Täräytin sitten autoni penkkaan ihan kiusallani.

Meni hermot kun mieheni oli työntänyt autoni vetokoukun rinnepihan pengerrykseen kiinni.

Edessä oli mieheni siskon auto (jonka mieheni oli myös asettanut juuri siihen).

Tänään tuli kiire lähtö uimaan kun piti yrittää ehtiä postiin ajoissa.

Olimme lähdössä mieheni autolla.

Vauvan rattaat olivat kuitenkin minun autoni takapaksissa.

Kiroilin ja noiduin aika lahjakkaasti rattaiden kaivamista kontista.

Ne eivät muutenkaan mahdu pienestä luukusta ihan "heittämällä" vaan aina pitää muljauttaa.

Seisoin toinen jalka jyrkässä rinteessä ja toinen puskurin päällä ja availin luukkua avaimella nilkkani korkeudelta. Jee. Akrobatiasuoritus.

Heitin rattaat kiukkuisena auton takakulman viereen niin, että niistä irtosi tarjotin.

Mies suuttu tästä ja alkoi huutaa ja raivota minua haukkuen.

Siitä kimmastuneena ilmoitin lähteväni omalla autollani postiin viemään paketteja.

Ensin vain piti hakea miehen siskon auton avain sisältä ja odottaa autonsiirtoa.

Lähdin paikalta aika vauhdilla.

Kun pääsin postiin ja sain ekan paketin vaa'alle, niin johan postipoika oli hakemassa rullakoita.

Onneksi tiskin takana oleva viitsi vielä juosta perään.

Ei siis ollut aikaa kupattavaksi asti.

Kun tulin takaisin, niin peruutin tahallani ensin hitaasti vetokoukun/puskurin penkaa vasten ja vielä rupaisin päälle.

Mies seisoi ulkona ja huusin vain: "Onko tarpeeksi syvällä?".

Taas tuli uusi raivari ja käsky etsiä lapio ja tasoittaa ruopaisupoterot.

Kävelin vain sisälle ja nyt purpatan täällä.

Mies on näköjään vauvan ja siskonsa kanssa pihauima-altaassa...

Parempi ehkä olla tämä ilta ihan hiljaa, kun en kuitenkaan osaa nätisti huomauttaa pysäköinnistä...

Ääärrrhhh!