitteleeko miehesi, että homma on unohdettu ja ehkä toistettavissa, jos hän pyytää anteeksi ja sinä annat anteeksi,
Itkeskelee vähän väliä ja on valmis vaikka mihin että saisimme kaiken korjattua. En osaa olla muuta kuin surullinen, en ole antanut anteeksi.
Ei mulla ole voimia tälläiseen. On lapset jaloissa ja masussa yksi. Olin niin onnellinen, perhe ei ole tullut meille helposti ja luulin että elimme onnellisinta aikaamme. Talokin rakenteilla. Oli niin paljon suunnitelmia ja haaveita.
Tuntuu että avioliittomme oli vain halpa vitsi. Typerää olisi erota tämän takia. Mies on hyvä isä ja en raaskisi koskaan heitä erottaa. Mutta en halua liittooni katkeruutta ja epäluottamusta. Olen luonteeltani sellainen ihminen jonka on hirveän vaikea unohtaa ja antaa anteeksi näin katkeraa pettymystä. Teen kuitenkin omalla käytökselläni liitostamme onnettoman aikaa myöten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kunhan ei olisi toistuvaa käytöstä (tyyliin joka baarireissulla).
Samaa mieltä kuin nuo, että yks kännipusu sinne tänne ei todellakaan ainakaan meidän maailmaa kaada, vaikka ei se tietenkään hyvältä toisesta tunnu.
joskus kännipäissäni syyllistyväni moiseen mokailuun. Erehtyminen on inhimillistä ja anteeksianto myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitänee vain antaa ajan kulua. Kiitos teille vastanneille, ihan kiva kuulla miten muut suhtautuu tälläiseen.
ap.
Meillä ei ollut silloin lapsia mutta olimme naimissa. Muutamaan vuoteen mies ei käynyt muualla kuin työn puitteissa illanvietoissa. Ei meidän suhde kuitenkaan ole koskaan palanut täysin ennalleen, nyt sen vasta 10 vuoden jälkeen tajuan. Mutta anteeksi olen antanut enkä katkera ollenkaan...särkyi vain se joku kaunis kuva meistä kahdesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osasit pukea sen sanoiksi. "kaunis kuva meistä kahdesta".
Meillä oli todellakin hyvä liitto. Aina läheisiä ja avoimia, tervettä suhtautumista. Ei pahoja riitoja. Paljon koettiin yhdessä, rankkojakin asioita. Toinen toiselle tuki ja lohtu. Pidettiin hauskaa. Aina yhdessä mietimme miten parantaa suhdettamme, kerroimme kipeätkin asiat. Tuntui uskomattomalle että kaikki voi olla niinkin hyvin huonoinakin aikoina, koskaan ei toisistamme tarvinnut olla huolissamme.
Vietimme äskettäin ihanaa hääpäivää jonka yönä tämä lapsi sai alkunsa. Ei meillä ole rankkaa ollut lastenkaan kanssa. Parisuhde voi hyvin lapsista huolimatta, paremminkin. Joka päivä sanoimme rakastavamme toisiamme ja lapsiamme.
Nyt tässä kaikessa on tuo musta ryppy. En usko sen olevan minkään jäävuorenhuippu vaan todellakin känninen lipsahdus. Tunnen sen naisen mikä pahentaa asiaa. Sillä on nimi ja kasvot.
Monet ystävämme on aina kehuneet ja hieman kadehtineetkin liittoamme. Mutta ihan samanlainen petturiperhe olemme kuin tuhannet muutkin suomalaiskodit. Ei meillä taida ollakkaan mitään erityistä. Niin halvalla meni tämän liiton kauneus.
Tiedän että olen tavallista herkemmällä päällä. Tässä oli todellakin monta suuren ilon aihetta, ihan kuin elämä olisi nostanut korkeimmalle jalustalleen että saisi viskata siltä alas.
Musta on kaksinaamasta kiukutella miehelle joka häpeää ja/tai katuu tekoaan JOS ei kerran itsestään voi mennä takuuseen??
En tajua mitä hemmettiä te märehditte jossain syvänteessä jos haluatte olla yhdessä ja homma on selvästi ollu virhe.
Mutta omapahan on napasi. Ei tollasella voi kiusatakaan, puhukaa kunnolla asia läpi ja lopettakaa se vellominen.
Jos mies katuu, haluaa olla kanssasi niin mitä siinä sitten? Ihmiset tekee virheitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollaan varmaan vähän samanlaisia, tajuan täysin sun tunteen... pelkään että mies tekis tommosen virheen just siksi että vaikka järjellä tajuan että pitäis pystyä antamaan anteeksi ja unohtaan niin tiedän etten pystyisi ja se olis AINA meidän välissä, aina.
tosin tiedän senkin että jos itse pettäisin niin luultavasti lopettaisin liiton, vaikka en sitä haluaisikaan, en vaan kestä sitä ajatusta että meidän avioliitto olisi tahrittu...
Anna anteeksi. Viettäkää kiva kesä yhdessä.
Itse annoin anteeksi jopa syrjähypyn. Pussailu ei ole läheskään niin paha ja varsinkin kännipäissään tehtynä. Jos olisi harkittua pettämistä en hyväksyisi. Anna anteeksi.... Elämä jatkuu!