Lue keskustelun säännöt.
Missä säilytät vanhoja päiväkirjoja?
05.03.2023 |
Olen kirjoittanut epäsäännöllisesti päiväkirjoja 12-vuotiaasta asti aikuisikään asti. Edelleen kirjoitan, ehkä kerran pari vuodessa. Tekstit sisältävät arkaluonteisia asioita, eikä ne ole tarkoitettu kenenkään luettaviksi.
Nyt aloin miettimään, kun tavallaan häiritsee, että jos vaikka kuolen tai vaikka poikakaveri voisi teoriassa niitä lukea (vaikkei varmaan lukisi), niin ne olisi kaikkien luettavissa.
Pitäiskö ne tuhota? Toisaalta on kiva lukea vanhoja päiväkirjoja, mutta toisaalta, miksi niitä pitäisi lukea. Nehän on kuitenkin vanhoja asioita, ja enimmäkseen ne on ollut mulle terapiavälineenä ja sen hetkisen tunteen purkauksia. Tarvitseeko niitä edes muistella? Mitä väliä on teinirakkaudella, jolla ei tässä hetkessä ole mitään merkitystä. Tai jos olen ollut syvästi masentunut, miksi niitä pitäisi lukea.
Toki onhan se ihanaakin lukea ja muistella mukavia asioita ja sen hetkisiä ihmisiä, mutta eikös periaatteessa vain tällä hetkellä ole väliä.
Mitä itse olet tehnyt vanhoille päiväkirjoille? Tuhonnut vai säilyttänyt? Luetko niitä enää tänä päivänä?
Kommentit (11)
Minulle selvisi aikoinaan, että äiti oli lukenut kaikki vuosien aikana kirjoittamat päiväkirjat. Siihen loppui niiden kirjoittaminen. Nyt ne on minulla kirjahyllyn laatikossa, mutta poltan ne ensi kesän aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos aloituksesta! olen miettinyt tuota samaa, puolisiso ehdottaa yhteenmuuttoa, mutta mietin missä/ miten säilytän kaiken henkilökohtaisen. ja PÄIVÄKIRJAT !! Olen asunut yhdessä ja tuolloin KAIKKI tavarani pengottiin tietokoneita myöten. :(
Vanhempien luona säilytän. Epäilen että yksi veljistäni on niitä kyllä lukenut, mutta siinäpähän on saanut traumat lukiessaan nuoruuteni sekoiluja niistä. :)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos aloituksesta! olen miettinyt tuota samaa, puolisiso ehdottaa yhteenmuuttoa, mutta mietin missä/ miten säilytän kaiken henkilökohtaisen. ja PÄIVÄKIRJAT !! Olen asunut yhdessä ja tuolloin KAIKKI tavarani pengottiin tietokoneita myöten. :(
Siis penkoiko puolisosi tavarasi? Jos näin on niin miten ihmeessä suostut edes seurustelemaan tuollaisen ihmisen kanssa. Miten voisit koskaan luottaa häneen?
No eikö sitä ole mitään lukittavia juttuja, jonne laittaa päiväkirjansa. Mulla on nuoruudenpäiväkirjoja tallella. Ne ovat ihan vain kaapissa, kun asun yksin eikä pelkoa, että joku lukisi. Eikä niissä kyllä mitään salaista olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kirjoittanut säännöllisesti päiväkirjoja vuodesta 1976 lähtien. Niissä on paljon paitsi henkilökohtaisen elämäni tapahtumia ja ajatuksia niin myös kuvauksia ja tietoja maailman tapahtumista. Säästä, politiikasta, sodista, kuuluisista ja merkittävistä ihmisistä jne. Olen asunut myös Suomen ulkopuolella. Nuo kirjat ovat minulle arvokkaita, vaikka muuten en juuri säilytä vanhoja juttuja. Erityisen arvokkaita ovat kuvaukset ja muistot rakkaista poismenneistä läheisistäni. Heidän viimeisistä ajoista, keskusteluistamme, omista tuntemuksistani jne. Säilytän kirjoja kauniissa pienessä lukollisessa matkalaukussa. Aikaisemmin, kun niitä oli vähemmän, pidin niitä lukollisessa salkussa. Minua ei haittaa, jos niitä luetaan kuolemani jälkeen. Läheisistä ja lähitutuista en ole kirjoittanut mitään ilkeää enkä salattavaa.
Olen ajatellut, että pitäisi tehdä sellainen "puhtaaksikirjoitus " päiväkirjoille. Eli kirjoittaa ylös sellaiset asiat, joilla voi olla jotain merkitystä jälkipolville, vaikkapa sukututkimusta tehdessä ( itse teen sukututkimusta ja olisi todella suuri lahja, saada jonkun esisukulaisen päiväkirja/ kirjoja luettavaksi).
Puhtaaksikirjoittaessa jättäisin pois sellaiset asiat, mitkä ovat asioita, joita en tahdo jälkipolville kertoa. Lapseltani kysyin lukeeko päiväkirjajani , kun kuolen ( ja juu , tiedän ettei lähtöjärjetystä kukaan tiedä) ja hän sanoi, että kyllä varmaan tahtoisi lukea. Onhan siellä esim. ajatuksia mitä lapsen isän kuolema aikanaan herätti mielessäni hyvin nuona äitinä.
Hirveä urakka tuossa vaan on, minulle on päiväkirjoja ja vuosikirjoja kertynyt viitisenkymmentä.
Ja päiväkirjat ovat varastossa parissa suuressa laatikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eikö sitä ole mitään lukittavia juttuja, jonne laittaa päiväkirjansa. Mulla on nuoruudenpäiväkirjoja tallella. Ne ovat ihan vain kaapissa, kun asun yksin eikä pelkoa, että joku lukisi. Eikä niissä kyllä mitään salaista olekaan.
Ostaa vaikka kansioita ja niihin laittaa lukot.
Ap täällä, tuhosin äsken kaikki päiväkirjani ja oikeastaan päällimmäinen tunne on helpotus!
Ihanaa, jos joku ne säilyttää, ja ettei niissä ole mitään traumatisoivaa muille ja että niitä on ilo lukea.
Itselleni päiväkirjat ovat ns. terapian välineenä (ja hyvä terapian väline on). Ajattelen, että muistan kyllä asiat, kaiken tarpeellisen, jos on tarpeen ja sitten kun kuolen joskus, ei niitä tartte edes muistaa. Tällä ajalla on väliö, menneisyys olkoon mikä on.
Mun ei tarvi muistaa mun tuhatta ja miljoonaa sydänsurua, kaveri riitoja, ulkonäköpaineita ja ahdistuksia.
Ja just ton takia, että jos yhteenmuutto tulee, ei tarvi pelätä, että joku lukee ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhottavaa jos joutuu tuhoamaan päiväkirjat sen pelon takia että joku lukee ne! :(
Olen toistaiseksi säilönyt kaapinpohjalle. Kaikkein arkaluontoisimmat sivut olen tosin jälkikäteen poistanut yhdestä teini-iän päiväkirjasta. Jos nyt kuolisin, ei päiväkirjoissa pitäisi olla mitään syvästi järkyttävää. Kun en enää itse välitä niitä lukea, tarjoan niitä lapsilleni tai Kansallisarkistolle.