Koeaikapurku työntekijän omasta aloitteesta

Tylsistyin, kun ei ollut riittävästi töitä koko päiväksi.

Olin ollut muutaman tunnin töissä. Aloin itkemään ja ihana omistaja, tai myymälänhoitajan oli tuli kyselemään mikä hätänä. Kerroin että äiti on juuri kuollut. En pysty enkä osaa tehdä mitään nyt.

Hän lohdutti ja sanoi että jos tuntuu paremmalta lähteä kotiin niin mene vain. Olisin voinut jäädäkin, hän olisi ollut tukenani. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut hyvä jäädä.

Muistelen näin vuosien jälkeen hyvällä tuota ymmärtäväistä ihmistä.

Oletko joku laiska ja lusmu vai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tylsistyin, kun ei ollut riittävästi töitä koko päiväksi.

Mulla oli yhdessä työpaikassa sama juttu. Soitin pomolle, että ei oo mitään tekemistä.

Hän kehitteli sitten muuta, ei omaan työnkuvaani kuuluvaa hommaa että sain aikani kulumaan. Olin lopulta vuosia tuossa työpaikassa. Sain tehdä ja oppia kaikenmoista hommaa, mihin ei ollut koulutusta.

Ongelmani on se että teen työt aina heti alta pois, heti kaikki laskutukset ym. juoksevat asiat. Puuduttavaa kun yrittää saada loput 6 tuntia kulumaan.

Kyseessä oli työpiste missä ei ollut muita työntekijöitä niin ei tullut ongelmia työkavereitten kanssa. Olisivat voineet tykätä huonoa kun joku valittaa työn puutteesta ja pelätä että heillekin lykätään lisähommia.

Oho, tää tuli väärään ketjuun. Luin vain että joku kirjoitti tylsistyneensä töissä, anteeksi vaan🙈

En pärjännyt siinä hommassa, ja huomasin sen heti. Työssä oli sellaisia juttuja, mihin en kyennyt. ADHD...

Mieluummin lähdin koeajalla, siitä uhkasi tulla saikkukierre.

Pomo oli hullu despootti, muut työntekijät burnoutin partaalla. Sanotaan näin että työpaikka oli yksinkertaisesti huono eikä sopinut minulle ollenkaan. Kuukauden kärvistelin ja sen jälkeen menin purkamaan työsuhteen koeajalla. Työnantaja suuttui tästä ja hänen mukaansa minun olisi pitänyt jäädä töihin siihen asti, että tilalleni löydetään uusi työntekijä. En tietenkään jäänyt. Itse oli halunnut koeaikaehdon työsopimukseen, vaikka sitä ei näköjään olisi saanut työntekijä käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Olin ollut muutaman tunnin töissä. Aloin itkemään ja ihana omistaja, tai myymälänhoitajan oli tuli kyselemään mikä hätänä. Kerroin että äiti on juuri kuollut. En pysty enkä osaa tehdä mitään nyt.

Hän lohdutti ja sanoi että jos tuntuu paremmalta lähteä kotiin niin mene vain. Olisin voinut jäädäkin, hän olisi ollut tukenani. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut hyvä jäädä.

Muistelen näin vuosien jälkeen hyvällä tuota ymmärtäväistä ihmistä.

Miten tämä liittyy aloitukseen?

Esimies oli mulkku, ilmoitin vaan yksi aamu että en tule. Siinäpä se.

Ei ollut työ sitä piti luvattiin. Kolme kuukautta olin. Hain toisen työn ja sanoin esimiehelle, että lähden kahden viikon kuluttua. Oli pahoillaan. Hoitotyö eikä tekijöitä.

Nyt olen lähdössä pois tuolta nykyisestä paikasta. Olen tämän määräaikaisen sopimuksen loppuun ja en jatka. Esimiehelle tulee oleen vaikea paikka. Meitä on moni lähdössä pois.

Vierailija kirjoitti:

Pomo oli hullu despootti, muut työntekijät burnoutin partaalla. Sanotaan näin että työpaikka oli yksinkertaisesti huono eikä sopinut minulle ollenkaan. Kuukauden kärvistelin ja sen jälkeen menin purkamaan työsuhteen koeajalla. Työnantaja suuttui tästä ja hänen mukaansa minun olisi pitänyt jäädä töihin siihen asti, että tilalleni löydetään uusi työntekijä. En tietenkään jäänyt. Itse oli halunnut koeaikaehdon työsopimukseen, vaikka sitä ei näköjään olisi saanut työntekijä käyttää.

Tämä tuntuu olevan yleistä, että työnantaja ajattelee koeajan tarjoavan hyvän mahdollisuuden potkia työntekijä tarvittaessa pois, mutta unohtaa samalla sen toimivan kahteen suuntaan. Myös työntekijä voi sen aikana selvittää, sopiiko työ hänelle ja hän työhön. Koeaikahan ei ole pakollinen, eli siitä ei kannata sopia, jos tämä mahdollisuus kauhistuttaa.

Työnantaja itse vaati 6 kk koeajan aikanaan, kun noin pitkät koeajat eivät vielä olleet yleistyneet. Silloin koeaika oli normaalisti 2-3 kk. Kun sitten ilmoitin lähteväni (4 kk kohdalla) ja tulin vain silloin aamusta palauttamaan työvälineeni, niin oli kyllä kummastunut ilme pomolla, mitä, täh, häh. Toivotin hyvää jatkoa ja että jos aikoo jatkaa mikromanageeraustaan myös seuraavan tekijän kanssa, niin testaa jo hakuvaiheessa sen sietävän ja kestävän kandidaatin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ollut muutaman tunnin töissä. Aloin itkemään ja ihana omistaja, tai myymälänhoitajan oli tuli kyselemään mikä hätänä. Kerroin että äiti on juuri kuollut. En pysty enkä osaa tehdä mitään nyt.

Hän lohdutti ja sanoi että jos tuntuu paremmalta lähteä kotiin niin mene vain. Olisin voinut jäädäkin, hän olisi ollut tukenani. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut hyvä jäädä.

Muistelen näin vuosien jälkeen hyvällä tuota ymmärtäväistä ihmistä.

Miten tämä liittyy aloitukseen?

Koeaika menossa niin sai lähteä heti

Työpaikka ei yksinkertaisesti tehnyt hyvää mielenterveydelleni.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikka ei yksinkertaisesti tehnyt hyvää mielenterveydelleni.

Niin ja suhtauduttiin hyvin ja oltiin ymmärtäväisiä. Sain myös hyvän työtodistuksen ja työhöni oltiin oltu tyytyväisiä. En ollut ensimmäinen, joka lähti lyhyen ajan jälkeen, joten tämä kertoo paljon.

Vuosia sitten kävi niin että työpaikka ei tuntunut omalta. Olin viikon ja seuraavasta neljä päivää. Sairastuin kai ihan stressistä. Soitin pomolle ja hän sanoi että voidaan lopettaa koeaikapurkuna. Minulle sopi ja kävin hakemassa tavarani. Luulin purkaneeni itse työsuhteen ja ilmoitin liittoon. Karenssi tuli tietenkin. Sitten sattumalta selvisi että työnantaja oli purun tehnyt. No sain päivärahan takautuvasti " karenssin" ajalta.