Moikkaatko, jos näet ns. siviilissä jonkun työelämästä kohtaamasi henkilön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua huvittaa sellaiset mieshenkilöt, jotka töissä juttelevat ja heittävät reteesti vitsiä ja sitten, kun tulevat "siviilissä" vaimonsa kanssa vastaan, niin eivät katso edes päälle. Ovat ilmeisimmin mielessään kuvitelleet, että meillä on joku "suhde" tai jotain, kun ei voi mamman läsnäollessa edes tervehtiä. En pidä tälläisiä selkärangattomia limanuljaskoita minkään arvoisena.

Sen ymmärrän kyllä, että eri putiikeissa työskentelevät eivät jaksa moikkailla koko kylää liikkuessaan työn ulkopuolella ihmisten ilmoilla. En jaksa itsekään enkä edes katsele juuri ympärilleni, kun liikun kaupungilla asioilla.

OT

Tuo!! Mä olen yhden miehen kanssa ollut kolme vuotta samassa duunissa ja meillä on keskenämme hyvä meno. Reilu kaveri ja huumorintaju natsaa. Ei mitään ihastuksia tms. Vaan töihin on mahtava mennä, kun työkaverin kanssa sujuu.

Viime kesänä olin mieheni kanssa eräillä markkinoilla ja tämä mies tuli vaimonsa kanssa siellä vastaan. Mä tervehdin häntä, kuten töissä yleensäkin ja kerkesin jo miehellekin esittelemään "tässä on tää duunikaveri Pasi!"

Pasi täysin passiivisena vaan toljotti ja hänen selkänsä takaa kurkkas nainen, hieman penseesti katsoi miestään ja mua. Eivät sanoneet mitään ja lähtivät pois. Kylläpä jäi outo olo.

Töissä nappasin hihasta ja pyysin jutuille, että oonko nyt jotenkin loukannut. Et. Miksi oli outo? Ei vaan halunnut ongelmia kotona. Ok, olisit voinut varottaa etukäteen, että olisin mäkin ignoorannut. Sorry.

Sen jälkeen on taas duunissa palannut fiilis hyväksi. Hirveen vähän puhuu perheestään - eikä siinä mitään. Joskus kuitenkin jotain päästelee vitsin varjolla esim. "töissä mä olen oma itseni, eikä mua täällä komentele kukaan. Kotona sitten on toinen meno". voihan tuokin olla keino mustamaalata muijjaansa, mutta kyllä mä vähän säälinkin häntä. Ehkä siksi ei halua esittelyitä, kun tulee paljastaneeksi jotain itsestään.

Ilmiselvä lapanen tuo mies. Itse en kestä tuollaista munattomuutta. Jos ei kerran ole mitään salaista viritystä meneillään, niin miksei voi vaimon nähden moikata. Vaimolla myös todella vakava mustasukkaisuusongelma. Sääliksi käy ja pisteitä ei ropise tälläisille. En pystyisi enää töissäkään olemaan normisti tekemisissä tyypin kanssa, joka ei kehtaa minua tunnustaa tuttavakseen kadulla. Tulisi itsellekin halpa ja nuhjuinen olo.

Kyl moikkaan tai nyökkäysmoikkaan. Mut yleensä juoksen kaupassa sellasta kyytiä, etten huomaa ketään.

Muita kyllä, mutta en tietenkään potilaita, elleivät itse ensin tervehdi. 

Oon nainen ja naiset jättää moikkaamatta mua. :D Viimeksi bussissa, kun oon joskus sijaistamassa toisessa toimipisteessä, useasti jutellut yhden nuoren naisen kanssa, aina kun hän näkee mut bussissa hän kääntää pään nopeasti pois, tai sitten katsoo muttei sano mitään. Jos joskus istun lähelle, pysähtyy ennen mua pysäkillä pois. :DDD huhhuh.

Miehet moikkailee, myös tuntemattomat. :)

Nykyisessä työssäni en moikkaa, koska ammattini sellainen ettei ihminen usein halua tulla yhdistetyksi minuun.

Aiemmassa työssäni kaupan kassalla oli hauskaa, että minua moikattiin ensin vapaalla. Monta kertaa sain kuulla yöelämässä, kuinka olen sen kaupan x kassa :D

Moikkailen mieluummin vähän tuntematonta kuin jättäisin moikkaamatta jotakuta, joka mielestään tuntee minut. Tervehdys ei maksa mitään ja tuottaa enemmän hyvää mieltä kuin pahaa. En ole lainkaan estynyt enkä ujo eikä työni ole lainkaan sellaista, että minun tuntemistani pitäisi hävetä.

up

Tottakai moikkaan, olisi todella epäkohteliasta olla tervehtimättä kollegaa tai yhteistyökumppania vapaa-ajalla. Muutama viikko sitten oli kyllä Prismassa hieman kiusallista, kun törmäsin siellä kollegaani, jonka kanssa päädyimme paneskelemaan pikkujouluissa. Olimme molemmat puolisoidemme kanssa ruokaostoksilla ja voin sanoa, että ei tuntunut kovin mukavalta tämä

kohtaaminen. Tervehdittiin kyllä, mutta jatkettiin sitten molemmat matkaa hyvin nopeasti.