Miten jotkut ovat niin korkeaenergisiä?

Totuus on kuitenkin aivan toinen,kun tämä ns"energinen"ihminen on omissa oloissaan ja riisuu roolinaamionsa pois!

Hyvä peruskunto eli harrastettu riittävästi liikuntaa. Lisäksi säännöllinen ja terveellinen ruokavalio. Asenne, että maailma on mielenkiintoinen paikka. Näillä ainakin itse pysyn energisenä vuodenajasta ja vuodesta toiseen.

Samaa ihmettelen. Yksikin tuttu vakavasti sairas ja saa rankkoja hoitoja ja silti saa elämässään enemmän aikaan kuin minä. Olisinpa itsekin yhtä jaksava, mutta en vain ole. En jaksa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä peruskunto eli harrastettu riittävästi liikuntaa. Lisäksi säännöllinen ja terveellinen ruokavalio. Asenne, että maailma on mielenkiintoinen paikka. Näillä ainakin itse pysyn energisenä vuodenajasta ja vuodesta toiseen.

Oli kyse ihmisistä joilla nimenomaan on huono fyysinen kunto, ylipainoa, iäkäs yms., mutta jotka super aktiivisia ja aikaansaavia silti. Optimaalisella ruokavaliolla ja liikunnalla toki saa jaksamistaan hilattua omaan maksimiin, mutta on jännä että se maksimi on niin eri tasolla eri ihmisillä. Joku (kuten minä) tekee kaikkensa maksimoidakseen kuntonsa ja terveytensä hyvällä ruoalla, säännöllisellä liikunnalla ja hoikkuudella, mutta jaksan kovin vähän. Sitten on näitä ihmetyyppejä jotka on lihavia ja huonokuntoisia vanhoja, mutta jotka saa hirveästi aikaan ja aina pirteitä ja sosiaalisia.

Sanon myös että geenit on selitys.

Itse olin ennen juuri tuollainen korkeaenerginen. Aina menossa ja jaksoin keskittyä ja tehdä asioita. Tykkäsin herätä aikaisin. Työelämä on muuttanut minut täysin vastakohdaksi. Juuri ja juuri jaksan käydä töissä. Vapaa-ajalla en jaksa tehdä mitään. Palelen jatkuvasti. Kiukuttaa.

Varmaan myös vähän mihin tottuu. Äitini on tuollainen todella aikaansaava ihminen, mutta ei hän ole koskaan aikuisena elänytkään sellaista elämää, että voisi vaan oleskella. 

Varmasti on yksilökohtaisia eroja ihan biologiassa ja kehomme kemiallisissa tasoissa.

Itselläni jo lapsena oli paljon tehtävää, kun tein kodin siivoukset, kaupassa käynnit jne jo pikku-tyttönä. Myös liikunta, koulumatkat, urheilu. Tämä ehkä harjoitti kehon suht rankkaan käyttöön. Tosin niveliin on jäänyt jälki, joka nyt ikääntyessä näkyy.

En oikein osaa levätä. Sydän onkin ollut välillä kovilla.

Se vain taitaa olla niin että toisella on hyvä olla levätessä, toisella puuhaillessa. Nämä erot ovat olleet kurjia seurustellessa, kun toiselle on sohva kutsuva, toiselle taas kaikki tehtävät työt. Joskus käy niin että se vähemmän tekevä ei sitten tee juuri mitään, kun se touhuava vähän huomaamattaan saa sen aikaan...