Moikkaatko, jos näet ns. siviilissä jonkun työelämästä kohtaamasi henkilön?

Ilman muuta moikkaan! Ei se mitään maksa.

Olen valmis moikkaamaan omasta puolestani. Yleensä eivät kyllä ole tunnistavinaan ja ei se haittaa, koska olen jo vuosikymmenien aikana oppinut millaisia näätiä he ovat.

Tottakai tervehdin! Joskus vaan ei tunnista ihmisiä, jotka liittyy toiseen asiayhteyteen, ovat tuttuja jumppatunnilta tai vaikkapa töistä, tai jotain vanhempien tuttavia.

Moikkaan siis aina, jos ihminen näyttää vähänkään tutulta. Minua myös tervehtii ihan tuntemattoman näköiset tyypit ja aina tervehdin takaisin.

Tottakai. Tervehdin myös tuntemattomia ihmisiä, jos vaikka bussipysäkillä tai kaupassa katseet kohtaavat tai joku nyt on samassa tilassa tarpeeksi lähellä. 

Kyllä. Opetan oppilailleni, että alkeellisin käytöstapa on tervehtiminen, joten olisipa huono malli minulta,jos jättäisin tervehtimättä. 

Tietysti.

Moikkaan. Mulle käy usein noin, ettei kohde sitten tunnista mua.

Mulla on duunissa työvaatteet (hiukset huivin alla tiukalla nuttaralla). Vapaalla sitten mulla on oma tyylini pukeutua ja usein pitkät hiukset auki.

Jos tuttu jää siihen ihmettelemään, niin esittelen itseni tai sitten palaan tilanteeseen töissä. "mä moikkasin sua viime lauantaina Cittarin edessä, et tainnut tunnistaa?"

Täh? Tottakai tutuille moikataan. Ei siinä ole mitään eroa, että kuinka tuttu ihminen on (no okei, tosi tuttua saattaa jopa halata jne.), mutta jos ihminen on sulle jostain kautta (vaikka töistä) tuttu, niin tottakai on kohteliasta tervehtiä.

Kyllä! Viimeksi satuin bussipysäkille ihmisen kanssa, joka työskenteli toimistossa, jota siivosin. Ja hui - hän jopa istui bussissa viereeni!

Siis ettäkö joku EI tervehtisi henkilöä jonka tuntee työn kautta? Millä ihmeen perusteella? Sellaisia tervehditään jotka tunnetaan, eikä se työ sitä miksikään muuta.

Harva tunnistaa minut töiden ulkopuolella, näytän hyvin erilaiselta töissä. Ne asiakkaat jotka tunnistan itse ovat ööh... Sellaisia asiakkaita joiden en todellakaan halua yhdistävän työminääni arkiminääni.

Joten ei, en moikkaa. Paitsi työkavereita.

Riippuu tapauksesta; kaikki eivät halua tulla tunnistetuksi ja moikatuksi - jollen ole varma asiasta, niin jätän aloitteellisuuden tervehtimiseen sille toiselle henkilölle.

Sairaanhoitajana en tervehdi ellei potilas tervehdi itse ensin. Siviilissä en "tunne" heitä. 

Pitäisikö siis kaupan kassan moikata jokaista asiakastaan kadulla?

Ehkä pieni tarkennus on paikallaan: jos työn kautta on tuttu esim. sidosryhmäasioista tai vastaavista yhteistyökuvioista. Eli on useamman kerran oltu tekemisissä ja istuttu vaikka palavereissa. 

Pelkkä tuttu kaupan kassa tai vastaava ei ole mielestäni moikkailun arvoinen. 

ap

En itse tervehdi ensin mutta vastaan tervehdykseen.

Jos se ihminen sylettää, niin en.

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajana en tervehdi ellei potilas tervehdi itse ensin. Siviilissä en "tunne" heitä. 

samoin. 

Lisäksi, olen aloittanut uudessa työpaikassa vastikään ja olen nähnyt suurimman osan työkavereista lähinnä työvaatteissa ja maski naamalla joten en oikeasti tunnista heitä työpaikan ulkopuolella.

Mua huvittaa sellaiset mieshenkilöt, jotka töissä juttelevat ja heittävät reteesti vitsiä ja sitten, kun tulevat "siviilissä" vaimonsa kanssa vastaan, niin eivät katso edes päälle. Ovat ilmeisimmin mielessään kuvitelleet, että meillä on joku "suhde" tai jotain, kun ei voi mamman läsnäollessa edes tervehtiä. En pidä tälläisiä selkärangattomia limanuljaskoita minkään arvoisena.

Sen ymmärrän kyllä, että eri putiikeissa työskentelevät eivät jaksa moikkailla koko kylää liikkuessaan työn ulkopuolella ihmisten ilmoilla. En jaksa itsekään enkä edes katsele juuri ympärilleni, kun liikun kaupungilla asioilla.

Ollaan me jo naitukin.