Harmittaa, kun innostun aina ihan liikaa ja sitten suunnitelmat eivät toteudukaan.

Alkaa jo pikkuhiljaa masentaa, kun mikään ei tunnu menevän niin kuin haluaisin. Oli kyse sitten pienestä lomamatkasta tai työpaikan tai opiskelupaikan saamisesta, niin jo pelkkä ajatus saa minut todella hyvälle mielelle ja suunnittelen mielessäni kaikkea kivaa siihen liittyen. Kunnes sitten saan karvaasti huomata olleeni taas väärässä ja koen itseni typeräksi innostuttuani ihan liikaa ja suunniteltuani jotakin mitä ei sitten tapahtunutkaan. Esimerkiksi jos vaikka minulle tulisi mahdollisuus päästä töihin toiselle puolelle Suomea, alan jo mielessäni järjestellä tulevaisuuttani sen mukaan kuin olisin jo oikeasti paikan saanut. Onneksi tosiaan kuitenkin vain yksinäni intoilen, niin ei sitäkin tarvitse hävetä, että muillekin olisin jotakin tapahtumatonta asiaa hehkuttanut.

Ei minulla muuta asiaa ollut, harmittaa vaan nyt tänään, kun mikään ei ikinä tunnu menevän niin kuin olisin toivonut. Sekin kyllä riittäisi, että osaisin suhtautua asioihin järkevämmin, niin ei sitten tulisi sellaista pudotusta, kun pilvilinnat romahtavat. Olen oikeasti jo vähän menettänyt kykyäni haaveilla mistään tämän takia.