Erillään asuvat parit

Asumme eri paikkakunnilla työn vuoksi. Kummallakin on avaimet toisen kotiin ja vapaa-ajan asuntoon ja voimme mennä toisen kotiin yksinkin, esim. ennen iltavuoron päättymistä. Vuoden seurustelun jälkeen tavaroita jäi pikkuhiljaa. Muuten toistemme kodit ovat luontevia koteja kummallekin, mutta hankintoja kynttilöitä tai serviettejä kummempaa emme ole tehneet toisen kotiin. En siivoa miesystäväni luona, hänellä käy siistijä, matkat maksamme kumpikin itse ja ruuan tarjoaa se, jonka luona olemme.  Pyrimme olemaan vuorotellen toistemme luona - niin pystymme viettämään enemmän aikaa yhdessä.

Mekin asutaan eri paikkakunnilla ja nähdään yleensä vain viikonloppuisin ja lomilla. Suurin piirtein vuoron perään reissataan. Avaimet on ja sen verran tavaroita että kevyellä pakkaamisella selviää. Ihan luontevasti osataan olla toistemme kotona. Viikonloput on yleensä rentoa yhdessä olemista joten esim. siivoamiset molemmat hoitaa omissa kodeissaan itse. Ruokaa toki tehdään yhdessä.

Asuttiin pitkään näin. Ei ollut avaimia toisen kotiin eikä sinne voinut paukata ilmoittamatta. Ideana oli kuitenkin se, että meillä on omat kodit sen takia että halutaan myös omaa rauhaa, joten kyläilyistä tietysti sovittiin etukäteen. Käytännössä kuitenkin vietettiin varmaan suurin osa ajasta aina jompikumpi toisen luona, ja oltiin kyllä silloin kuin kotonamme. Kyläilyt kestivät useita päiviä tai viikonkin kerrallaan, eli hyvin lähellä oltiin yhteisasumista. Kuitenkin tässä systeemissä oli mahdollisuus siihen, että jos syystä tai toisesta tarvitsi omaa rauhaa, se oli mahdollista. Pienituloisina jaettiin myös esim. ruokakustannuksia käytännössä samaan tapaan, kuin jos asuisimme yhdessä.

Lopulta muutettiin yhteen, kun kävi vähän turhauttavaksi tuollainen elämä, jossa ison osan ajasta eli paikassa, joka kyllä tuntui kodilta, mutta omat tavarat olivat tietysti omassa kodissa - itse ainakin kaipaan tunnetta siitä, että voin halutessani valita omasta kirjahyllystäni tietyn kirjan luettavaksi tai tehdä teetä omilla välineilläni, kun kumppanilla ei välttämättä ole sopivaa teepannua jne. Myös ruokahävikkiä tuli usein tarpeettoman paljon, jos oli kylään mennessään ajatellut olevansa vain pari päivää, mutta jäikin viikoksi, ja omassa jääkaapissa vihannekset menivät sillä välin huonoksi tms.

Ensimmäiset neljä seurusteluvuotta asuimme erillään, eri paikkakunnilla. Välimatkaa oli julkisilla noin 1.5-2 tuntia, omalla autolla sen taittoi tunnissa. Vietimme ensitapaamisesta alkaen yhdessä viikonloput ja suurimman osan lomista siihen saakka, että muutimme yhteen. Minun tavaroitani alkoi kulkeutua puolisoni luo aika varhain, ja joitakin hän itse minua varten hankki (mm. polkupyörän). Avasimme myös yhteisen pankkitilin jo ennen yhteenmuuttoa, vaikka alunperin emme ylipäänsä olleet varmoja, haluaisimmeko jossain vaiheessa avoliittoon vai eläisimmeko erillissuhteessa mutta sitoutuneina.

Käytännössä lapsettomat viikot vietetään suurimmaksi osaksi saman katon alla, vähän vuoroon molempien luona. Kummallakin on "toisessa kodissa" vaatteita, hygieniatarvikkeita yms. ettei tarvitse kantaa mitään mukana. On myös avaimet toistemme luokse.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiset neljä seurusteluvuotta asuimme erillään, eri paikkakunnilla. Välimatkaa oli julkisilla noin 1.5-2 tuntia, omalla autolla sen taittoi tunnissa. Vietimme ensitapaamisesta alkaen yhdessä viikonloput ja suurimman osan lomista siihen saakka, että muutimme yhteen. Minun tavaroitani alkoi kulkeutua puolisoni luo aika varhain, ja joitakin hän itse minua varten hankki (mm. polkupyörän). Avasimme myös yhteisen pankkitilin jo ennen yhteenmuuttoa, vaikka alunperin emme ylipäänsä olleet varmoja, haluaisimmeko jossain vaiheessa avoliittoon vai eläisimmeko erillissuhteessa mutta sitoutuneina.

Niin ja olin tosiaan puolisoni luona kuin kotonani. Teimme yhdessä kotityöt (yhtä lailla hän osallistui niihin minun luonani, mutta hänen luonaan olimme selvästi enemmän), ruoat maksettiin puoliksi, minun ystäväni ja sukulaiseni olivat tervetulleita käymään. En muista, missä vaiheessa vaihdoimme avaimia mutta kyllä nekin vaihdettiin jo aika pian.

Kiitos vastauksista. Ihan ongelmatonta tämä asuminen ei meillä ole.

Monet kerrat tästä on puhuttu ja siis useita vuosia on yhdessä oltu. Mies ei ole halunnut vaihtaa avaimia, hän on aina palauttanut minulta hänen luokseen jääneet tavarat. Miehen tavaroita ei ole ollenkaan luonani. Minä puhun omasta kodista myös miehen kotina. Mies kyllä sanoo, että olen aina tervetullut hänen luokseen. Ei tule kuitenkaan mieleenkään mennä ilman kutsua. Eihän minulla ole sitä avaintakaan.

Mies saattaa tupsahtaa luokseni milloin vain ja aina on tervetullut.

Kun asuin edellisen naisystäväni kanssa erillään, meillä oli avaimet toistemme asuntoihin. Tosin minä vietin siellä useamman yön viikossa, mutta hän kävi luonani lähinnä viikonloppuisin, kun hänen lapsensa olivat isällään. Käytännönsanelema järjestys siis.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Ihan ongelmatonta tämä asuminen ei meillä ole.

Monet kerrat tästä on puhuttu ja siis useita vuosia on yhdessä oltu. Mies ei ole halunnut vaihtaa avaimia, hän on aina palauttanut minulta hänen luokseen jääneet tavarat. Miehen tavaroita ei ole ollenkaan luonani. Minä puhun omasta kodista myös miehen kotina. Mies kyllä sanoo, että olen aina tervetullut hänen luokseen. Ei tule kuitenkaan mieleenkään mennä ilman kutsua. Eihän minulla ole sitä avaintakaan.

Mies saattaa tupsahtaa luokseni milloin vain ja aina on tervetullut.

Koetko, että miehesi on tarkka reviiristään, vai eikö hän halua näyttää seurusteluanne? Minä en halunnut jättää mitään miesystäväni luo, koin että olisi  helppo erota niin, jos emme onnistukaan. Kerran sanoin lähtiessäni, että pitää muistaa viedä meikkilaukku töissä kaappiin, etteivät jäädy autossa. Miesystäväni nauroi ja kysyi. että luulenko, etteivät kaikki tiedä meidän olevan yhdessä, jos en jätä mitään hänen luokseen. 

Kuinka usein vierailette toistenne luona ja onko sinun tavaroita kumppanisi kodissa ja toisin päin?

- Viikoittain useasti, tavaroita löytyy puolin ja toisin toistemme asunnoista. -

Onko myös kumppanisi koti sinun koti ja menet sinne luontevasti ja olet kuin kotonasi vai oletko siellä vieraana?

- Hänen koti on minun koti ja minun koti on hänen koti. -

Onko sinulla kumppanisi luo avain ja onko hänellä sinun kotisi avain?

- Ei ole kummallakaan. -

Seurustelua takana melkein 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Ihan ongelmatonta tämä asuminen ei meillä ole.

Monet kerrat tästä on puhuttu ja siis useita vuosia on yhdessä oltu. Mies ei ole halunnut vaihtaa avaimia, hän on aina palauttanut minulta hänen luokseen jääneet tavarat. Miehen tavaroita ei ole ollenkaan luonani. Minä puhun omasta kodista myös miehen kotina. Mies kyllä sanoo, että olen aina tervetullut hänen luokseen. Ei tule kuitenkaan mieleenkään mennä ilman kutsua. Eihän minulla ole sitä avaintakaan.

Mies saattaa tupsahtaa luokseni milloin vain ja aina on tervetullut.

Meillä kumpikaan ei tehnyt yllätysvierailuja, vaikka oli avaimetkin. Sinuna haluaisin tuossa kohtaa molemmille samat säännöt, eli ei yllätysvierailuja.

Millaiset tulevaisuuden suunnitelmat ja toiveet teillä on? Onko tarkoitus jossain vaiheessa mennä naimisiin, muutttaa yhteen, perustaa perhe, jotain muuta?

Toisen luo ei voi mennä. Hän tulee käymään joka toinen viikko. On viikon täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Ihan ongelmatonta tämä asuminen ei meillä ole.

Monet kerrat tästä on puhuttu ja siis useita vuosia on yhdessä oltu. Mies ei ole halunnut vaihtaa avaimia, hän on aina palauttanut minulta hänen luokseen jääneet tavarat. Miehen tavaroita ei ole ollenkaan luonani. Minä puhun omasta kodista myös miehen kotina. Mies kyllä sanoo, että olen aina tervetullut hänen luokseen. Ei tule kuitenkaan mieleenkään mennä ilman kutsua. Eihän minulla ole sitä avaintakaan.

Mies saattaa tupsahtaa luokseni milloin vain ja aina on tervetullut.

Koetko, että miehesi on tarkka reviiristään, vai eikö hän halua näyttää seurusteluanne? Minä en halunnut jättää mitään miesystäväni luo, koin että olisi  helppo erota niin, jos emme onnistukaan. Kerran sanoin lähtiessäni, että pitää muistaa viedä meikkilaukku töissä kaappiin, etteivät jäädy autossa. Miesystäväni nauroi ja kysyi. että luulenko, etteivät kaikki tiedä meidän olevan yhdessä, jos en jätä mitään hänen luokseen. 

En oikein tiedä miehen ajatuksia. Mies kyllä vakuuttelee sanoin, että voin tulla milloin vain ym, mutta nyt tuli sellainen tilanne, että kerrankin kun olisin ollut menossa miehen luo vähän niin kuin minun ajatuksesta niin sitten mies alkoikin empimään.

Kerroin siis viikko sitten miehelle, että voisin tulla lomallani ja se sopi hänelle. Nyt sitten mies ilmoittikin, että hän tulisi minun luo. Tästä tilanteesta siis keskustelimme ja mies sitten taas alkoi valuutteleen, että voin tulla ja voidaan tehdä miten haluan. No minulla ei enää haluta mennä sinne, kun luulin, että oli selvää kaikki ja asia oli sovittu.