Lue keskustelun säännöt.
Jotakin mitä hallitsen!
07.07.2010 |
Luukiessani juttuja kaaosmaisista päivällisistä, pieleen menneistä synttäriohjelmista, hoitolasten määrästä ja ylipäätään lapsien määrästä oivalsin
etten mene sekaisin lapsilauman koosta kotonani. Osaan organisoida ja olla pitkähermoinen. Minua ei vaivaa yhtää,n että ison lapsimäärän lisäksi talossa on vielä kavereitakin.
Homma pysyy hanskassa päivärytmillä (kellon mukaan, mutta joustaen) ja tehden asioita limittäin yhtäaikaa.
On sekin kyllä pitänyt opetella. Olen ollut hajoilemassa kolmen lapsen yh:na, kun olivat pieniä. Tyyneys tuli iän, lisääntyvän lapsimäärän ja kokemusten myötä.
Kommentit (2)
rytmitätä päivän kellon mukaan. Laitat itsesi autopilotille. Älä kuitenkaan takerru ihan puoleen tuntiin.
Sitten mietit laskuista pois joitakin asioita, joita ei oikeasti ole pakko tehdä ainakaan heti. Kukaan ei kuole, jos et silitä pyykkejä tai että jätät tiskipöydän pyyhkimättä sillä sekunnilla. Ole lasten kanssa aktiivisesti läsnä. Vastaa heidän huomion tarpeeseensa, juttele, ole saman pöydän ääressä.
Jos yrität siivota keittiötä ja rähistä sieltä jonnekin olohuoneeseen, että olkaa kunnolla, huuto menee ihan hukkaan. Pitää mennä itse paikan päälle sen asiansa kanssa. Huutamisen voi lopettaa ihan kokonaan. Ja kun kesksutelut käydään puhumalla, ollaan pitkällä. Kukaan ei ruoki toistaan pauhaamaan.
Lapsista tulee epäjärjestystä, työtä, sotkua, ääntä, vauhtia. Anna tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni vielä hakusessa kyseinen tasapaino.