Pakko avautua tänne kun omalla nimellä en viitsi purkaa turhautumista

Mulla on yks pidempiaikainen ystävä. Asutaan 300km päässä toisistamme joten nähdään muutaman kerran vuodessa. Hän muutti opiskeluiden perässä ja perusti opiskelupaikka kunnalle perheen. Meidän lapset on melko saman ikäisiä ja tulee hyvin juttuun ja mekin ollaan samalla vaihdettu kuulumisia kun lapset on keskenään leikkineet. Nähdään melko usein täällä on luona kun hänen sukunsa asuu samalla paikkakunnalla ja he tulee 1-2kk välein yhdeksi viikonloppuksi. Mekin mennään kyllä sinne käymään, mut usein kun tulevat lasten isovanhempia katsomaan niin käyvät täälläkin. Ystävä ilmoittaa että ovat tulossa päivinä x-y, sovitaan lähempänä että nähdään esim la aamupäivällä.

Nyt 3 viime kertana on edeltävänä iltana tullut joku tauti, ekalla kerralla flunssa, tokalla kerralla oksennustauti ja viimeisimpänä täit. Oireet on alkaneet vasta kun ovat päässeet tänne kotipaikkakunnalle. Tokalla kerralla oli lapsilla oksennustauti, mutta silti koko perhe jaksoi käydä uimassa ja leffassa facen mukaan 🤦

Nyt olisi vkl pitänyt nähdä kun ystäväni ilmoitti että "heillä on täitä, haittaako se?" Mä sanoin että ei, niin kuulin kun ystäväni häkeltyi ja alkoi sopertaa et ehkä on parempi ettei nähdä ettei ne tartu ja lopetti puhelun.

Mä oon niin pettynyt siihen että mun ystävä ei voi suoraan sanoa ettei halua nähdä vaan käyttää tekstit. Erityisesti se turhauttaa että miksi ensin itse sopii mun kanssa milloin on ok nähdä ja sit kuitenkin peruu.

Lapset ei edes tiedä että niille piti vkl tulla mun ystävän lapset seuraksi. Ja olen tyytyväinen etteivät tiedä, niin ei tarvitse katsoa heidän pettymystään.

Miksei asioita voi sanoa suoraan?