Lue keskustelun säännöt.
Aikuisten muistinvaraiset ADHD-diagnoosit
05.02.2023 |
Mitä mieltä olette siitä, että ADHD-diagnoosit aikuisilla perustuvat pääasiassa muistinvaraisesti tehtyihin päätelmiin henkilön lapsuudesta? Psykiatrit luottavat potilaan (ja vanhempien) muistiin aika sokeasti, sillä monesti ei enää tehdä laajoja neuropsykologisia testauksia, vaan yksityiseltä diagnoosin saa jopa niin helposti, että kunhan haastattelee (itse) omat vanhempansa ja täyttää (itse) diva-lomakkeen ja siellä lukee, että oireita oli jo lapsena. Monesti kuitenkin käy niin ettei lapsuudessa ollut mitään häiriömerkintöjä koulupapereissa, ei mitään tietoakaan neurologisista ongelmista terveystiedoissa. Tällöin koko diagnoosi perustuu siihen, että muistellaan asioita jotka ovat tapahtuneet jopa 30-40 vuotta aiemmin.
Muisti vääristyy, muistiin tulee lisää tietoa mm. uskottelemalla itselleen, että jotain on tapahtunut. Yksikään aikuinen ei pääse lapsuuteensa takaisin näkemään, millaisia haasteita silloin tosiaan oli, jos niistä haasteista ei ole mitään todisteita paperilla.
Mitä mieltä siis olette siitä, että kaivellaan lapsuutta ainoastaan muistiin perustuen?
Kommentit (8)
No aika montaa muutakin asiaa hoidetaan ihmisen oman kertomuksen perusteella.
Esim. kivun hoito, kuinka kauan ja paljonko on ollut kipua perustuu kertomukseen. Ahdistus ja siihen lääkkeiden saanti. Masennus. Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäähän oireiden näkyä vahvasti edelleen.
Ei se nyt ihan noin yksinkertaisesti mene mutta whatevs.
Vierailija kirjoitti:
No nykyisten 30-40-vuotiaiden lapsuudessa olleesta oireilusta ei välttämättä ole mitään muita jälkiä kuin muistijäljet. Ei silloin seurattu, tutkittu ja dokumentoitu samaan tapaan kuin nyt. Meillä nuori sai diagnoosin 16-vuotiaana v. 2022, eikä hänenkään neuvolapapereihin ja päiväkotidokumentteihin ole merkitty juuri mitään (vaikka haasteita näkyikin).
Jos elämä on sujunut normaalisti tuohon asti niin silloin pitäisi tulla joku muu diagnoosi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nykyisten 30-40-vuotiaiden lapsuudessa olleesta oireilusta ei välttämättä ole mitään muita jälkiä kuin muistijäljet. Ei silloin seurattu, tutkittu ja dokumentoitu samaan tapaan kuin nyt. Meillä nuori sai diagnoosin 16-vuotiaana v. 2022, eikä hänenkään neuvolapapereihin ja päiväkotidokumentteihin ole merkitty juuri mitään (vaikka haasteita näkyikin).
Jos elämä on sujunut normaalisti tuohon asti niin silloin pitäisi tulla joku muu diagnoosi
Kun ei se elämä ole sujunut normaalisti, siitä ei vain ole jäänyt merkintöjä mihinkään eikä ADHD ole tullut mahdollisena selityksenä mieleenkään, kun siitä ei ennen sillä tavalla puhuttu. Moni nelikymppinen on todella helpottunut, kun pitkään jatkuville ongelmille löytyy viimein selitys. Etenkin fiksummasta päästä olevilla oireet ovat myös jääneet ulkopuolisilta piiloon - nopeaälyinen ja hyvämuistinen ihminen pärjää koulussa ja mahdollisesti työelämässäkin, vaikkei jaksaisi keskittyä pitkää aikaa kerrallaan, ja toisaalta osa on menestynyt juuri hyperfokusoitumisen ansiosta, joka sekin on osa ADHD-ihmisen elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nykyisten 30-40-vuotiaiden lapsuudessa olleesta oireilusta ei välttämättä ole mitään muita jälkiä kuin muistijäljet. Ei silloin seurattu, tutkittu ja dokumentoitu samaan tapaan kuin nyt. Meillä nuori sai diagnoosin 16-vuotiaana v. 2022, eikä hänenkään neuvolapapereihin ja päiväkotidokumentteihin ole merkitty juuri mitään (vaikka haasteita näkyikin).
Jos elämä on sujunut normaalisti tuohon asti niin silloin pitäisi tulla joku muu diagnoosi
Kun ei se elämä ole sujunut normaalisti, siitä ei vain ole jäänyt merkintöjä mihinkään eikä ADHD ole tullut mahdollisena selityksenä mieleenkään, kun siitä ei ennen sillä tavalla puhuttu. Moni nelikymppinen on todella helpottunut, kun pitkään jatkuville ongelmille löytyy viimein selitys. Etenkin fiksummasta päästä olevilla oireet ovat myös jääneet ulkopuolisilta piiloon - nopeaälyinen ja hyvämuistinen ihminen pärjää koulussa ja mahdollisesti työelämässäkin, vaikkei jaksaisi keskittyä pitkää aikaa kerrallaan, ja toisaalta osa on menestynyt juuri hyperfokusoitumisen ansiosta, joka sekin on osa ADHD-ihmisen elämää.
Jos on ongelmia, on myös merkintöjä tavalla tai toisella.
Menestymistä adhd ei estä.
Todellinen häiriö jota ylidiagnosoidaan nyt hirveän paljon.
No nykyisten 30-40-vuotiaiden lapsuudessa olleesta oireilusta ei välttämättä ole mitään muita jälkiä kuin muistijäljet. Ei silloin seurattu, tutkittu ja dokumentoitu samaan tapaan kuin nyt. Meillä nuori sai diagnoosin 16-vuotiaana v. 2022, eikä hänenkään neuvolapapereihin ja päiväkotidokumentteihin ole merkitty juuri mitään (vaikka haasteita näkyikin).