5v tyttäreni sai viime yönä epileptisen kohtauksen.
Valitteli koko illan, ettei uni tule silmään ja peittelin useaan otteeseen.
Klo 22 aikaan nukahti meidän vanhempien sänkyyn (mieheni on hoitamassa siskonsa lapsia toisaalla ja pikkusisko oli mummulassa yökylässä, joten siksi nukkui vieressäni). Itse menin sänkyyn klo 23.
Huomasin, että tyttö tärisee kovasti ja yritin herätellä. Tuijotti vain eteensä ja suusta tuli paljon kuolaa ja vähän vaahtoa.
Soitin 112 ja mieheni paikalle. Ambulansseja tuli kaksi ja hoitohenkilöstö otti langat käsiinsä.
Tässä vaiheessa tyttö sai sellaisen ulina ja sätkimiskohtauksen, mitä kesti muutaman minuutin.
Ambulanssissa nukahti ja nukkui koko 70km matkan sairaalaan. heräsi juuri kun tulimme sairaalan pihaan.
Yön tyttö nukkui rauhassa ja aamulla tekivät eek(?) kokeen, siis sen, missä viritetään johtoja päähän, pitää olla ihan paikallaan ja aivokäyrä piirtyy.
Neurologin mukaan oli selkeä poikkeavuus toisessa otsalohkossa.
Nyt tarkkaillaan, tuleeko toinen kohtaus ja jos tulee, niin sitten aloitetaan lääkitys. Olemme jo siis kotona, eivät kuulemma voi tämän enempää tehdä sairaalassa. Mangneettikuvaukseen mennään ensi kuussa. Haluavat sulkea pois kasvaimet ym.
Olisiko kellaan koekmuksia vastaavasta? Miten on mennyt ja millaisia tilanteita teillä on ollut.
Sori kaikki kirjoitusvirheet, en ole nukkunut nyt kohta pariin päivään... :(
Kommentit (15)
Magnneettikuvat otettiin, eikä mitään syytä löytynyt. Söi lääkettä kaksi vuotta ja on ollut oireeton 8 vuotta.
Ihan samantyyppinen kokemus meilläkin, lapsikin oli saman ikäinen.
Aina epileptinen kohtaus ei tarkoita sitä, että lapsella olisi epilepsia, yksittäisiä kohtauksia on myös.
Meillä kylläkin tuli uusi kohtaus muutaman kk:n päästä, lisäksi eeg:ssä näkyi epileptisiä purkauksia, joten asia oli selvä:lapsemme sairastaa epilepsiaa.
Onneksi sopiva lääkitys löytyi nopeasti, eikä kohtauksia ole tullut uusia, lapsi on siis ollut aivan oireeton melkein 2 vuotta.
Mutta koska eeg:ssä löytyi vielä purkauksia, lääkitystä jatketaan yhä.
Saattaa olla, että jonain päivänä läkkeitä ei enää tarvita, joskus lasten epilepsiat paranevat.
On vaikea ennustaa miten käy, tämän kanssa oppii elämään, minulla on ystävä, jonka lapsi saa lääkityksestä huolimatta päivittäin kouristuskohtauksia, joten sairauden luonne vaihtelee suuresti.
Toivottavasti teidänkin lapsenne on saanut epilepsian lievän muodon (mikäli hänellä todetaan epilepsia)
Lisää hyvää tietoa löydät epilepsiayhdistyksestä, sieltä saa myös tärkeää vertaistukea.
vastauksista ja tsempeistä.
Yritän tässä kovasti varautua kaikkeen mahdolliseen. Siihen, että ensinnäkin tämä olisi epilepsiaa ja sitten siihen, että se on pahinta mahdollista laatua...
Neurologi tosiaan selitti meille, että kohtaustyyppejä on todella monia ja että tässä vaiheessa ei oikein voida sanoa yhtään mitään. Muuta, kuin että jotain aivoissa tapahtuu mitä ei pitäisi tapahtua.
Mulla on itselläni 1tyypin diabetes, johon sairastuin 17 vuotiaana, joten tällainen sopeutuminen on tietyllä tavalla jo tuttua.. mutta miljoona kertaa mieluummin olisin ottanut tuon itselleni kuin lapselleni :(.
Mutta toisaalta, kuten edellinen kirjoititkin, lääkityksellä saadaan ihmeitä aikaan.. Parhaissa tapauksissa :).
Kiitokset vielä!
ap
itselleni tuli epileptinenkohtaus ja sen jälkeen menin sairaalaan ja pää kuvattiin ihan heti , asumme hesassa, ja aivoista otsalohkosta juuri löytyi kasvain
se leikattiin ja oli tietenkin pahanlaatuinen syöpä, sain tietty epilepsia lääkkeet ja makasin jo kohtauksen jälkeen pari viikkoa sairaalass
leikkauksen jälkeen sain tietty sytostaattia yms
epilepsilääkitys alkoi heti kohtauksen jälkeen
eli miksi lapsesi päätä ei kuvattu heti päivystysessä ?mitä nopeampaan tiedetään syy ja se voidaan hoitaa, niin enuste aina parempi
miksi lastasi ei tarkkailtu osastolla jonkin aikaa ?
minulle tuli osastolla toinen kohtaus parin päivän päästä
toinen tapaus on ystäväni lapsi, sai myöskin epilepsiakohtauksen yöllä, jonotti kuvauksiin ties kuin kaun, kasvain löyty päästä, hoidettiin myrkyin yms jokusen vuoden eli ja menehtyi
eli jos nyt joku läheiseni tai tuttuni saisi kohtauksen niin VAATISIN välittömästi pään kuvauksen, en suostuisi odottamaan kuukutta puhumattakaan useita,
kun jos kasvain löytyy, niin joutuu kuitenkin leikkaukseen pääsyäkin odottamaan ja sen jälkeen sitä myrkytyshoitoaeli kuukausia menee odotteluun ja ennuste aina vaan huononee
toivon et lapsellasi on vain jotain muuta kuin kasvain, mutta selvittäkää asia välittömästi
vaatikaaa tai menkää yksityisesti, onko lapsella vakuutus ?
parie nsimmäistä kohtausta olivat pitkiä ja laukeaminen tapahti vasta sairaalan päivystyksessä. EEG:ssä ei ole selvää epilepsiaa, mutta kohtauksia on silti ollut useita. Lääkitys aloitettiin varsin pian ja kun lääkeaineen pitoisuus oli veressä riittävän suuri, kohtaukset vähenivät. Annosta nostettiin niin kauna, että kohtaukset katosivat.
Epilepsiatyyppejä on tosiaan monenlaisia, hankalimmat niistä toistuvat useasti päivittäin ja vaurioittavat aivoja jo sinällään lisää. Kiltimmät versiot saadaan kuriin lääkkeillä. Tulet saamaan ensitietoa epilepsiaan perehtyneeltä sairaanhoitajalta ja ohjausta vertaisryhmiin ym. Älä ole kovin huolissasi vielä, hyviä vaihtoehtoja on paljon.
magneettikuvaukseen pääsyä, vaikka kyseessä oli vauva. Jono on pitkä ja vain kiireellisemmät menivät edelle.
Jos vain on mahdollista ehdottaisin myös yksityiselle menemistä.
Vaikuttiko kahden viikon odottelu jotakin hoidon laatuun tai ennusteeseen?
nyt on vasta 4 pv elokuuta
eli yli kuukauden odotus kyseessä
mikä on hinta suhteessa hyötyyn, sitähän ei voi sanoa ennen kun tiedetään mistä kyse
jos vain epilepsia, niin rahat ns hukkaan
jos pahanlaatuinen kasvain , hyöty voi olla ja onkin iso
koska jos kuvissa näkyy kasvain, niin sit jonotetaan kirurgille, joka leikkaa tai ainakin ottaa koepalan, riippuen missä kasvain sijaitsee ja miltä se kuvien perusteella näyttää
sit sen operaation jälkeen taas odotetaan lopullista diagnoosia
ja sit taas jonotetaan hoitoon, kun kaikki asiat selvillä ja päätetty mikä hoito mahdollisesti antaisi parhaan tuloksen
eli odottaa odottaa ja taas kerran odottaa
jos satuu flunssa tms niin siirtyy leikkaus jne
Minulla mies sairastaa ykköstyypin diabetesta, ja siihen on hänellä kuulunut vakavia epilepsian tyyppisiä kohtauksia matalan sokerin sattuessa. Nykyään on onneksi parempi hoitotasapaino ja niitä ei ole nyt ollut. Ekan kerran ambulanssin miehelle kutsuttuani todella säikähdin ja jälkikäteen miehen esimerkiksi haukotellessa meni kylmät väreet selkää myöten kun tuli kohtauksessa kuuluneet äänet mieleen.
En osaa sanoa muuta kuin toivottaa voimia. Ja tiedän lisäksi parikin aikuista ystävää jotka on lapsuudessa syöneet epilepsian estolääkitystä ja se on voitu myöhemmin jättää pois.
Siskoni kuoli 6 kk sitten aivosyöpään. Eka oire oli epileptinen kohtaus. Kuvattiin heti seuraavana pvnä ja leikattiin 4 vrk sen jälkeen. En suostuisi lapseni kanssa odottamaan kuukautta!!
Aivosyövällä ei kyllä ole kovin hyvä hoitoennuste, varsinkaan jos sattuu olemaan se pahin, mutta ei se odottamalla ainakaan mahdollisuuksia paranna.
ja silmänpohjatutkimuksissa neurologi ei havainnut mitään, mikä viittaisi kasvaimeen. Turvotusta yms. ei ollut, siksi kuvaukseen vasta myöhemmin.
ap
jota on ollut nyt liikkeellä jonkin verran. Päässyt Iltiksen lööppeihin asti myös.
ekana mieleen aivokalvontulehdus (toimittajana seuraan uutisia jatkuvalla syötöllä), mutta kuumetta ei tytöllä ole ollut pitkään pitkään aikaan eikä ollut myöskään eilen.
Infektioastmaa sairasti nuorena, noin vuoden ikäisenä, mutta siitäkin on päästy eroon jo parisen vuotta sitten...
ap
Aluksi sain hirveitä päänsärkyjä, sitten ehdin saada muutaman kohtauksen kotona ennen lääkityksen aloittamista. Uni-EEG tehtiin kaksi kertaa ja todettiin, että epilepsiani on fotosensitiivinen, eli välkkyvalot aiheuttavat kohtausriskin.
Jossain vaiheessa teini-ikää lääkitystä yritettiin lopettaa (tämä onnistuu 50% tapauksista), mutta kohtaukset tulivat välittömästi takaisin. Olen siis syönyt samaa lääkitystä nyt reippaasti yli kymmenen vuotta, tosin jossain vaiheessa annostusta pienennettiin hiukan. Yhtään kohtausta en ole tänä aikana saanut.
Epilepsioita on monentyyppisiä, mutta lapsesi voi myös kuulua meihin "onni onnettomuudessa" -tyyppeihin. Epilepsiani ei rajoita elämääni mitenkään mahdottoman paljon, huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa tuo I-tyypin diabetes, tämänkin tiedän henk. koht. kokemuksesta.
Tsemppiä, pidä pää kylmänä!
Ei ole vastaavasta kokemusta. Voimia sinne.