Jos ihmiset oppisivat ITSEREFLEKTOIMAAN itseään enemmän, ongelmia olisi vähemmän.

Sanot syyttäen muita.

Epäilen sen itsereflektoinnin tarkoittavan sinulle/kin että ihmisten pitäisi ymmärtää olla enemmän sinun mielesi mukaisia.

Olet toki oikeassa, mutta vinkki vastaisuuden varalle: hunajalla saa enemmän kärpäsiä kuin etikalla.

Oho!

Samaa mieltä ap:n kanssa. Nykyään lehdissä on jatkuvasti tarinoita, missä on ihan itse sössitty asiat ja sitten vingutaan, että kaikki muut ovat syyllisiä tähän ongelmaan.

Vierailija kirjoitti:

Olet toki oikeassa, mutta vinkki vastaisuuden varalle: hunajalla saa enemmän kärpäsiä kuin etikalla.

Paskalla vielä enemmän

Siinä vaan tullaan yhteen ongelmaan. Tiedän täysin ja tiedostan itse olevani syypää moniin asioihin. Siis syytän itseäni ja tiedän tehneeni lukuisia virheitä. En syytä muita.

Mutta en saa korjatuksi asioita. Eli ei ole itsekuria eikä selkärankaa tehdä välttämättä mitään muutoksia. Eli vaikka tiedostaa olevansa ongelman ydin niin muutoksen tekeminen on äärimmäisen työlästä. Viittaan vaikka ylipainoon eli tiedän ja tiedostan syöväni liikaa herkkuja. Syy on vain minun. 

Mutta mitä sitten? 

Eli ei se tiedostaminen ratkaise kuin sen että vain minä pystyn tekemään muutoksia vallitsevaan tilaan mutta entä jos minua ei kiinnosta enkä jaksa tehdä sitä muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Epäilen sen itsereflektoinnin tarkoittavan sinulle/kin että ihmisten pitäisi ymmärtää olla enemmän sinun mielesi mukaisia.

Ei, vaan pitäisi osata miettiä mistä ongelmat aiheutuvat ja miten pitäisi omaa käytöstä muuttaa.

Isoäitini aikanaan sanoi, että jos ei ongelmalle aio itse tehdä mitään, niin turha siitä on valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaan tullaan yhteen ongelmaan. Tiedän täysin ja tiedostan itse olevani syypää moniin asioihin. Siis syytän itseäni ja tiedän tehneeni lukuisia virheitä. En syytä muita.

Mutta en saa korjatuksi asioita. Eli ei ole itsekuria eikä selkärankaa tehdä välttämättä mitään muutoksia. Eli vaikka tiedostaa olevansa ongelman ydin niin muutoksen tekeminen on äärimmäisen työlästä. Viittaan vaikka ylipainoon eli tiedän ja tiedostan syöväni liikaa herkkuja. Syy on vain minun. 

Mutta mitä sitten? 

Eli ei se tiedostaminen ratkaise kuin sen että vain minä pystyn tekemään muutoksia vallitsevaan tilaan mutta entä jos minua ei kiinnosta enkä jaksa tehdä sitä muutosta.

Oletettavasti sinä et kuitenkaan vingu esimerkiksi ylipainosta tai sen aiheuttamista asioista?

Ei niinkään itsereflektio, vaan että osaisi myös suhteuttaa asiat ympäröivään maailmaan. Kaikki on niin pää omassa perseessään märisemässä terapioissa, vaikka monella on asiat hyvin tai ratkaistavissa. Ylipainoisuuteen, velkaantumisen ja päihdeongelmiin on varaa hyvinvointiyhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Sanot syyttäen muita.

Toisen vastuuttaminen teoistaan ei ole syyttämistä, vaikka ulisijat toki muuta väittävät - välttääkseen jatkossakin vastuun ottamista omasta elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Ei niinkään itsereflektio, vaan että osaisi myös suhteuttaa asiat ympäröivään maailmaan. Kaikki on niin pää omassa perseessään märisemässä terapioissa, vaikka monella on asiat hyvin tai ratkaistavissa. Ylipainoisuuteen, velkaantumisen ja päihdeongelmiin on varaa hyvinvointiyhteiskunnassa.

Materiaalinen yltäkylläisyys ei takaa henkistä hyvinvointia. Meillä on kulttuurisesti suunta hukassa. Aikaisemmat peruskivet halutaan heittää pois muka vanhentuneina mutta uudet perustukset vaikuttavat savijaloilta. Uskottelemme että mitään ongelmaa ei ole, kunhan vain tiedämme tarpeeksi.

Hävettää miten historia ei tunnu opettavan yhtään mitään. Kaikki samat hulluudet tilataan yhä uudestaan ja uudestaan, jos mahdollista vielä entistäkin karmeampina versioina. Jokuhan tätä haluaa, tuhoavuutta.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaan tullaan yhteen ongelmaan. Tiedän täysin ja tiedostan itse olevani syypää moniin asioihin. Siis syytän itseäni ja tiedän tehneeni lukuisia virheitä. En syytä muita.

Mutta en saa korjatuksi asioita. Eli ei ole itsekuria eikä selkärankaa tehdä välttämättä mitään muutoksia. Eli vaikka tiedostaa olevansa ongelman ydin niin muutoksen tekeminen on äärimmäisen työlästä. Viittaan vaikka ylipainoon eli tiedän ja tiedostan syöväni liikaa herkkuja. Syy on vain minun. 

Mutta mitä sitten? 

Eli ei se tiedostaminen ratkaise kuin sen että vain minä pystyn tekemään muutoksia vallitsevaan tilaan mutta entä jos minua ei kiinnosta enkä jaksa tehdä sitä muutosta.

Sinä olet positiivisessa tilassa ja valaistunut. Osoitat hyvää itseymmärrystä ja vastuunottoa. Et siis elä valheellisen minäkuvan takana muita syytellen. 

On täysin erillinen asia, mitä asioille sitten teet. Sillä ei sinänsä ole väliä "onko selkärankaa tehdä asioille jotain". Sinulla syyttelijöistä poieten on mahdollisuus tehdä asioille jotain (oikean assessoinnin vuoksi), sitten kun tekoja todella tarvitaan. Tekoja kuitenkaan ei usein tarvita, ymmärrys riittää. Vaadimme itseltämme aina enemmän ja enemmän, se on ihmisen luonne. Lisäksi, yhdyn retoriseen kysymykseesi viestisi lopussa.

Olet oppinut uuden sanan? Onnea!

Älä silti vouhota!

Vaikea taito. Ennemmin sosiaalinen, yhteisöllinen kuri oli niin kova, että itsereflektion taito ei ollut niin välttämätön. Joku muu antoi palautteen käytöksestä ja valinnoista. Vanhemmat eivät puhuneet tunteistaan tai ajatuksistaan, eikä paljon muuta mallinnettu, kuin yhteisöön kuuluvien normien suorittamista.

Nyt vapaus ja individualismi tuovat ihan valtavan vastuun yksilölle itselleen havainnoida oman toiminnan seuraukset ympäristölleen ja itselleen. Eikä tämän tyypin älykkyyttä ole edes kauan arvostettu, eikä vieläkään arvosteta esim yli matemaattis-loogisen älykkyyden. Jos mentalisaatio-tyyppinen älykkyys on jotain, mistä työnantajat alkavat maksamaan, muuttuu asia nopeasti.