Pitäisikö huolestua/Mitä tehdä? Lapsen kaveri"ongelma"...

Pojan eskarissa tämmöinen johtajapoika päätti että lapsemme on vääränlainen. Alkoi kiusaaminen, poisajaminen, ulkonäöstä haukkuminen, väkivalta.

Poikani sieti tätä aikansa ja pyrki sitkeästi mukaan kun ei yksinkään ollut kiva olla.

Loppukeväästä alkoi vastaamaan häneen kohdistuvaan väkivaltaan antamalla takaisin samalla mitalla. Sitten tämä johtajapoika kavereineen kanteli aina pojastani opettajille. Eivät itse kuulemma tehneet koskaan mitään. Poikani sai toruja joka päivä ja oli puhuttelussa.

Opettajan kanssa puhuttiin monesti, mitään ongelmaa ei kuulemma ole, ja yhden saa jättää leikeistä ulos jos tahtoo. Eikä nämä luokan "johtajapojat" kuulemma ikinä tekisi kenellekään mitään pahaa. Just.

Nyt poika aloittaa koulun eri paikassa, toivottavasti pääsee mukaan porukoihin. Samaan kouluun en laittanut, koska en luota siihen systeemiin. Siellä pihalla on muillekin lapsilletehty väkivaltaa ja opettajat vaan painaa villaisella , kun MEILLÄ EI OLE TÄSSÄ KOULUSSA ONGELMIA. LAPSESI ON VAIN LIIAN HERKKÄ.

Liian herkkä kun ei halua turpaansa päivittäin..

että siihen joukkoonkin voi mennä mukaan pelaamaan ja puuhailemaan välitunneilla, vaikka tästä "johtajasta" ei niin välitäkään. Ei hänen kanssaan tarvitse kaveerata, mutta että joukkoon mukaan. Mikäli puuhaavat jotain sellaista mistä poika ei välitä, niin siihen ei tarvitse osallistua, mutta esim pallopeleihin ja muihin voisi olla ihan kivakin osallistua.

yksi hyvä ystävä on koulussa ja muutama sellainen kaveri joiden kanssa leikkii ryhmässä mutta ei oikein yksin. Näistä lapsista kaksi asuukin ihan naapurissa ja tulee usein pyytämään ulos mutta jostain syystä poika ei halua mennä.



Mielestäni ei ole varsinaisesti ujo vaikka rauhallinen onkin, jos on ulkona ja joku tulee siihen kaveriksi niin on vauhdikkaatkin leikit, mutta usein kotona valittaa miten on "tylsää kun ei oo ketään kaveriakaan". En usko että häntä kiusataan, kun selvästi innoisaan pyytävät jalkapallopeliin tms mukaan. Toivon ettei tuo paras kaveri vaan muuta mihinkään ettei jää lopulta yksinäiseksi.



Huolissani en kuitenkaan ole enkä olisi teidänkään pojasta, pojilla kaverisuhteet ovat helposti tuollaista vaihtelevaa ja ovat erilailla "yksinäisiä" kuin tytöt joilla ystäväsuhteet ovat kiinteämpiä ja todella tärkeitä. Harva poika varsinaisesta yksinäisyydestä kuitenkaan kärsii, kaverit vaan vaihtuvat eivätkä pidä niin tiivistä jengiä, syksyllä voi taas koulussa ole enemmänkin kavereita.

kesti koko ala-asteen. Johtajapoikaa suojeltiin kun se oli niin "urheilullinen" ja sillä oli niin surkeat kotiolot.

Nyt poika kiittää onneaan, ettei lähtenyt siihen porukkaan, vaikka joutui olemaan yksin. Se porukka on joutunut melkoisiin vaikeuksiin. Poliisijuttuja jo ja isoja korvausvaatimuksia ja koulusta erottamisia. Jopa niitä kunnon perheiden kilttejä poikia meni matkassa tässä, koska eivät halunneet olla yksin vaan menivät porukkaan matkaan.

Eivät uskaltaneet olla meidän pojan kanssa kavereita, koska tää johtajapoika kiristi ja pelkäsivät joutuvansa kiusatuiksi itse.

Koulun mukaan ei koskaan ole mitään kiusaamista ja ongelmaa ollut tällä luokalla. Yläasteen rehtori oli täysin toista mieltä ja kauhuissaan kun tämä luokka tuli seiskalle. Melkoisesti joutui töitä tekemään ja tosiaan muutaman koulusta erottamisen määräajaksi, ennen kuin rajat alkoivat asettua.

Tsemppiä ap pojallesi. Kehu häntä, että kuinka hyvä itsetunto hänellä on kun mieluummin on yksin kuin lähtee paskahommiin. Kiittää siitä itseään aikuisena.

Pojan eskarissa tämmöinen johtajapoika päätti että lapsemme on vääränlainen. Alkoi kiusaaminen, poisajaminen, ulkonäöstä haukkuminen, väkivalta.

Poikani sieti tätä aikansa ja pyrki sitkeästi mukaan kun ei yksinkään ollut kiva olla.

Loppukeväästä alkoi vastaamaan häneen kohdistuvaan väkivaltaan antamalla takaisin samalla mitalla. Sitten tämä johtajapoika kavereineen kanteli aina pojastani opettajille. Eivät itse kuulemma tehneet koskaan mitään. Poikani sai toruja joka päivä ja oli puhuttelussa.

Opettajan kanssa puhuttiin monesti, mitään ongelmaa ei kuulemma ole, ja yhden saa jättää leikeistä ulos jos tahtoo. Eikä nämä luokan "johtajapojat" kuulemma ikinä tekisi kenellekään mitään pahaa. Just.

Nyt poika aloittaa koulun eri paikassa, toivottavasti pääsee mukaan porukoihin. Samaan kouluun en laittanut, koska en luota siihen systeemiin. Siellä pihalla on muillekin lapsilletehty väkivaltaa ja opettajat vaan painaa villaisella , kun MEILLÄ EI OLE TÄSSÄ KOULUSSA ONGELMIA. LAPSESI ON VAIN LIIAN HERKKÄ.

Liian herkkä kun ei halua turpaansa päivittäin..

että siihen joukkoonkin voi mennä mukaan pelaamaan ja puuhailemaan välitunneilla, vaikka tästä "johtajasta" ei niin välitäkään. Ei hänen kanssaan tarvitse kaveerata, mutta että joukkoon mukaan. Mikäli puuhaavat jotain sellaista mistä poika ei välitä, niin siihen ei tarvitse osallistua, mutta esim pallopeleihin ja muihin voisi olla ihan kivakin osallistua.

Pojan eskariluokassa tämä johtajapoika on myös urheilullinen ja lisäksi varakkaammasta perheestä + elitistiset harrastukset. Hän saa potkia ja hakata ja kaikki vaan hyssyttelee, opettajaa myöten:( Kun Eemeli on niin mukava. Toiset saa samasta käytöksestä rangaistuksen mutta ei tämä johtaja. Selittelee ja valehtelee asiat aina itselleen edullisimmalla tavalla. Ja avustajajoukko myötäilee. Ja opettaja uskoo.

Onneksi vaihtuu nyt koulu, toivon parasta ja samalla pelkään pahinta.

kesti koko ala-asteen. Johtajapoikaa suojeltiin kun se oli niin "urheilullinen" ja sillä oli niin surkeat kotiolot.

Nyt poika kiittää onneaan, ettei lähtenyt siihen porukkaan, vaikka joutui olemaan yksin. Se porukka on joutunut melkoisiin vaikeuksiin. Poliisijuttuja jo ja isoja korvausvaatimuksia ja koulusta erottamisia. Jopa niitä kunnon perheiden kilttejä poikia meni matkassa tässä, koska eivät halunneet olla yksin vaan menivät porukkaan matkaan.

Eivät uskaltaneet olla meidän pojan kanssa kavereita, koska tää johtajapoika kiristi ja pelkäsivät joutuvansa kiusatuiksi itse.

Koulun mukaan ei koskaan ole mitään kiusaamista ja ongelmaa ollut tällä luokalla. Yläasteen rehtori oli täysin toista mieltä ja kauhuissaan kun tämä luokka tuli seiskalle. Melkoisesti joutui töitä tekemään ja tosiaan muutaman koulusta erottamisen määräajaksi, ennen kuin rajat alkoivat asettua.

Tsemppiä ap pojallesi. Kehu häntä, että kuinka hyvä itsetunto hänellä on kun mieluummin on yksin kuin lähtee paskahommiin. Kiittää siitä itseään aikuisena.

Rauhallinen, fiksu poika. Ihmissuhdetaitoja on, jos pystyy hyvään vastavuoroiseen ihmissuhteeseen. En olisi yhtään huolissani. Tulee varmasti pärjäämään. Voithan vaikka kehua häntä kovasti siitä, että ei mene kovisten porukkaan, ja sanot myös että on hyvä olla välillä yksin. Tuet näin hänen itseluottamustaan ja hän kokee olevansa hyväksytty. Olet kyllä ihana äiti, kun huolehdit noin :)

Ideoita: Poikasi voisi kutsua joskus pari, kolme uutta kaveria kerralla teille vaikka pelaamaan jotain turnausta. Pleikkari voi olla siis sosiaalistavakin harrastus :) Tapaa voisi sitten jatkaa, pojathan ovat usein kilpailuhenkisiä. Peliporukka todennäköisesti vaihtelisi automaattisesti, kun joku ei pääsisi ja joku tulisi tilalle. Hän voisi myös ottaa mukaan välitunneille jonkin urheiluvälineen tai pallon, jota koululla ei ole käytössä, ja pyytää toisia peliin mukaan. Näin hän onnistuisi itse hankkimaan kaverit eikä kyseessä olisi edes lahjonta.

miten rikkaitten perheitten pennut eliittiharrastuksineen ja merkkivaatteineen saivat terrorisoida rauhassa kaikkia ja opettajat sulkivat silmät ja "hovi" suojeli. Kun kiusatut ja provosoidut sitten napsahtelivat lopulta, niin heitä rangaistiin... :(

Pojan eskariluokassa tämä johtajapoika on myös urheilullinen ja lisäksi varakkaammasta perheestä + elitistiset harrastukset. Hän saa potkia ja hakata ja kaikki vaan hyssyttelee, opettajaa myöten:( Kun Eemeli on niin mukava. Toiset saa samasta käytöksestä rangaistuksen mutta ei tämä johtaja. Selittelee ja valehtelee asiat aina itselleen edullisimmalla tavalla. Ja avustajajoukko myötäilee. Ja opettaja uskoo. Onneksi vaihtuu nyt koulu, toivon parasta ja samalla pelkään pahinta.

kesti koko ala-asteen. Johtajapoikaa suojeltiin kun se oli niin "urheilullinen" ja sillä oli niin surkeat kotiolot. Nyt poika kiittää onneaan, ettei lähtenyt siihen porukkaan, vaikka joutui olemaan yksin. Se porukka on joutunut melkoisiin vaikeuksiin. Poliisijuttuja jo ja isoja korvausvaatimuksia ja koulusta erottamisia. Jopa niitä kunnon perheiden kilttejä poikia meni matkassa tässä, koska eivät halunneet olla yksin vaan menivät porukkaan matkaan. Eivät uskaltaneet olla meidän pojan kanssa kavereita, koska tää johtajapoika kiristi ja pelkäsivät joutuvansa kiusatuiksi itse. Koulun mukaan ei koskaan ole mitään kiusaamista ja ongelmaa ollut tällä luokalla. Yläasteen rehtori oli täysin toista mieltä ja kauhuissaan kun tämä luokka tuli seiskalle. Melkoisesti joutui töitä tekemään ja tosiaan muutaman koulusta erottamisen määräajaksi, ennen kuin rajat alkoivat asettua. Tsemppiä ap pojallesi. Kehu häntä, että kuinka hyvä itsetunto hänellä on kun mieluummin on yksin kuin lähtee paskahommiin. Kiittää siitä itseään aikuisena.

Ei kuitenkaan ole ns. suunapäänä, että ahdistaisi siten ympärillään olevia.



Se ei olekaan pahasta, että on ennemmin itsekseen kuin porukassa, jossa ei viihdy. Omaan korvaan se vaan kuulostaa jotenkin... surkealta, että poika on yksin, kun ei ole sen luonteinen (minun mielestäni) että viihtyisi yksin eikä kavereiden kanssa.



Toistaiseksi poika ei sinällään näytä tilanteesta kärsivän, mutta ajoittain, kuten tänään, se hänen mieleensä tulee. Tänään oikeastaan ensimmäisen kerran siitä juteltiin oikein kunnolla ja hän ensimmäisen kerran ns. myönsi, että se harmittaa, ettei ole välitunneilla kavereita kuin pari.



Toisaalta, mitäpä minä sille asialle voisin tehdäkään. Tietysti kannustaa ottamaan kontaktia kavereihin, muttei painostaa.



Sitä tuntee olonsa aika kädettömäksi tällaisessa tilanteessa.



ap

jos kavereita kuitenkin on, eikä kiusaamista tms. esiinny.



Pojalle nostaisin kylläkin hattua siitä, ettei mene mukaan semmoiseen porukkaan, jossa ei viihdy ja jossa tehdään ehkä tyhmyyksiä. Vuolaiden kehujen paikka! Fiksu poika.



Alaluokilla noi tilanteet voi kyllä vaihdella nopeastikin. Ens vuonna ehkä osa porukasta on jo sitten tajunnut, että varasteleva kiusaaja ei olekaan niin cool ja vaihtavat porukkaa...

Lisää kommentteja toki saa tulla.



Koetan siis olla liikaa huolestumatta ja ainakaan poikaa painostamatta. Toivon vaan, että jatkossakin hän tulee minulle puhumaan, jos tilanne muuttuu ja alkaa häntä enemmän vaivaamaan.



Ja täytyy tosiaan muistaa hänelle mainita siitä, että hienosti osaa käyttää omaa päätään tämän laumaan liittymisen suhteen.



ap *jo paremmalla mielellä*

Esikoistyttö sai juuri hymypatsaan, on hyvin sosiaalinen ja pidetty. Kotosalla kavereita on kuitenkin vain oikeastaan yksi. Lähellä asuu pari muutakin, mutta leikit näiden kanssa eivät suju, ja siksi tyttö on mieluummin yksin, kun sanoo, etteivät keksi mitään tekemistä. Kouluaikana toki kysyy välillä kauempana olevia kavereita meille koulun jälkeen, mutta pääsääntöisesti pyörivät tuon yhden bestiksen kanssa.



Toinen tyttö on vuotta nuorempi, hänkin on ihan suosittu, on välitunneilla kavereita yms., mutta tyttö on todella passiivinen hankkimaan itselleen muita kavereita. Lähistöllä asuisi paljon tuttuja tyttöjä, mutta aika harvoin pyytää näitä leikkimään. Tosin aina kun pyytää, kavereita löytyy kyllä ja joskus satunnaisesti joku noista käy häntäkin kyselemässä. Tämä tyttö siis pyörii lähes aina siskonsa ja hänen bestiksensä kanssa vapaa-ajat. Viihtyvät hyvin keskenään, mutta olen yrittänyt patistaa hankkimaan omia kavereita.



Itse luotan siihen, että iän myötä kaverisuhteet muuttuvat vielä moneen kertaan, enkä nyt enää jaksa olla huolissani. Pääasia, että kavereita on ja ettei lapsia kiusata. Pikkuhiljaa löytyy varmasti samanhenkisiä kavereita, joiden kanssa synkkaa hyvin.

että siihen joukkoonkin voi mennä mukaan pelaamaan ja puuhailemaan välitunneilla, vaikka tästä "johtajasta" ei niin välitäkään. Ei hänen kanssaan tarvitse kaveerata, mutta että joukkoon mukaan. Mikäli puuhaavat jotain sellaista mistä poika ei välitä, niin siihen ei tarvitse osallistua, mutta esim pallopeleihin ja muihin voisi olla ihan kivakin osallistua.



On hienoa että poika puhuu sinulle asiasta. Yritä suhtautua asiaan suht neutraalisti, jotta tilanteesta ei tule suurta numeroa ja siten se ei kehity pojalle ongelmaksi. Ymmärrän käytöksesi ja huolesi, mutta ettei se näy liikaa pojalle itselleen.



Voithan kysyä pojalta haluaisiko hän jotain uutta harrastusta vai onko nykyisessä jo riittävästi. Varmasti löytyy sellaisiakin vaihtoehtoja mitä ei ole yhtä usein. Onko pojan luokalla luokkakavereita jotka harrastavat jotain, mitä poikakin haluaisi kokeilla? Syksyn tullessa voisi olla helppo päästä jonkun mukana tutustumaan harrastuksiin. Ja sitä kautta tutustua paremmin ja saada kyläilykavereita.

niin menisi siihen mukaan, koska osa porukasta on kuitenkin sellaisia, joiden kanssa on aiemmin ollut ja osa pelaa samassa joukkueessakin.



Täytyy tuota harrastuspuolta kysellä, haluaisiko kokeilla jotain uuttakin. Vaikka urheilun ulkopuolelta tai mikä nyt kiinnostavalta tuntuisi.



Voihan se kyllä olla, että ajastaan tämä asia menee ohi, kaverit "löytyy" taas uudestaan tai sitten tulee uusia. Jotenkin silti omaan korvaan kuulosti se jotenkin... surulliselta, tms. kun poika totesi, että no ensi syksynä on ainakin pikkuveljensä, jonka kanssa voi sitten välituntisin olla.



Voi miten äidin sydäntä osaa painaa tämä asia...



ap

jos joku osaisi sanoa jotain.



ap

samassa joukkueessa osa luokkakavereita, suurin osa ei.



En tiedä, riittäisikö aika uuteen harrastukseen, nyt harjoitukset 2 krt vkossa ja pelit päälle.

Onko lapsenne ujo? Tilanne on inhoittava, tiedän.

Meillä vähän samatapainen tilanne. Lapsemme on ujo yksin ollessaan, kaverin kanssa vähän tyhmänkin rohkea... Itse olen ehkä liikaakin lastani patistanut ja painostanut menemään rohkeasti kavereiden kanssa ja puhunut ystävien tärkeydestä. On ollut niin vaikea nähdä oman lapsen ongelmaa asiassa jota minulla ei ole ikinä ollut, olen erittäin sosiaalinen luonne.

Hänellä on yksi paras ystävä jonka kanssa sitten yhdessä ovat muidenkin kanssa, mutta jos paras ystävä ei voi olla niin lapsemme on sitten pääsääntöisesti yksin.

Minusta poikasi osoittaa fiksua ja itsenäistä luonnetta, kun ei mene mukaan porukkaan, jossa ei viihdy. Kuulostaa pojalta, joka oppii pärjäämään elämässä. Koska hän harrastaa jo riittävästi, hän saanee siellä sosiaalisia kontakteja myös? Eihän kaikkien tarvitse kylillä kulkea iltoja, pääasia, että tykkää ja viihtyy. Ehkä tämä on nyt vain tällainen kausi, että hän on enemmän itsekseen?

Piti vielä lisätä, että omaa lastamme olemme yrittäneet viedä harrastuksiin, mutta ei uskalla yksin mennä, on kovin ujo.

t.5