Huh, olenko jo keski-ikäinen?

sä olet ihan vaan aikuinen :)

Ei tunnu vielä siltäkään!



Ajattelin aina teininä, että "aikuisena" sitä tuntee olonsa jotenkin erilaiseksi. Että hapuilu ja hakeminen loppuu ja sit on varma siitä, mitä on tekemässä. Hah, samanlaista sähellystä ja epäröintiä edelleen...



ap, helpottuneena epäkeski-ikäisyydestään

mun äitini on vieläkin ihan höpö ja pihalla vaikka se on jo aika vanha.

Eihän se ole kuin aika jolloin ei ole nuori eikä vanha.

En tuntenut itseäni ollenkaan "keski-ikäiseksi"alle 40-vuotiaana, mutta kummasti sen jälkeen ajatusmaailmani alkoi muuttua ehkäpä sitten juuri keski-ikäisempään suuntaan eli aloin kuunnella Iskelmää ja muita aikuisten kanavia. Tosin erosin sitä ennen lasteni isästä, joka kuvitteli ja yhä edelleen kuvittelee olevansa ikinuori. Ei ole siis kasvanut henkisesti, vaan flirttailee nuorille tytöille baareissa naurettavissa teinipoikien vaatteissaan ja sitä rataa. Ei siis kasvanut henkisesti aikuiseksi koskaan. Onneksi minä kasvoin.



Myös elämä kasvatti ja kuljetti.



Olen ihan tyytyväinen ikääni näin 42-vuotiaana, vaikka olenkin yh-äiti.