Minut jätetään aina perheen ulkopuolelle.
Olen sisaruksista toiseksi nuorin, täysi-ikäinen kuitenkin. Minut jätetään kaikesta paitsi. Oli kyse mistä tahansa. Jos vanhemmat ja vanhemmat sisarukset lähtevät muutamille ulos tai syömään, niin minut laitetaan vahtimaan perheen nuorimmaista. Jos vanhempani ja vanhemmat sisarukset ovat sopineet näkevänsä, minua ei odoteta mukaan, esim. 2 tuntia että pääsisin töistä. (Vanhemmat asuvat siis 300km päässä ja vanhemmat sisarukset kanssani samalla paikkakunnalla (heillä autot, minulla ei. Vanhemmillemme kestää julkisilla yli 4,5h.))
Onko tällainen mielestänne hyvää kohtelua perheessä? Tunnen itseni todella ulkopuoliseksi. Minulle sanotaan, että rakastetaan ja näin, mutten tunne sitä. Olen luonteeltani todella kiltti, aina auttamassa muita, mutta kun itse pyydän apua niin usein ei sitä saa.
Kommentit (10)
Lopeta yhteydenpito. Ei heitä kiinnosta sinä, vaan se miten voivat käyttää hyväksi kiltteyttäsi.
Onpa ikävää. Valitettavasti en osaa muuta neuvoa antaa minkä jo varmaan arvastkin, asian ottaminen puheeksi.
En tiedä onko sinun helppo keskustella perheesi kanssa, mutta tekstiviesteillä pääsee alkuun.
Ehkä ajattelevat vaan käytännönläheisesti, miten toimiminen on helpointa, mutta koska sinusta tuntuu että jäät ulkopuoliseksi, on tärkeää että he ottavat myös sinut huomioon asioita suunnitellessaan.
Ei ketään laiteta vahtimaan lapsia. Älä ole kenenkään kynnysmatto ja tossukka.
Miks oot kynnysmatto, mikset nosta meteliä?
Ei ole hyvää kohtelua. Älä suostu lastenhoitoon, et ole lastenvahti. Maksakoot toiselle. On ikävää etteivät odota paria tuntia. Keksi elämääsi muuta sisältöä ja muita ihmisiä.
Voi johtua siitäkin kun ja jos olet sinkku.
Ikävä kyllä, perheellisten, lapsiperheen ympärillä vanhemmat aina ns. hössää eniten.
Lisäksi jos olet ap hiljainen ja myöntyväinen luonne, tuo kuvaamasi on varsin tavanomaistakin useampi lapsisessa perheessä, aikuisenakin.
Voisit esimerkikisi muuttaa omaa käytöstäsi erilaoseksi, vaikka kysyä, että mitä se tämmönen, kun minut toistuvasti sivuutetaan monista jutuissa, vanhempien ja sisarusten taholta.
Nuo jutut ovat lapsellisia, että katkaise välisi kaikkeen.
Mitä hyötyä siitä on sinulle, jos kuitenkin tietyllä tavalla pidät läheistäsi?
Tulee vain katkera mieli itsellesi, jos olet vihoissasi heille loppuelämäsi
Milloinkaan ei kannta polttaa kaikkia siltoja takanaan.
Ja kaikkein viimeisemmäksi vihapäissään.
Ikävältä tuntuu, mutta on aika yleistä, että sisarusparvessa perheelliset kaveeraa enemmän keskenään. Ota asia reilusti puheeksi vaikka huumorin varjolla.
Minä vähensin yhteydenpitoa, koska vanhempani jättivät minut vähemmälle huomiolle. Sekä lapsuudessa että aikuisena. No, eipähän minusta ainakaan tullut läheisriippuvainen kuten muista sisaruksista 😀. Olen hyvin itsenäinen enkä riippuvainen vanhempieni mielipiteistä.
Anteeksi, että tuli ehkä sekava teksti. -Ap
Lisäyksenä vielä, etten ole nyt nähnyt vanhempiani välimatkasta johtuen 1,5vuoteen. Vanhemmat sisarukset useastikin. Itse en pitkän välimatkan takia ole viitsinyt lähteä 2 päivän lomilla julkisilla käymään. Korjaus vielä: vanhemmille on 200km, ei 300km.