Lue keskustelun säännöt.
Kirkosta eronneen virkatodistus/sukuselvitys
14.02.2023 |
Sukulaiseni kuoli äskettäin ja hän ei kuollessaan kuulunut kirkkkoon.
Tarvitaanko jotain todistuksia siltä ajalta, kun hän vielä kuului kirkkoon? Olen yhden sukulaiseni asioita kuoleman jälkeen ollut hoitamassa ja tuolloin hänen viimeisestä seurakunnastaan tuli samalla tilauksella tiedot kaikista hänen seurakunnistaan, joihin hän elämänsä aikana kuului. Tästä on aikaa pari vuotta.
Nyt tässä tapauksessa, jossa kuollut ei kuulunut kirkkoon, on kyse henkilöstä, joka erosi kirkosta jo joskus 80- tai 90-luvulla. Kuului kahteen eri seurakuntaan elämänsä aikana ennen kirkosta eroamista.
Kommentit (12)
Hae maistraatista se virkatodistus. Yksi riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaiselta paikkakunnalta alkaen ikävuodesta 15.
OmAlta sisarelrani sukuselvityksen lisäksi kuudesta eri seurakunnasta, niistä 3 helsingin, mutta silti piti pyytää erikseen. Väestörekisterisdä oli viimeiset vuotensa
Nii ja hänen perukirjaansa vareten jouduin pyytämään kahdesta seurakunnasta äitimme virkatodistukset joissa hän oli asunut ennen avioliittoaan. 1920- luvulla. Sieltä ne tuli vaikka hitaasti.
Jos sisaresi oli lapseton tulee siis äidin ja isän tiedotkin syynätä 15 ikävuoteen asti.
Viimeisestä seurakunnasta minä sitä pyysin, tuli koko rotla seurakuntia siinä listattuna. DVV sitten lähetti omat tietonsa pakanavuosilta.
Vierailija kirjoitti:
Hae maistraatista se virkatodistus. Yksi riittää.
Ei riitä. 2019 kävin tuon ruljanssin lapsettoman sisaren kuiltua.
Ketjun on oltava aukoton.
Kirkosta sukuselvitys ja väestörekisteristä sukuselvitys.
Olen juuri järjestänyt äitini perunkirjoitukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae maistraatista se virkatodistus. Yksi riittää.
Ei riitä. 2019 kävin tuon ruljanssin lapsettoman sisaren kuiltua.
Ketjun on oltava aukoton.
Käytäntö on muuttunut sen jälkeen. Aikuisiällä kirkosta eronneelta tarvitaan kaksi todistusta, kirkon aluekeskusrekisteristä ja Digi- ja väestötietovirastosta. Mutta ei enää jokaiselta asuinpaikkakunnalta erikseen.
On se ihmisen kuoleminen tehty byrokraattiseksi.
Kun ihminen todetaan kuolleeksi lääkärin/poliisin toimesta ja kirjataan systeemiin, maistraatin tietojärjestelmä voisi ihan hyvin rakentaa automaattisesti "kuolinpaketin" läystäkkeistä jotka lähiomaiset voisivat hakea pankkitunnisteiden kera. Sitten omaiset voivat valita perunkirjoittajan jolle nuo läystäkkeet voidaan toimittaa, tarvittaessa vaikkapa tilapäisellä koodilla maistraatin järjestelmästä.
Ei fyysisiä hakuja, anomuksia tai mitään muutakaan tanssia byrokratian huilun tahtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se ihmisen kuoleminen tehty byrokraattiseksi.
Kun ihminen todetaan kuolleeksi lääkärin/poliisin toimesta ja kirjataan systeemiin, maistraatin tietojärjestelmä voisi ihan hyvin rakentaa automaattisesti "kuolinpaketin" läystäkkeistä jotka lähiomaiset voisivat hakea pankkitunnisteiden kera. Sitten omaiset voivat valita perunkirjoittajan jolle nuo läystäkkeet voidaan toimittaa, tarvittaessa vaikkapa tilapäisellä koodilla maistraatin järjestelmästä.
Ei fyysisiä hakuja, anomuksia tai mitään muutakaan tanssia byrokratian huilun tahtiin.
Olen täsmälleen samaa mieltä! Sureminen on jo sinänsä uuvuttavaa, ja sitten pitää vielä hankkia hautapaikka, asioida hautaustoimistossa, kutsua ihmisiä hautajaisiin, hakea leskelle eläkettä ja asumistukea, hankkia pari tusinaa erilaista todistusta perunkirjoitukseen, pyytää kiinteistönvälittäjä arvioimaan asuntoa... tuntuu että lista on loputon.
Onko asunut jaksoja ulkomailla? Menee monimutkaiseksi.
Tuossa on artikkeli aiheesta:
Ulkomailla asuneen sukuselvitys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se ihmisen kuoleminen tehty byrokraattiseksi.
Kun ihminen todetaan kuolleeksi lääkärin/poliisin toimesta ja kirjataan systeemiin, maistraatin tietojärjestelmä voisi ihan hyvin rakentaa automaattisesti "kuolinpaketin" läystäkkeistä jotka lähiomaiset voisivat hakea pankkitunnisteiden kera. Sitten omaiset voivat valita perunkirjoittajan jolle nuo läystäkkeet voidaan toimittaa, tarvittaessa vaikkapa tilapäisellä koodilla maistraatin järjestelmästä.
Ei fyysisiä hakuja, anomuksia tai mitään muutakaan tanssia byrokratian huilun tahtiin.
Kun äiti kuoli niin ei riittänyt, että hankitaan äidin virkatodistukset ja sukuselvitykset, piti hankkia jo 30 vuotta aiemmin kuolleen isänkin paperit. Isän perunkirjoitus on silloin aikoinaan hoidettu ja ei paljastunut mitään salalapsia tai edellisiä vaimoja, mutta nyt piti kuitenkin uudestaan toimittaa ne paperit, en kyllä tiedä miten isän salalapsi edes liittyisi äidin kuolemaan, ei se olisi mitään perinyt, jotenkin niin se oli että jos vaikka olisi yhteinen lapsi tehty ja merkitty vain isälle ja äidin tiedoissa sitä ekstralasta ei olisi. Mikä kyllä aika lailla pistää miettimään miksi niitä sukuselvityksiä edes vaaditaan, jos kerran on mahdollista, että vain toisen vanhemman paperissa näkyisi kaikki lapset.
Joskus törmännyt outoihin juttuihin kirkonkirjoissa. Isäni setä kuoli naimattomana ja lapsettomana mutta siltä löytyikin sitten vaimo ja lapsi. Olivat kirkkoon kuulumattomia ehkä jäi siksi pois.
Jokaiselta paikkakunnalta alkaen ikävuodesta 15.
OmAlta sisarelrani sukuselvityksen lisäksi kuudesta eri seurakunnasta, niistä 3 helsingin, mutta silti piti pyytää erikseen. Väestörekisterisdä oli viimeiset vuotensa