Fas-dg: "Olen antanut äidille anteeksi"

Up

Olen aina ollut luottavainen ja hyväuskoinen muita ihmisiä kohtaan. Varsinkin silloin jos kyseessä on opettaja, viranomainen tai lääkäri. Eli asiassa itseäni viisaampi ja kouluttautunut henkilö.

Koulussa uskoin, että en menesty, koska en keskity ja tee tarpeeksi.

Töissä sama vika.

Lääkäreitä uskoin mielenterveyteen liittyvissä asioissa, koska he ovat ammattilaisia ja sanoivat uupumuksen johtuvan masennuksesta joka taas johtui lapsuuden kokemuksista.

Kukaan lääkäri ei ottanut asiakseen selvittää miksi lääkkeet ja hoito ei toimi. Aina löytyi uusi lääke mitä kokeilla. Jos lääke ei sopinut siihen diagnoosiin mikä minulla sillä hetkellä oli, niin sitten vaihtui diagnoosi. Lääkärit ei myöskään pysynyt kovin kauaa aikaa ja viimeisinä vuosina lääkäri vaihtui melkein joka tapaamisella. Ja jokainen lääkäri tuntui löytävän minun oirekuvasta jotain mikä sopisi sittenkin johonkin toiseen mielenterveys diagnoosiin paremmin.

Yksi mikä myös sekoitti pakkaa oli se, että usein kun diagnoosi ja lääke vaihtui, niin vaihdoin usein myös työpaikkaa. Pidin kertyneet lomat pois tai huilasin hetken palkattomalla ennen uuden työn aloitusta. Tällöin vapaalla vointini parani ja silloin aina luultiin, että nyt osui diagnoosi ja lääke kohdilleen, kunnes uuvuin taas. Itse löysin tämän kaavan kun kävin läpi vanhoja omakanta tekstejä.

Kaikkea hyvää ja

Hyvää Ystävänpäivää kaikille