Hei eronnut? Kauanko pohdit avioeroa ennen eroa?

Pari vuotta mietin.

En miettinyt, tosissani. Exä teki eropäätöksen, minulla ei ollut siihen paljon vaikutusvaltaa.

Jokainen sitä välillä miettii.

Kuusi vuotta suurinpiirtein. Sinä aikana tein kyllä kaikkeni, että meidän liitto olisi toiminut paremmin. Meillä oli kaksi lasta. Meidän keskinäinen dynamiikka ei kuitenkaan oikeasti muuttunut kuin vain lyhyiksi hetkiksi. Lopulta uskalsin sitten ottaa ratkaisevan askeleen.

Pari vuotta olen nyt pohdiskellut aktiivisemmin.

Tässä on jo monet kivet käännetty - pariterapia, olen koittanut ehdottaa kaikenlaisia vuoroviikko, etäsuhde vaihtoehtoja mutta mikään ei kelpaa. Olen sanonut suhteen olevan minun puolestani avoin, olen jopa tarjoutunut auttamaan tinder profiilin teossa. Mutta ei auta. 

Koen, että nyt on päätösten aika. Tässä vaiheessa ne hidastavat seikat ovat hyvinkin triviaaleja: 

- haluan varmistaa, että en menetä valokuviani, koska ne ovat digimuodossa miehen hallussa 

- Koen eropaperien täyttämisen hankalaksi, kun toinen ei suostu yhteistyöhön 

- remonttia kaipaavan omakotitalon myynti

Eli nuo pari ekaa kohtaa pitää nyt saada etukäteen hoidettua. Kolmannen kohdan kaveriksi tuleekin sitten koko liuta muita riidan aiheita.

Mietin useamman vuoden, mutta sitten kun tunteita ei tosiaan enää ollut yhtään niin ilmoitin erosta. 

En yhtään. En ollut se osapuoli, joka teki eropäätöksen.

En sekunttiakaan ennen, mutta sen jälkeen vuosia.

viisi vuotta ennen eroa tapahtui jotakin mikä alkoi syömään yhteistä tulevaisuusnäkymää, monta vuotta sitä yritti ja jaksoi uskoa ja toinen antoi ymmärtää että muuttuu. Mut joo aivan liian pitkään. Varsinaisesta haluan erota päätöksestä lopulliseen eroon meni reilu vuosi.

Varmaan pari vuotta mietin asiaa. Sitten vatvoin päätöksen kanssa puolisen vuotta. Olisi pitänyt jo aikaisemmin uskaltaa erota.

Seitsemän vuotta. Aivan liian kauan. Mutta eipä tarvitse miettiä,  että oliko väärä ratkaisu. Ei ollut.

Pari-kolme vuotta, toivoin että olisi ollut joku muu ratkaisu. Sinänsä ihan ok parisuhde paitsi ettei enää ollut sellaisia tunteita kuin parisuhteessa pitää olla eikä niitä takaisin pakottamalla saa, joten ei lopulta ollut vaihtoehtoa.

Monta vuotta. Harkinta todellakin kannattaa, välttyy pahimmalta draamalta. Käytännön asiat kannattaa myös miettiä mahdollisimman valmiiksi ettei niiden kanssa tarvitse tuskailla niin paljon eron toteutuessa. Itse esim opetin tumpeloille ex-miehelleni yksinkertaisten ruokien laittoa, jotta hän ei olisi pelkkien ostoruokien varassa. Se toki kannattaa vaikkei eroaisikaan.