Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä on, että ajattelee itseään aina kymmenen vuotta nuorempana kuin on?
24.02.2023 |
Kolmikymppisenä tuntui kaksikymppiseltä, nelikymppisenä kolmikymppiseltä, viisikymppisenä neljäkymppiseltä. En pysy oikein perässä oikeissa ikävuosissa.
Kommentit (11)
Naiset vihaavat ikäänsä. Huomaa erinomaisesti vaikka tinderissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet mieleltäsi nuorekas. Ikä on vaan numero.
Itse pidän 20-vuotiaita ihan lapsina. Olen 35.
Ei tuo taida olla mikään sääntö. Minä ajattelen itseäni pysyvästi n. 28-vuotiaana (olen yli 50 ja kuitenkin ihan sinut ikäni kanssa vaikkei tämä tainnut siltä kuulostaa.)
En ajattele, mutta kun sanoin töissä työkaverille täyttäväni ensi viikolla 50 niin se sanoi, että luuli, että 40 on lähempänä.
Vierailija kirjoitti:
Ai, mä taas ajattelen itseni n. 5-10 vuotta vanhemmaksi kuin olen.
En mitenkään negatiivisessa mielessä enkä koe olevani sen rupsahtaneempi tai raihnaisempi kuin muutkaan ikäiseni, mutta henkisesti ja elämäntilanteellisesti olen samaistunut itseäni vanhempiin.
Ehkä siksi, että sain lapseni parikymppisenä. Nyt ollessani vähän yli 40, toinen asuu jo omillaan ja nuorinkin on kohta täysikäinen.
Samassa tilanteessa ja mietteissä kaveripiirissäni ovat n. 5-kymppiset.
Mulla sama, saanut myös lapset parikymppisenä. Tosin fyysisesti tunnen myös itseni noin 10+ vuotta nuoremmaksi, mutta varmaan useimmat. :D ja koin itseni kyllä vähän muita ikäisiäni kypsemmäksi ja vastuullisemmaksi jo ennen lapsia, muutenkaan en ole hölmöimmästä päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset eivät huomaa ajan kulumista ja vaiva vain pahenee ikääntyessä. Teen työkseni kiinteistötarkastuksia. Kun kysyn asukkaalta, milloin vaikkapa kylppäriremontti on tehty, niin ihan vastahan se tehtiin.
Kun katselen tyyliä ja vesikalusteita, arvelen, että se tehtiin mielummin 1980-luvulla, eikä 2010-luvulla. Kun paperit löytyvät, boomerit ovat tosi yllättyneitä asiasta. Näin kerta toisensa jälkeen.
Mua luullaan paljon vanhemmaksi. Johtuu vaatimattomasta ulkonäöstä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kuvittele itseäni vanhempana kuin olen. Lähinnä ajattelen olevani jossain tietyssä ikähaarukassa (esim. 25-30, jos olen 27) ja se saa riittää.
Vierailija kirjoitti:
En ajattele, mutta kun sanoin töissä työkaverille täyttäväni ensi viikolla 50 niin se sanoi, että luuli, että 40 on lähempänä.
Työkaveruus on katkolla, jos sanoisi naiselle, että luulin sinun olevan lähempänä 60.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 40 mutta koen ja näen itseni 30 -vuotiaana. Ostan vaatteeni VeroModasta, Vilasta, Henkkamaukasta. En kuitenkaan mitään paljastavaa pintaliitomuotia.
Minulla on kyllä jonkinlainen ikäkriisi. "Rupsahtaminen" on tapahtunut viimeisen puolen vuoden aikana.
Kysyisin vielä että miten parikymppiset "kohtelevat" puolta vanhempia? Kun jotenkin tuntuu että pilkataan että sinulla on jo harmaita ja naama valuu. Dude, meillä on 20 vuotta ikäeroa, kyllä se sinuunkin iskee, ne vuodet ja rupsahtaminen.
Ai, mä taas ajattelen itseni n. 5-10 vuotta vanhemmaksi kuin olen.
En mitenkään negatiivisessa mielessä enkä koe olevani sen rupsahtaneempi tai raihnaisempi kuin muutkaan ikäiseni, mutta henkisesti ja elämäntilanteellisesti olen samaistunut itseäni vanhempiin.
Ehkä siksi, että sain lapseni parikymppisenä. Nyt ollessani vähän yli 40, toinen asuu jo omillaan ja nuorinkin on kohta täysikäinen.
Samassa tilanteessa ja mietteissä kaveripiirissäni ovat n. 5-kymppiset.