Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Moikkaatko, jos näet ns. siviilissä jonkun työelämästä kohtaamasi henkilön?
18.02.2023 |
Kaupoilla käydessä joku naisihminen parin lapsen kanssa moikkasi iloisen oloisesti kun katsoi kohti ja ilmeisesti tunnisti jostain. Nyökkäsin vain takaisin, kun ei ole tapana moikkailla ihmisiä juurikaan. En tunnistanut henkilöä aivan heti.
Itse vain häkellyin hieman, koska itse olen ns. siviilissä enemmän yksinäisyyteen taipuvaa mallia ja olen tottunut siihen, että erityisesti oman ikäiset naiset ja nuoremmat ovat yleensä kylmiä ja tylyjä.
M37
Kommentit (48)
Riippuu tapauksesta. Potilaita ei yksityisyydensuojan takia moikkailla vapaa-ajalla, mutta kollegoita kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ettäkö joku EI tervehtisi henkilöä jonka tuntee työn kautta? Millä ihmeen perusteella? Sellaisia tervehditään jotka tunnetaan, eikä se työ sitä miksikään muuta.
No mietipä oikein tarkkaan, miksi esim. lastensuojelussa työskentelevä sosiaalityöntekijä ei moikkaile asiakkaitaan, vaikka tuntee heidät työn kautta.
Itse moikkailen vain miespuolisia kolleegoja ja yhteistyökumppaneita, joiden kanssa oltu työn kautta tekemisissä, ei siis mitään asiakassuhdetta mallia kaupan kassa.
Naispuolisia en moikkaile eivätkä hekään kyllä moikkaile minua. Kyseessä on osin sekin, ettei tulisi vääriä käsityksiä tai vastaavia juttuja. Erityisesti jos naispuolinen työn kautta tuttu on miehensä kanssa liikkeellä, en juurikaan reagoi vaan olen naama peruslukemilla. Työaikana sitten vain olen asiallinen muuten.
M38
Vierailija kirjoitti:
Itse moikkailen vain miespuolisia kolleegoja ja yhteistyökumppaneita, joiden kanssa oltu työn kautta tekemisissä, ei siis mitään asiakassuhdetta mallia kaupan kassa.
Naispuolisia en moikkaile eivätkä hekään kyllä moikkaile minua. Kyseessä on osin sekin, ettei tulisi vääriä käsityksiä tai vastaavia juttuja. Erityisesti jos naispuolinen työn kautta tuttu on miehensä kanssa liikkeellä, en juurikaan reagoi vaan olen naama peruslukemilla. Työaikana sitten vain olen asiallinen muuten.
M38
Normaaliälyiselle miehelle ei ole mikään ongelma, jos vaimo moikkaa työkaverille. Ihan sama mitä sukupuolta tuo työkaveri on.
Töissä on eri osastoja ja joidenkin ihmisten kanssa ei tule moikattua edes työpäivänä, vaikka kohdalle sattuisi... Riippuu onko kyseessä tällainen vai ns. läheisempi työkaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moikkaan aina takaisin. En saa itse olla aloitteellinen sellaisiin henkilöihin, joiden asiakkuus on salassa pidettävää, mutta heillekin ilman muuta vastaan.
Ammattilaisten kesken olen aloitteellinen aina, kun vain tunnistan henkilön.
En moikkaile, ellen ole varma, mistä yhteydestä tunnen henkilön. En halua vahingossa moikata potilaitani yksityisyydensuojan takia. Tietysti jos joku moikkaa minua ensin, niin tervehdin takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täh? Tottakai tutuille moikataan. Ei siinä ole mitään eroa, että kuinka tuttu ihminen on (no okei, tosi tuttua saattaa jopa halata jne.), mutta jos ihminen on sulle jostain kautta (vaikka töistä) tuttu, niin tottakai on kohteliasta tervehtiä.
Jos kyse on asiakkaasta, ei ole aina suotavaa osoittaa tunnistavansa häntä. Mieti nyt vaikka, jos olet tietyn alan lääkäri, poliisi tai muuten vaan ammatissa, jossa on vaitiolovelvollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? Tottakai tutuille moikataan. Ei siinä ole mitään eroa, että kuinka tuttu ihminen on (no okei, tosi tuttua saattaa jopa halata jne.), mutta jos ihminen on sulle jostain kautta (vaikka töistä) tuttu, niin tottakai on kohteliasta tervehtiä.
Jos kyse on asiakkaasta, ei ole aina suotavaa osoittaa tunnistavansa häntä. Mieti nyt vaikka, jos olet tietyn alan lääkäri, poliisi tai muuten vaan ammatissa, jossa on vaitiolovelvollisuus.
"Moikka Repe, ootko viime aikoina vaimoa hakannut vai ootko pitäynyt vain huumehommissa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En , koska työni edellyttää ehdotonta salassapitoa. En tietenkään voi estää asiakasta moikkaamasta minua, ja silloin tietenkin vastaan.
Siinäpä olisikin moikkaamista, jos kaikki työelämässä kohtaamani rupeaisin vapaa-ajallakin moikkaamaan :D
t. Prisman kassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ettäkö joku EI tervehtisi henkilöä jonka tuntee työn kautta? Millä ihmeen perusteella? Sellaisia tervehditään jotka tunnetaan, eikä se työ sitä miksikään muuta.
Olen ehdonalaisvalvoja, asiakkaakseni tullaan jos on vaikka myynyt h u u meita, r ai sk an nut tai pah oin pdiel lyt jonkun. Ymmärrän hyvin ettei ihminen halua moikata jos satutaan samaan aikaan Prismaan valkkaamaan tomaatteja. Toki tervehdin jos asiakas itse tervehtii ensin. Eli joo kyllä se työn luonne vaikuttaa.
Moikkaan toki mutten jää juttelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai. Tervehdin myös tuntemattomia ihmisiä, jos vaikka bussipysäkillä tai kaupassa katseet kohtaavat tai joku nyt on samassa tilassa tarpeeksi lähellä.
Ihana, tällaista enemmän . Toiset eivät tervehdi edes kollegoita työpaikalla tai naapureita.
Vierailija kirjoitti:
Mua huvittaa sellaiset mieshenkilöt, jotka töissä juttelevat ja heittävät reteesti vitsiä ja sitten, kun tulevat "siviilissä" vaimonsa kanssa vastaan, niin eivät katso edes päälle. Ovat ilmeisimmin mielessään kuvitelleet, että meillä on joku "suhde" tai jotain, kun ei voi mamman läsnäollessa edes tervehtiä. En pidä tälläisiä selkärangattomia limanuljaskoita minkään arvoisena.
Sen ymmärrän kyllä, että eri putiikeissa työskentelevät eivät jaksa moikkailla koko kylää liikkuessaan työn ulkopuolella ihmisten ilmoilla. En jaksa itsekään enkä edes katsele juuri ympärilleni, kun liikun kaupungilla asioilla.
OT
Tuo!! Mä olen yhden miehen kanssa ollut kolme vuotta samassa duunissa ja meillä on keskenämme hyvä meno. Reilu kaveri ja huumorintaju natsaa. Ei mitään ihastuksia tms. Vaan töihin on mahtava mennä, kun työkaverin kanssa sujuu.
Viime kesänä olin mieheni kanssa eräillä markkinoilla ja tämä mies tuli vaimonsa kanssa siellä vastaan. Mä tervehdin häntä, kuten töissä yleensäkin ja kerkesin jo miehellekin esittelemään "tässä on tää duunikaveri Pasi!"
Pasi täysin passiivisena vaan toljotti ja hänen selkänsä takaa kurkkas nainen, hieman penseesti katsoi miestään ja mua. Eivät sanoneet mitään ja lähtivät pois. Kylläpä jäi outo olo.
Töissä nappasin hihasta ja pyysin jutuille, että oonko nyt jotenkin loukannut. Et. Miksi oli outo? Ei vaan halunnut ongelmia kotona. Ok, olisit voinut varottaa etukäteen, että olisin mäkin ignoorannut. Sorry.
Sen jälkeen on taas duunissa palannut fiilis hyväksi. Hirveen vähän puhuu perheestään - eikä siinä mitään. Joskus kuitenkin jotain päästelee vitsin varjolla esim. "töissä mä olen oma itseni, eikä mua täällä komentele kukaan. Kotona sitten on toinen meno". voihan tuokin olla keino mustamaalata muijjaansa, mutta kyllä mä vähän säälinkin häntä. Ehkä siksi ei halua esittelyitä, kun tulee paljastaneeksi jotain itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä olisikin moikkaamista, jos kaikki työelämässä kohtaamani rupeaisin vapaa-ajallakin moikkaamaan :D
t. Prisman kassa
Säkö muistaisit kaikki?
Ja samalla hoksaan, että kyllähän pari Cittarin kassaa mulle moikkailee siviilissä. Mä olen selkeesti liian usein samojen luukulla.. ;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä olisikin moikkaamista, jos kaikki työelämässä kohtaamani rupeaisin vapaa-ajallakin moikkaamaan :D
t. Prisman kassa
Säkö muistaisit kaikki?
Ja samalla hoksaan, että kyllähän pari Cittarin kassaa mulle moikkailee siviilissä. Mä olen selkeesti liian usein samojen luukulla.. ;D
Totta kai :D Kuka nyt EI muistaisi vuonna 2006 Prismassa pyörähtänyttä neutraalisti pukeutunutta ohikulkijaa, joka ei sen jälkeen ole ko. kaupassa käynyt. Tai niitä tuhansia, jotka viikon aikana kassan kautta käyvät enemmän tai vähemmän usein.
Vierailija kirjoitti:
Itse moikkailen vain miespuolisia kolleegoja ja yhteistyökumppaneita, joiden kanssa oltu työn kautta tekemisissä, ei siis mitään asiakassuhdetta mallia kaupan kassa.
Naispuolisia en moikkaile eivätkä hekään kyllä moikkaile minua. Kyseessä on osin sekin, ettei tulisi vääriä käsityksiä tai vastaavia juttuja. Erityisesti jos naispuolinen työn kautta tuttu on miehensä kanssa liikkeellä, en juurikaan reagoi vaan olen naama peruslukemilla. Työaikana sitten vain olen asiallinen muuten.
M38
Sulla täytyy olla tosi mustasukkainen vaimo tai tyttis. Otan osaa. Toivottavasti tykkäät olla tossun alla ja talutusnuorassa.
Vierailija kirjoitti:
Mua huvittaa sellaiset mieshenkilöt, jotka töissä juttelevat ja heittävät reteesti vitsiä ja sitten, kun tulevat "siviilissä" vaimonsa kanssa vastaan, niin eivät katso edes päälle. Ovat ilmeisimmin mielessään kuvitelleet, että meillä on joku "suhde" tai jotain, kun ei voi mamman läsnäollessa edes tervehtiä. En pidä tälläisiä selkärangattomia limanuljaskoita minkään arvoisena.
Sen ymmärrän kyllä, että eri putiikeissa työskentelevät eivät jaksa moikkailla koko kylää liikkuessaan työn ulkopuolella ihmisten ilmoilla. En jaksa itsekään enkä edes katsele juuri ympärilleni, kun liikun kaupungilla asioilla.
Tässä on yksi syy, miksi olen naispuolisten työkavereiden läsnäollessa naama peruslukemilla, en todellakaan hymyile enkä heitä minkäänlaista vitsintynkää. Olen vain perus asiallinen ja puhun vain työasioita. Kun paikalla on vain miespuolisia kolleegoja, ollaan rennompia, läppä lentää jne. Tämä osin myös vanhempien naiskolleegojen kanssa. Eli sellaiset 50-60 vuotiaat. Sopivan neutraali suhtautuminen.
M38
Alue: Aihe vapaa
Moikkaan kaikkia tuttuja ja puolituttuja. Joskus myös tuntemattomia.
Naiset eivät yleensä ole kovin vaarallisia. Niitä harvemmin tarvitsee pelätä. Mitään pahaa ei tapahdu, jos ohimennen tervehdit jotain puolituttua naista. Hän joko vastaa tervehdykseesi, tai sitten ei. Jos nainen rupea kirkumaan, pakenee tai käy päälle tervehdittyäsi häntä, teet jotain pahasti väärin.