Syömishäiriö aikuisena

mutta onhan se niinkuin alkoholismi, se on aina taustalla.



Raskauksien aikana on ollut melkeinpä kiva luvallisesti oksentaa.



Viimeisen jälkeen joskus kun olen syönyt todella paljon ja morkkis on kova, olen oksentanut. Ýlipainoa on reilusti. Laihtuminen on vaikeaa, kun tasapaino ei ihan helposti löydettävissä. Voisin "lopettaa" syömisen helposti, mutta tiedän kuinka vaarallista on sen linjan vetäminen - pelkään sairastumista sen verran, että alitajuisesti kai mielummin kärsin läskeistäni.



Ikää 33 v.



Lopeta se roikkuminen heti äläkä katso videoita. Älä kiusaa itseäsi.

Mä oli rajoittaja ennen kuin tulin raskaaksi. Raskaus antoi luvan syödä. Ja mä söin todellakin kahden edestä. Kiloja tuli noin 30, mutta onneksi ne kyllä lähtivät aika itsekseen. Nyt alkaisi olla vikan imetykset pian ohi ja ei enää tarvitsisi sen takia muistaa syödä hyvin. Pelottaa jo valmiiksi että alan taas vähän rajaamaan ensin ihan vähän ja sitten vähän enemmän ja sitten. Tiedät miten homma etenee.

se tie on niin helppo ja fiilis niin hyvä, kun on niin vahva, että pystyy hallitsemaan itsensä niin hyvin... se tunne, kun vatsa on tyhjä ja kurisee ja et välitä siitä ja se menee ohi, miten ihana tunne...



niin kauan kuin ajattelee edes pikkasen näin, niin on vaarassa.



Mä olen pitänyt kiinni siitä, että syön aina lasten kanssa samaa ruokaa samaan aikaan. Se kontrolli on hyvä, lapset heti huomauttaa, jos äiti ei syökään mitään tai syö vähemmän kuin he.



Tsemppiä, älä anna periksi, jos ei muun syyn takia, niin siksi, että lapset oppii mallista asenteet helposti, ja sitä tautia ei halua lapsilleen opettaa...



se eka vastaaja

Mulla on ollut pitkään anoreksian/bulimian oireita..

lisänä sitten viiltely..

Minä vain inhoan ja vihaan itseäni...

Monta päivää olen ollut etten ole syönyt. Lapset ei sitä näe, olen niin pitkään naamioinut tilani normaaliksi. Edes mieheni ei tiedä..



Olen ulkopuolisille iloinen ja pirteä, kukaan ei ole aavistanut mitään tilastani.

Vanha ketju mutta puran silti tuntojani.Mulla kai on nykyään jonkun näköinen syömishäiriö..On ollut jo tosi kauan niin että en voi mieheni nähden syödä mitään koska tunnen itseni silloin ällöttäväksi.Taustalla miehen haukut,muiden naisten katsominen sairaalloisesti netistä,hän aliarvio minua jatkuvasti.Olen siis päälle kolmekymppinen,lapsia myös on.Nykyiset mittani ovat 168cm/53kg.Ja minulla ei todellakaan nuorena ole ollut mitään syömishäiriötä,painoni oli ennen n.65-68kg mut viimeiset pari vuotta paino on laskenut.

Olen 23v, pituus 160 ja painoa 42,5. En tiedä miksen pysty syömään. Pelkään niin paljon lihomista. 

Täällä yksi kolmekymppiä lähestyvä äiti, joka kärsi nuorempana ensin anoreksiasta ja sittemmin bulimiasta, yhteensä noin 8 vuotta. Nyt olen ollut "terve" jo kolmisen vuotta.

Ahmin ja oksennan siis vain silloin, kun mies on reissussa eli muutaman kerran kuukaudessa, kun muksu on saatu unille.

Olen nykyään normaalipainoinen, bmi 20,5 ja koen olevani valas. Tiedän kuitenkin, että jos annan itselleni luvan jatkuvasti oksentaa/pantata syömistä, helvetti on irti hyvin nopeasti.

ssss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi kolmekymppiä lähestyvä äiti, joka kärsi nuorempana ensin anoreksiasta ja sittemmin bulimiasta, yhteensä noin 8 vuotta. Nyt olen ollut "terve" jo kolmisen vuotta.

Ahmin ja oksennan siis vain silloin, kun mies on reissussa eli muutaman kerran kuukaudessa, kun muksu on saatu unille.

Olen nykyään normaalipainoinen, bmi 20,5 ja koen olevani valas. Tiedän kuitenkin, että jos annan itselleni luvan jatkuvasti oksentaa/pantata syömistä, helvetti on irti hyvin nopeasti.

Tuo on pitkä aika oksentaa... Mitä haittoja sinulle on tullut siitä?

Yllättävän vähän on tullut haittoja, esimerkiksi hampaat ovat olleet ihan ok kunnossa, kun niiden hoidosta olen ollut tarkka.

Mitäpä nyt aurallinen migreeni paheni, suun ja nielun limakalvot oli jatkuvasti rikki, sain sydämen rytmihäiriöitä. Nämä oireet siis parantuneet huomattavasti päivittäisen oksentamisen loputtua.