Armeija ja vanhemmat!
Oletteko huomanneet, että vanhemmat (okei, äidit) vaahtoavat nykyään todella paljon poikiensa armeijaan lähtemisestä. Oma someni on viime viikkoina täyttynyt äitien päivityksistä, joissa ensin saatellaan poika armeijaan herkkupussien ja läksiäisjuhlien kera, sitten päivitetään kuulumiset lomalta ja kaikista leipomuksista joita pojalle on tehty, välillä kauhistellaan kun ovat ihan joutuneet yön olemaan metsässä ja vielä joku vahtivuorokin herranjumalasentään, ja tietysti nyt some täyteen valatilaisuudesta kuvia...
Eihän tässä mitään pahaa ole, mutta mun mielestä tää on jotenkin jännä ja aika uusi ilmiö. En muista, että esimerkiksi omien veljieni armeijaan lähtemistä tai lomaviikonloppuja olisi kotona mitenkään juhlistettu, eivätkä vanhempani olleet muistaakseni kummankaan veljeni valatilaisuudessakaan. Tuntuu, että vielä kymmenen vuotta sitten olisi ollut jotenkin vähän noloa, jos äiti olisi karkkipussin kanssa saatellut armeijaikäisen poikansa itkien juna-asemalle...
Kommentit (22)
Ihmiset, etenkin naiset, on niin herkkiä ja ylireagoivia nykyisin.
Meiltä ei oo soiteltu,toivotaan että saa olla vuoden niin säästetään ruokaa ja sähköä
Samaa olen ihmetellyt mielessäni, että ajat tosiaan muuttuvat. Oma poikani kun tuli 15 vuotta sitten lomille viikonlopuksi, niin kävi suurin piirtein eteisessä kääntymässä ja häipyi kavereiden kanssa omille menoilleen. Enkä minäkään ollut valatilaisuudessa, ei kukaan tuttavapiiristäni silloin käynyt.
Nyt kun kuuntelee työkavereiden puheita ja seuraa somessa juttuja, niin tuntuu olevan ihan eri meininki. Melkein kuin äiditkin sitä armeijaa kävisivät.
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt mielessäni, että ajat tosiaan muuttuvat. Oma poikani kun tuli 15 vuotta sitten lomille viikonlopuksi, niin kävi suurin piirtein eteisessä kääntymässä ja häipyi kavereiden kanssa omille menoilleen. Enkä minäkään ollut valatilaisuudessa, ei kukaan tuttavapiiristäni silloin käynyt.
Nyt kun kuuntelee työkavereiden puheita ja seuraa somessa juttuja, niin tuntuu olevan ihan eri meininki. Melkein kuin äiditkin sitä armeijaa kävisivät.
Oisitte te nyt sotilasvalaan voinu mennä
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on varmasti lisännyt ymmärrystä maanpuolustuksen tärkeydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt mielessäni, että ajat tosiaan muuttuvat. Oma poikani kun tuli 15 vuotta sitten lomille viikonlopuksi, niin kävi suurin piirtein eteisessä kääntymässä ja häipyi kavereiden kanssa omille menoilleen. Enkä minäkään ollut valatilaisuudessa, ei kukaan tuttavapiiristäni silloin käynyt.
Nyt kun kuuntelee työkavereiden puheita ja seuraa somessa juttuja, niin tuntuu olevan ihan eri meininki. Melkein kuin äiditkin sitä armeijaa kävisivät.
Oisitte te nyt sotilasvalaan voinu mennä
Miksi mennä valatilaisuuteen kun se poika vannoo valalla puolustavansa isänmaataan ja armeijasta päästyään eroaa reservistä. Ei paljon vala velvoita.
Soijapojat jääkööt kotiin. Menköön äiti sinne armeijaan.
Nykyvanhemmat nyt yksinkertaisesti ovat paljon läheisimmissä ja mutkattomimmissa väleissä lastensa kanssa kuin esimerkiksi oma 70-luvulla syntyneiden sukupolvi oli omien vanhempiensa kanssa. Enää ei lapsista välittämistä ja perheajan arvostamista pidetä nolona tai hienosteluna kuten vielä kolmekymmentä vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ja ne soittelee myös armeijaan yliluutnanteille että meidän Janne-poika ei ollu saanu iltapalaa
Janne ei päässyt iltapalalle, kun oli telakoitunut Jessen kanssa.
Perheet on läheisempiä nykyään tai ainakin someosaaminen on parempaa kuin 10 vuotta sitten. Joka mamma osaa luoda näyttävän päivityksen vaikka siitä valatilaisuudesta tai kakun leipomisesta.
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat nyt yksinkertaisesti ovat paljon läheisimmissä ja mutkattomimmissa väleissä lastensa kanssa kuin esimerkiksi oma 70-luvulla syntyneiden sukupolvi oli omien vanhempiensa kanssa. Enää ei lapsista välittämistä ja perheajan arvostamista pidetä nolona tai hienosteluna kuten vielä kolmekymmentä vuotta sitten.
Joo, mutta myös ns. kaverivanhemmuus on lisääntynyt. Ei sekään ole pelkästään hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat nyt yksinkertaisesti ovat paljon läheisimmissä ja mutkattomimmissa väleissä lastensa kanssa kuin esimerkiksi oma 70-luvulla syntyneiden sukupolvi oli omien vanhempiensa kanssa. Enää ei lapsista välittämistä ja perheajan arvostamista pidetä nolona tai hienosteluna kuten vielä kolmekymmentä vuotta sitten.
Nykyään Yh-mammat vetää perseet olalle yhdessä 17-vuotiaan poikansa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on varmasti lisännyt ymmärrystä maanpuolustuksen tärkeydestä.
Niin käytännössä se merkitsee ettei poikaa enää koskaan nää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt mielessäni, että ajat tosiaan muuttuvat. Oma poikani kun tuli 15 vuotta sitten lomille viikonlopuksi, niin kävi suurin piirtein eteisessä kääntymässä ja häipyi kavereiden kanssa omille menoilleen. Enkä minäkään ollut valatilaisuudessa, ei kukaan tuttavapiiristäni silloin käynyt.
Nyt kun kuuntelee työkavereiden puheita ja seuraa somessa juttuja, niin tuntuu olevan ihan eri meininki. Melkein kuin äiditkin sitä armeijaa kävisivät.
Oisitte te nyt sotilasvalaan voinu mennä
Miksi mennä valatilaisuuteen kun se poika vannoo valalla puolustavansa isänmaataan ja armeijasta päästyään eroaa reservistä. Ei paljon vala velvoita.
Sotatilanteessa velvoittaa.
Minä kävin nykyisen aviomieheni valatilaisuudessa (seurustelimme siis silloin, hän oli poikaystäväni). Anoppi tai appiukko ei tullut valatilaisuuteen. Harmi, se oli tosi hieno, isänmaallinen tilaisuus ja muistan vieläkin Kainuun prikaatin sotilassoittokunnan soiton (se oli sitä aikaa, kun prikaatilla oli oma soittokunta).
Mä kävin myös aikanaan aviomieheni valatilaisuudessa kun seurusteltiin, oli siellä appivanhemmatkin.
Kyl niit on ennenkin ollu, media ei vaa oo ollu nii paljon läsnä kuin nykyisin..
Mä kävin intin 12 vuotta sitten, kyllä mun mutsi mulle leipoi kun tulin lomille.. Aina oli pöperöt valmiina vimosen päälle, ja osti myös mukaan tarvikkeita.
Ei tää mikään uusi juttu ole, sitä kutsutaan hyväksi vanhemmuudeksi. Tukemiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt mielessäni, että ajat tosiaan muuttuvat. Oma poikani kun tuli 15 vuotta sitten lomille viikonlopuksi, niin kävi suurin piirtein eteisessä kääntymässä ja häipyi kavereiden kanssa omille menoilleen. Enkä minäkään ollut valatilaisuudessa, ei kukaan tuttavapiiristäni silloin käynyt.
Nyt kun kuuntelee työkavereiden puheita ja seuraa somessa juttuja, niin tuntuu olevan ihan eri meininki. Melkein kuin äiditkin sitä armeijaa kävisivät.
Minkälainen luuseri ei ole oman poikansa valassa?
Höh. Perheessä on tuki ja voima. Ei armeijassakaan enää hyväksytä simputusta, kuten takavuosina. Kaikki muuttuu. Suomalainenkin saa jo olla läheinen toisen suomalaisen kanssa ja myös lastensa kanssa.
Ja ne soittelee myös armeijaan yliluutnanteille että meidän Janne-poika ei ollu saanu iltapalaa