Miksi jotkut adoptoidut ei ole yhtään kiinnostuneita juuristaan?

Miksi olisin? Ne on mulle täysin tuntemattomia ihmisiä. 

Miksi pitäisi kiinnostua täysin tuntemattomista ihmisistä?

Oikea perheeni on tämä perhe. Biologiset vanhemmat ei ole oikeaa perhettä.

Riippuu varmaan mitkä ovat adoption taustasyyt. Jos adoptiovanhemmat tuntuvat oikeilta vanhemmilta, kuten ovatkin joillekin, ehkei halua draamaa elämäänsä muualta. Jos ottaa yhteyttä biologisiin sukulaisiin, mitä yllätyksiä tulee sen mukana vai meneekö kaikki ok. Ja joutuuko huolehtimaan sitten biologisesta vanhemmasta, jos tämä on sairas vai onko asiat hoidettu toisin.

Oma isäni ei halunnut koskaan etsiä biologisia vanhempiaan, koska hän sanoi, että adoptiovanhemmat riittävät. Oikeastaan epäilen myös, että hän vähän pelkäsi, millainen biologinen äiti mahtaisi olla. Kylällä liikkui huhuja, että biologinen äiti olisi ollut itseään myynyt alkkis ja isä mahdollisesti samassa seurueessa pyörinyt pikkurikollinen. Isäni oli annettu adoptioon jo vauvana.

Omat juuret ja perhe ei ole niin mustavalkoinen, vaan suhteellisempi kuin kuvittelet.

Minua kiinnostaisi ainoastaan tietää terveystiedot, jotta tietäisin jos on perinnöllisiä tekijöitä. Mutta en haluaisi tietää henkilökohtaisesti niitä henkilöitä.

He antoivat minut jo pois kerran. Miksi ottaisin sitä riskiä, että he hylkäisivät minut uudelleen?

Ilmiannettu.

Ahaa, nyt yrität eri tulokulmaa samaan juttuun kuin pari viikkoa sitten. Viimeksihän olit adoptoitu ja ihmettelit miksi ihmiset kysyvät sinulta juuristasi vaikkei sinua kiinnosta.

Eikö moni sano että ne juuret alkaa kiinnostaa kun saa omia lapsia? Ei välttämättä ennen sitä.

Lisäksi ehkä sekin vaikuttaa tietääkö jotain vai ei mitään juuristaan? Esim. tuolla aiemmin mainittu isä jonka bioäiti -/isä luultavasti alkkis/pikkurikollinen =menneisyys ei ole täysin pimennossa.

Noissa on sioja eroja, joku voi tietää sen "tarinansa" kokonaan, osa suurimmaksi osaksi, osa jotain murusia, ja osa ei yhtään mitään.